Maalaiskylien identiteetti

Sunnuntai 5.9.2010 klo 15:45 - Merja Vahter

Viime viikkojen ja kuukausien aikana on käyty tavallista vilkkaampaa keskustelua suomalaisen maalaisympäristön kohtalosta. Siihen on innostanut omalta osaltaan UusiKunta-selvitysten virittämä jännite pienempien kuntien kohtalosta. Koska Päijät-Hämeen kaikki kunnat ovat omine ominaisuuksineen arvokkaita, olen pyrkinyt osallistumaan tilaisuuksiin, joissa pohjatietoa ja alustuksia keskusteluille on ollut mitä erilaisempien alustajien toimesta.

Perjantaina 3.9. alkoi Vääksyn Tallukassa kaksipäiväinen Voimistuvat kylät -kampanjan "Kylät ja uusiutuvat identiteetit Päijät-Hämeessä"- seminaari. Sinne oli ilmoittautunut pitkälti toistasataa toimijaa eri tahoilta. Alustuspuheenvuoroja oli alueen historiasta ja ilmiöistä, identiteetin merkityksestä, paikallisen identiteetin näkyvyydestä ja yhdistymisen UusiKunta/maaseutuvaikutusten arvioinnista, kylästä pienimpänä alueyksikkönä ja alueellisen vaikuttamisen vaihtoehdoista sekä paljosta muusta.

Useammassa kuin yhdessä alustuksessa nousi esiin pelko siitä, että Lahti jyräisi pienemmät kunnat kylineen päivineen. Lahtelaisena päättäjänä minun on vaikea tunnistaa tätä näkemystä. Johtuneeko sitten siitä, että itse olen aina arvostanut alueellista monimuotoisuutta pikemminkin rikkautena kuin uhkana. Uskallan väittää, että edes lahtelaisesta näkökulmasta ei olla lähdetty UusiKunta-selvitykseen itsekkäästi ajatellen ainoastaan Lahden tulevaa menestystä. Kyse on ollut ja on paljon laajemmasta menestymisen ja palvelujen varmistamisesta.

Sanonta joka seminaarissa myös toistui oli, Lahti tekee sitä tai Hollola tekee tätä. Ei tee. Ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä, on sitten kyse kuntalaisista, päättäjistä tai virkamiehistä. Kunta ja mielikuva keskinäisestä arvostuksesta muodostuu meidän ihmisten puheista ja teoista, kuinka kohtelemme toisiamme ja  puolustamiamme asioita. Olen pahoillani siitä, että tämä prosessi on osoittanut, kuinka suurena peikkona tai uhkana Lahtea eli lahtelaisia pidetään joissakin pienemmissä ympäristökunnissa.

 

 

 

 

 

 

 

Omalta osaltani ainakin voin vilpittömästi sanoa, että arvostan suuresti kaikkia Lahtea ympäröiviä maalaiskuntia. Niiden kylät ihmisineen ovat tehneet vuosikymmenien saatossa vähintäänkin yhtä arvokasta työtä kuin kaupungeissakin. Käsitys siitä, että kuntien ja kylien hienot maisemat metsineen, vehmaine peltomaisemineen tai rantoineen häviäisivät jonnekin mahdollisen suuremman kuntakoon yhteydessä, on vieras. Ne säilyvät tai säilyisivät uudessa yhteisessä kunnassakin aivan samalla tavalla, ellei peräti vielä paremmin, kuin kaupunkien infra.

Kärköläläisten puheissa tulee parhaiten esille se, kuinka he, omissa silmissään, ovat nähneet UusiKunta-selvitystyön osoittaneen suuremman kuntarakenteen tulevaisuutta vahvistavaksi. Kaikki voimme olla varmasti yhtä mieltä siitä, että juuri Kärkölä on yksi kauneimmista ja idyllisimmistä alueista. Tulee myös sellaisena säilymään, suurenevasta kuntakoosta riippumatta.

Asukkaiden elinoloja ja palveluita varmistaakseen päättäjät tästä joutuvatkin päättämään. Tulevaisuudessa, kun tämän ajan prosessia eri tahoilla tarkastellaan, tullaan pöytäkirjoja tarkastellessa katsomaan, miten me kukin päättäjä kussakin kunnassa olemme nyt tässä vaiheessa tämän asian osalta äänestäneet. Kuntalaisten seläntaakse emme siinä pääse, vaan vastuun tekemisistämme sen suhteen kannamme me itse, niin hyvässä kuin huonommassa lopputulemassa.

