merja.vahter@lahti.fi
p. 0500 793 680
merja.vahter@lahti.fi
p. 0500 793 680
Merja VahterLehtikirjoituksiaYrittänaisten lehteen 4.11.2009 Luovuus on päivän sana Yleensä ensimmäisenä meille saattaa mieleen juolahtaa taiteellinen lahjakkuus, kun puhutaan luovuudesta. Sitä se on, aivan varmasti, mitä suurimmassa määrin. Päivä päivältä olen oppinut näkemään sen paljon laajempana asiana. Uskon monen muun tavoin, että se tulee vielä pelastamaan Suomen talouden, jos kaiken oikein oivallamme. Kokemuksesta uskallan sanoa, että yrittäjänaisen arkeen luovuus kuuluu lähes jokaiseen päivään. Monelle on taidetta jo se, että saa rakennettua päivänsä ja viikkonsa niin, että kaikki pyörii. Onko miehitys työpaikalla kunnossa, entä kotona? Kuka huolehtii lapset kouluun, koiran ulos, käy kaupassa tai lajittelee pyykit koneeseen. Muistan aikanaan, kun yritin hoitaa liikkeeni ja ulkomaantuontiagentuurini paperihommia kotona sijainneessa toimistossa. Oli hankala juttu minun luonteelleni. Kaikkinainen tehokkuuden maksimointi aiheutti sen, että yritin edistää kotihommia ja työhommia samaan aikaan. Kohdallani koti, toimisto, myymälä ja myyntikonttori oli paras pitää toisistaan erillään, vaikka eihän se työ kokonaan koskaan työpaikalle jää. Yrittäjä on yrittäjä 24 tuntia vuorokaudessa. Olemme Suomessa, kuten varmasti muuallakin maailmassa tilanteessa, jossa vanhat asenteet ja toimintatavat on osattava heittää romukoppaan ja kehitettävä jatkuvasti uutta. Innovaatio-sana on tullut jäädäkseen, eikä ole enää meille kenellekään tarkoitukseltaan mysteeri. Kynnys yrittäjyyteen on usein korkea. Sen madaltamiseksi tavoittelemme Lahden seudulla jatkuvasti uusia keinoja. Yksi niistä on Päijät-Hämeen Työ- ja elinkeinotoimiston, Uusyrityskeskuksen ja TE-Keskuksen kanssa yhdessä ideoimani malli saattaa nuoret aikuiset työelämään vanhempien osaajien avulla. Meillä on kortistoissa lepäämässä valtava voimavara ihmisissä, jotka haluaisivat antaa panoksensa työelämään, mutta olosuhteet eivät syystä tai toisesta kohtaa. Onneksi työllisyystoimikunnan jaoston kokouksessa Juha Kouvo otti tosissaan ideani, ja kutsui koolle konklaavin, joka lähti miettimään ja työstämään asiaa eteenpäin. Takana on nyt muutamat palaverit ja edessä varmasti vielä useita. Tavoitteenamme on, että vuoden alussa on saatu pystyyn, tavalla toi toisella, osuuskuntamuotoinen yritys, joka mahdollistaa työllistymisen jo valmistuneille sekä vasta uraansa hakeville n. 18 - 25 nuorille, joilla on aito halu tehdä työtä yrittäjämäisellä asenteella. Kenties heidän usko itseensä kasvaa työtä tehdessä ja he uskaltautuvat perustamaan omiakin yrityksiä, jotka taas vuorostaan työllistävät uusia ihmisiä. Lahdessa on hyvää koulutusta tarjolla heidän ammatillisen osaamisensa vahvistamiseen, esimerkiksi Koulutuskeskus Salpauksen toimesta. Heidän tuekseen haluamme löytää 50 - 60 -vuotiaita aikuisia, jotka omalla innostavalla ja kannustavalla työasenteellaan antavat näille nuorille mahdollisimman innostavan ja kannustavan kuvan työelämästä. Tiedän, että sellaisia on vapailla työmarkkinoilla. Haasteellinen tehtävämme onkin, että saamme tämän yhtälön käyttöön ja toimimaan. Jälleen kerran yksi asia, jossa hyvällä yhteistyöllä ja tahdolla voidaan saada paljon aikaan, kun toimeen tartutaan. Toivotan kaikille yrittäjänaisille menestystä työelämässä ja voimia tasapainoiluun työn ja kodin tarpeissa. Merja Vahter merja.vahter@lahti.fi -------------------------
