MERJA VAHTER 

Musiikki

Kuuntelen musiikkia sujuvasti. Sen sijaan soittotaitoni rajoittuu pianonsoittoon korvakuulolta. Erityisesti lapsena harrastin sitä naapureissamme paljon. Nyt, kun piano nököttäisi vapaasti käytettävissä omassa olohuoneessamme, tyydyn mieluiten kuuntelemaan muiden soittoa.

Laulun lahjalla minua sen sijaan on kohtuudella siunattu. Näin jälkeenpäin olen lukemattomia kertoja katunut, kun en ottanut todesta tai tarttunut tilaisuuteen, kun Lahden yhteiskoulun musiikinopettaja Kerttu Viskarinen olisi halunnut antaa minulle yksityistunteja laulussa. Koulun kuorossa lauloin kaikissa mahdollisissa juhlissa, vaikka useammin kuin kerran pyörryin harjoituksissa. Takanani seisoneet oppivat huomaamaan odotettavissa olevan tilanteen tunnusmerkit ja varautuivat ottamaan kiinni ennen lattialle kaatumista. Se ei kuitenkaan onnistunut lannistamaan laulamisen himoa.

Nautin sekä klassisesta musiikista että erityisesti 1970-luvun pop-musiikista.

Sibeliuksen teoksissa soi suomalaisuus. Siinä nyt ei ole mitään yllättävää, mutta näin se vaan on. On helppo olla ylpeä Sinfonia Lahden taidosta soittaa hänen musiikkiaan. Finlandian mahti, etenkin heidän soittamanaan Sibeliustalossa tuntuu aina luissa ja ytimissä. Eikä sitä voi koskaan kuulla liikaa. Metsänhaltija on yksi, joka kiehtoo kuvauksellisuudellaan. 
Toki Beethoven, Bach, Mozart ovat tehneet paljon hienoa musiikkia, mutta eivät hienompaa kuin Sibelius. Näin joskus oppikouluikäisenä Edvard Griegin musiikista kertoneen elokuvan Vuonojen laulu ja sen kuvat palautuvat edelleen positiivisina mieleen Griegiä kuullessani.

Kevyemmän musiikin suosikkini löytyvät Elton Johnin, Carol Kingin, Cilla Blackin, Beatlesien, Carpentersien, The Mamas and the Papasin, Barbara Sreisandin ja Kasevan albumeilta. Levykokoelmissani ne ovat niitä, joista mieluiten viimeisenä luopuisin. Ja kieltämättä radiosta niitä kuullessani toimittaja, joka jotain näistä on tullut valinneeksi levylautaselle, tuntuu tietysti aina harvinaisen fiksulta... Anssi Kelan musiikki ja sanoitukset, esimerkkinä uudemmista, ovat mukavia kuunnella.

Jostain syystä myös hengellisissä lauluissa, kuten virsissäkin on paljon sellaisia, joiden kuulemisesta ja laulamisesta nautin. Olen kuvitellut niihin ihastukseni johtuvan osittain siitä, että lapsuudessani Pelastusarmeijalaisilla oli tapana kierrellä, ainakin Lahdessa, keskustan kerrostalojen pihoilla laulamassa ja silloin monet sävelet ja sanat tarttuivat korvaan. Oman kotitaloni pihalla Aleksanterinkadun varrella he kävivät esiintymässä ainakin kesäaikaan. 

www.sinfonialahti.fi