Toivon hartaasti, että oma näkemykseni siitä, että yhdessä olemme enemmän ja vahvempia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, osoittautuu tulevien sukupolvien silmissä oikeaksi. Hyvään lopputulokseen voidaan päästä vain sillä, että luotetaan muiden vilpittömyyteen rakentaa asioita kuntien ja niiden asukkaiden yhteiseksi hyväksi, olemme sitten maaseudun tai kaupunkien ihmisiä.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

 

Suomi - paras maa elää

Sunnuntai 22.8.2010 klo 18:51 - Merja Vahter

Ulkopuolisten on jälleen pitänyt todistaa meille suomalaisille, että elämme hyvässä maassa. Newsweek-lehden tekemien vertailujen mukaan jopa parhaassa mahdollisessa. Tuloksen tultua tietoisuutemme alkoi ensimmäisten epäuskoisten arviot ja arvostelut tuloksen uskottavuudesta.

Mukavaa tuloksessa oli, että Suomen jälkeen kakkosena tuli Sveitsi. Kaksi suosikkimaatani. Kolmanneksi itse olisin rankannut "mutu"-tuntumalla Itävallan, Ruotsin sijasta, mutta tulokseni ei liity mitenkään faktalukujen vertailuun vaan omiin mieltymyksiini ja ajatuksiini siitä missä itse haluaisin asua, elää ja tehdä työtä, jos en tekisi sitä Suomessa. Varmasti monia muitakin upeita maita elämiseen toki on, mutta itselleni on helpointa valita omat suosikit sen mukaan missä eniten on käynyt työmatkojen ja vapaa-ajankin puitteissa.

Hyvästä maasta sujuvasti rakkaaseen kotikaupunkiin.

Oman ikäryhmäni nuoriso kokoontui elokuun puolenvälin lauantaina ReUnion40-tapahtumaan Lahteen Sibeliustalon Metsähalliin. Meillä on ollut ja on edelleen tiivis yhteisö, joka vietti aikaansa Kopin aulassa, Aleksanterinkadun varrella 1970-luvun alkuvuosina. Siellä on solmittu lukematon määrä ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita ja hyvän päivän tuttuja on kertynyt satamäärin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellisen kerran olimme koolla kymmenen vuotta sitten. Silloin legendaarisen Nuutti-diskon tiloissa, jonka toiminta loppui sittemmin heti 2000-luvun alussa. Osa nyt mukana olleista oli samoja kuin tuossa Nuutin kokoontumisessa. Heidät oli huomattavasti helpompi tunnistaa kuin sellaiset, joita en itsekään ole nähnyt vuosikausiin. Mainiota on huomata, kuinka ihmisten luonteenlaadut säilyvät samanlaisena. Ne joilla oli kyky luona mukavaa ilmapiiriä ympärilleen, tekevät sitä edelleen ja sellaiset, jotka katselivat maailmaa ja muita ihmisiä jatkuvasti kriittisemmin silmin, omaavat saman taidon edelleen. Ilmapiiri Sibeliustalon Metsähallissa oli vallan mainio eri puolilta maata tai maailmaa tulleiden päivittäessä kuulumisiaan.

Musiikkiantina meillä oli Otto Bergerin ja nuorten huippumuusikoiden lähes kaksituntinen konsertti. Ja sen jatkeeksi koko illan vauhdikasta ja ah, niin ihanaa diskomusiikkia 1970-luvun alkuvuosilta. Emme poteneet liikunnan puutetta sen illan aikana.

Oli kova homma etsiä Kopinaulaporukan yhteystiedot Linnanterän Outin kanssa, mutta ihmisten ilo tavata toisiaan palkitsi sen vaivan. Mukavasti kaverit välittivät tietoa myös toivomustemme mukaisesti toisilleen eteenpäin. Olisi ollut täysin mahdoton työ tavoittaa kaikkia asianosaisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vas. Matti "Nitti" Vassinen, Outi Linnanterä ja Merja "Mertsi" Vahter

Suomi on paras maa ja vaikka lähtisimme Lahdesta, Lahti ei lähde meistä. Se tuli tuona loppukesän lauantai-iltana jälleen kerran todistettua. Kiitokset kaikille mukana olleille. Olipa mukava tavata teitä läheltä ja kaukaa tulleita "kujankiertäjiä".