Etelä-Suomen Sanomat, Hämeen Sanomat ja Uusi Lahti Uudella asenteella vanhustenhoitoon Vuodesta toiseen käymme valtuuston keskuudessa pohdintaa siitä, tuleeko kaupungissamme lisätä kotona asumista, laitospaikkoja, pienryhmäkotimalleja, palveluasumista vai kehittää jotain ihan uutta. Eri mallien sopiva yhdisteleminenkään ei liene mahdoton vaihtoehto. Sunnuntaiaamupäivänä 30.8.onnistuin näkemään YLEn TV-kanavalta ruotsalaisen dokumentin, jossa tytär oli päättänyt ottaa hoiviinsa sairaalasta silminnähden rakkaan isänsä, jonka aktiiviset eläkepäivät katkesivat yhtäkkiä toisen puolen halvauksen johdosta. Dokumentti pystyi uskomattoman hyvin valottamaan niin isän kuin tyttärenkin tuntoja. Jo kuukauden kuluttua tytär joutui myöntämään, että raskasta on. Hän ei kertomansa mukaan ollut osannut etukäteen kuvitella kuinka lujilla tulee käytännössä olemaan. Isä puolestaan oli tavattoman masentunut elämässään tapahtuneesta yllättävästä käänteestä, joka teki hänestä täysin riippuvaisen lähimmäisten avusta. Teoreettinen mahdollisuus oli siihen, että isä olisi muutaman päivän viikosta päässyt apua tarvitsevien ikätoveriensa kanssa hoitokotiin. Ohjelmassa näytettiin, kun he kävivät paikkaan tutustumassa. Tytär kuitenkin näki isänsä silmistä sanoittakin, että se oli heidän kohdallaan mahdoton ajatus, joka olisi masentanut isää entisestään. Näitä tapauksia ja tilanteita on meillä Suomessakin. Useat perheet vuosittain ovat suurten ratkaisujen edessä ikääntyneiden tai muuten vain sairastuneiden omaistensa hoitosuunnitelmia tehdessään. Se saattaa mullistaa perheen elämän täysin. Huomattavasti helpommaksi eri vaihtoehtojen punnitseminen varmasti tulisi, jos taloudelliset vaikutukset olisivat oikeudenmukaisemmin vertailukelpoisia keskenään. Olen aina uskonut siihen, että kotona asumisen mahdollistaminen omaishoidontuen keinoin on kaupungille huomattavasti edullisempaa ja avun tarvitsijalle henkisesti inhimillisempää kuin ns. laitospaikan tarjoaminen. Kuvittelemme yleensä, että Ruotsissa kaikki on järjestetty paremmin, vaan eipä ollutkaan. Dokumentissa työstään isäänsä hoitamaan jäänyt tytär piti kohtuullisena toiveena sitä, että omaishoitoa tuettaisiin edes työttömyyskorvauksen suuruisella summalla. Tässä vaiheessa on jälleen todettava, että edellä mainittu malli ei sovi kaikille, eikä ole kaikkien perheiden toteutettavissa siinäkään tapauksessa, vaikka kotiin saadaan päivittäin myös kotisairaala-apua tai kotihoidon apua. Vaihtoehtoja on aina oltava olemassa. Joka tapauksessa en kohtuudella voi hyväksyä asennetta, millä päätöksiä joskus tehdään. Omaishoidosta maksettavien korvausten kohdalla kuulee usein sanottavan, että hoitaahan ne ihmiset omaisensa joka tapauksessa, ilman tukeakin. Hyvä niin, mutta onko kohtuullista asennoitua näin. Erilaisia asumismuotoja on kehitetty ja tulee kehittää jatkossakin. Osa ikäihmisistämme tarvitsee pientä apua ja vähintäänkin turvallisuuden tunteen varmistamista, osa taas kokoaikaista totaalista hoitoa. Tarvetta löytyy myös kaikelle siltä väliltä. Meidän velvollisuutemme päättäjinä, lähimmäisinä sekä perheenjäseninä on kuulla ja nähdä, mitä kukin ikääntynyt seniorikansalaisemme yksilönä tarvitsee. Yhtä ja ainoaa oikeaa mallia ei ole. Kunnioituksen ja ihmisarvon he joka tapauksessa ansaitsevat, ja hiukan hellyyttä siihen oheen. Merja Vahter Nykypäivä-lehteen Järjestöissä vaikutetaan laajasti 26.8.2009