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Kesäpäiväkirjan hengessä

Perjantai 30.7.2010 klo 7:53 - Merja Vahter

                               Padasjoella 30.7.2010

Tänään perjantaiaamuna heräsin seitsämältä kesäpaikkamme kammarissa auringon herätellessä uuteen aamuun. Ulkolämpötila näytti mittarissa olevan +20 astetta ja sisällä +27. Pihan perällä käyntireissun yhteydessä kiersin verkkaiseen tahtiin kukkaistutuksiani, nyppien niistä kuivuneet petunian ja samettiruusujen kukkaset sekä kellastuneita krassinlehtiä, nautiskellen vihreydestä ja lempeästä kesätuulesta. Jokaisena kesänä kukkaistutukset ovat erilaisia, uusia taideteoksia, joista ei koskaan kylväessään tai istuttaessaan voi täysin tietää millaisia niistä tulee ja mihin tahtiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoitan tätä tuvan pöydän päässä täydellisessä hiljaisuudessa, jonka rikkoo aika´ajoin vain avoimesta ikkunasta kuuluva linnunlaulu. Tänään ne eivät ole vielä heränneetkään mihinkään suurempaan konserttiin. Pannukahvi on ulkona kaasukeittimen päällä tuloillaan. Sen kiehumiseen pienellä tulella menee vielä jonkun aikaa, tiedän kokemuksesta. Kirkas teräspannu, jota muistaakseni aromikeittimeksi kutsutaan, on yksi verrattomia suomalaisia Opan valmistamia keksintöjä. Kiehumisen alettua vesi pulppuaa keskellä pannua olevan putken kautta teräsritilässä olevien kahvinporojen päälle ja palaa siitä liruttaen takaisin pannuun sekoittaen aromit raikkaaseen veteen. Ja kas, muutaman minuutin pulputtelun jälkeen sinulla on herkullista perinteistä kahvia, ilman poroja. Pannusta kun kaadan sen suoraan termoskannuun, on alkuillastakin vielä kuumaa hyvää kahvia, näin yksin ollessa.

Tähän muutaman viikon kesälomani päätteeksi ovat hyvin sopineet pari viikkoa, joiden aikana on ollut muutama työpäivä ja loput vapaapäiviä. Kokouksettomat viikotkin loppuvat tähän ja maanantaina onkin taas jo syksyn ensimmäinen kaupunginhallituksen kokous ja useampi muukin kokous näyttää kalenteristani ensiviikolle löytyvän. Siitä se hektisempi aika siis jälleen lähtee. Luojan suoman helteisen, kauniin heinäkuun jälkeen on mukava aloittaa taas normaali rytmi niin poliittisessa kuin muussakin työssä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesääni on toki kuulunut useampi kesäteatterireissu, erilaisilla maalaismarkkinoilla vierailu, taidenäyttelyissä käynti ja ihanat häät. Lahden torin sekä sataman ilmapiiristä kahviloineen olen sentään ehtinyt myös vähän nauttia. Mummon eli anoppini kanssa on tehty lääkäri- ja tutkimusreissuja, joten siinä mielessä arki on ollut hyvinkin läsnä.

Eilen torstaina tuli iltapäivällä tänne maalle vieraakseni Seija ja Harri, yksi entisistä Lilliputin myyjistämme miehensä kanssa. Ajo-ohjeen heille olin kirjoittanut jo pari vuotta sitten istuskeltuamme Seijan kanssa Vääksyn kanavalla jäätelöillä. Vaaleanpunainen puolenarkin paperi, johon mainoksen takapuolelle olin tärkeimmät koordinaatit kirjoittanut, oli kaivettu esiin kuulemma jo muutama viikko sitten ja niinpä sitten onnistuimme sovittelemaan heille ja itselleni sopivan päivän. Saimme yhdessä nauttia kesän ennätyshelteisestä, + 33-35 asteisesta päivästä ja alkuillasta. Mikäpä sen mukavampaa kuin jutella ja olla ihmisen kanssa, joka kymmenen vuoden aikana eli kanssani yhteistä arkea työn merkeissä. Hyvin siinä tuli samalla heidän perheensäkin varsin tutuiksi. 

Oli mukava grillailla ja istuskella yhdessä nautiskelemassa kaikessa rauhassa yksinkertaisista maukkaista kesäherkuista. Vierailun lentäväksi lauseeksi jäi tällä kertaa Harrin moneen kertaan toistama sanonta, "kyllä teidän on tänne sähköt hankittava". Tottahan sähkömiehen on sitä mieltä oltava! No onhan meillä jo aurinkopaneeli sentään katolla. Monta pientä asiaa lataantuu sillä. 