Historiikkia kirjoittaessamme on ollut äärettömän mielenkiintoista tutustua vanhoihin Kokoomusnaisten pöytäkirjoihin menneiden vuosikymmenien ajalta. Yhdistysten nimet ovat paikallisesti muuttuneet vuosien saatossa puolueen ja Kokoomuksen Naistenliiton uusien tuulien mukaan, mutta toiminnan idea ja tarkoitus on pysynyt hyvin pitkälti samana. Silmiin pistävää on, että kokoomuslaisesti ajattelevat naiset ovat tehneet 1900-luvun alkupuolesta lukien aktiivisesti sekä poliittista vaikuttamista että humanistista työtä. Monenlaiset vähäosaisten tai muuten apua tarvitsevien huomioimiset ovat olleet vuosittainen perinne. Tämä on hyvä tuoda julki nykyisinkin, koska kuten varsin hyvin tiedämme, saamme puolueen jäseninä usein aiheettoman mielikuvan siitä, että teemme työtä vain hyväosaisten eteen. Itse toki tiedämme, että näin ei ole nykyisin eikä ole ollut koskaan. Jopa kaupunginvaltuuston kokouksissa, ainakin meillä Lahdessa, tuppaa vasenpuoli salista ruokkimaan tätä näkemystä vahvasti ja omimaan aiheetta yhteisöllisen vastuunkantamisen mielikuvan itselleen. Kuitenkin puolueemme edustajat, eritoten naisjärjestöjen toiminnassa, ovat voimakkaasti ja todistettavasti kantaneet huomattavasti oletettua laajempaa vastuuta lähimmäisistä. Naisten asema on vahvistunut eritoten niillä paikkakunnilla, joilla Kokoomustoiminnassa on vahvoja, hyvällä itsetunnolla varustettuja miehiä. Heidän on ollut helppo nähdä naisten poliittiset taidot tasavertaisina ja kannustaa meitä yhteistyökumppaneinaan täyttämään merkittäviäkin poliittisia luottamustehtäviä. Enää ei ole edes mitään eroa toimialojen suhteen. Tämän tasapainoisen paikkojen jakautumisen eteen on tehtävä työtä sellaisillakin paikkakunnilla, joissa yhteistä etua asioiden hyvään ja tasapuoliseen sekä oikeudenmukaiseen hoitamiseen ei vielä ole osattu nähdä. Toinen seikka, mikä näissä mielenkiintoisissa pöytäkirjoissa, toimintakertomuksissa ja tallennetuissa lehtileikkeissä on ollut helppo panna merkille. Aina on jokaisella aikakaudella ollut naisia, joiden vapaaehtoinen työpanos on ulottunut monen järjestön toimintaan. Kyseessä eivät ole olleet niin sanotut kotirouvat, vaan yrittäjät, pankkivirkailijat, opettajat ja erilaiset viranhaltijat julkiselta sekä yksityiseltä työelämänalueelta. Aikaa on siis otettu järjestötoimintaan ja päästy sillä tavalla vaikuttamaan, ovatpa sitten toimineet kuntiensa valtuustoissa, lautakunnissa ja vastaavissa, tai sitten yhdistysten luottamustehtävissä. Heidän kaikkien työpanoksella on ollut valtava merkitys alueellisesti sekä valtakunnallisesti. Meillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla siihen nykyisen kehittyneen tekniikan avulla vielä huomattavasti helpommat mahdollisuudet ja enemmän aikaa. Paljon on kiinni tahdosta ja arvojen säilyttämisen halusta. Kun pohja on vahva, on entistä antoisampaa katsoa eteenpäin ja huomioida nykyajan sekä tulevaisuuden vaatimukset haasteineen. Syksyn aikana juhlimme näyttävästi 90-vuotiasta Kokoomuksen Naistenliittoa ja 85-vuotiasta Lahden Kokoomusnaiset ry:tä, jonka toisaalta voitaisiin laskea olevan jo 103 vuotta vanha. Miksi, se tullaan kertomaan historiikissamme tarkemmin.
|