Rakkauteni tähän kesäpaikkaan perustuu sen henkimään historian havinaan. 1920-luvulla rakennetulle "päärakennukselle" en osaa edes tyyppiä määrittää. Mökki tai huvila tämä ei ole. Torppakin olisi kuulemma jonkun isomman maatilan tai kartanon mailla oleva pienempi rakennus. Kerran erehdyin mieheni kuullen sanomaan, että tämä on pieni maatila. Hänen mukaansa tämä ei ole maatilaa nähnytkään, vaan on pientila. No onpa pihapiirissä ainakin ollut useamman lehmän navetta, jonka toisessa päässä parin hevosen talli. Nykyisin vallan muussa käytössä olevat. Paitsi talli, jolle ei ole tehty yhtään mitään todennäköisesti 70-80 vuoteen. Onneksi koko pitkän rakennuksen uusittu katto suojaa hyvin kaikkia sen alle sijoittuvia tiloja. Mitä nyt hevoset talutettu ulos, kun sen käyttö on joskus päättynyt. Tämän kesän loma-aikaansaannoksiimme kuuluu uusi hieno navettasilta, jonka mieheni Pekka omin käsin rakensi ja minä toimin "hanslankarikarina", vähän. Tähän asti emme olleet päässet kulkemaan sinne kuin navetan katossa olleen heinäluukun kautta tikkaita pitkin kiiveten. On muuten hieno navettasilta!

Navetan kanssa samansuuntaisesti pihassa on myös pitkä talousrakennus, jonka toisessa päässä on hirsinen aitta, vanha viljasellainen. Keskellä on pariovellinen työtarvikevarasto, jossa pyöröhirsistä rakennettu lattia ja toinen pää piharakennuksessa on puuliiterinä. Pientilaan kuuluneet muutamat rakennukset on aika vuosikymmenten varrella tuhonnut, kun katot ovat romahtaneet ja ympäristö niiden ympärillä hoitamattomana metsittynyt.

Halvinta huviani on istua "päärakennuksen" portailla ja kuvitella mielessäni, kuinka täällä alkuperäisesti, ympärivuotisesti asunut perhe on päivän mittaan hoitanut askareitaan kantaen veden kaivosta ja lämmittäen tuvan sekä kammarin puilla. Paistaen leivät ja ruokia leivinuunissa sekä valmistellen kaikki päivän puurot, kahvit ja ruuat puuliedellä. Liekö panneet pitkäkseen uuninpankolle vai tuvan pitkälle penkille kovan työpäivän lomassa tai jälkeen. Lukeneet he ainakin ovat paljon. Pitäneet itseään ajantasalla ainakin Etelä-Suomen Sanomia ja Suomen Kuvalehtiä lukien. Niitä olen vintin varastoista löytänyt aina vuodesta 1938 olevista numeroista lähtien. Varsin mielenkiintoista luettavaa edelleen, Etlarista vanhoja lahtelaisia ja päijäthämäläisiä asioita, Kuvalehdestä valtakunnallisia sekä maailmanlaajuisia uutisia. Vuosikymmenten varrella olleet mainokset antavat myös uskomattoman paljon kuvaa menneestä ajasta.

Jos minun pitäisi yhdellä sanalla kuvailla miksi viihdyn täällä metsän keskellä, pienten järvien ympäröimänä, vaan en rannassa, riittää kaksi sanaa, yksinkertaisuus ja rauha. Vaatimattomuus muuttuu ylellisyydeksi.

Kunnioitan tavattoman paljon kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka ovat tämän tyyppisissä paikoissa ja olosuhteissa rakentaneet meille nykyisille ja tuleville, ylipäätään itsensä jälkeen tulleille ja tuleville sukupolville maatamme peltoja raivaten sekä metsiä hoidellen. Heillä on ollut käytössään yksi tai kaksi hevosvoimaa kerrallaan, jotka ovat vetäneet milloin tukkirekiä metsästä, milloin puintiauroja pelloilla. Perunapeltojen vaot on tehty käsipelillä työntöaurojen avulla. Voin niitä hypistellä ja katsella, käyttämisen osaaminen olisi varmasti niin ja näin. Kylille ja kirkolle on menty hevosella tai polkupyörällä, myöhemmin mopolla.

Iloitsen myös meitä edeltäneiden, täällä kesälomiaan viettäneiden ja rakennuksia kunnostaneiden ihmisten fiksuudesta sen suhteen, että ajanhenki on osattu ja älytty säilyttää pilaamatta sisä- tai ulkotiloja paikan ilmapiiriin sopimattomilla ratkaisuilla. Kaikesta huomaa, että he ovat meidän kanssamme samalla tavoin kunnioittaneet niiden ihmisten aikaa ja työtä, jotka ovat koko paikan luoneet kodikseen ja elinkeinoksi perheelleen. Kiitokseni siitä teille, Ilse ja Heimo.

Suviterveisin

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Muuttuva työelämä

Keskiviikko 21.7.2010 klo 15:53 - Merja Vahter

Mikään ei ole niin kuin ennen. Lieneekö sitten hyvä, vai huono asia.

Aikanaan sain itse ensimmäiset työkokemukset teini-iässä. Kukkakaupan lähettinä viikonloppuna toimiminen taisi olla ihan ensimmäisiä niistä. Neljätoista vuotiaasta aloitinkin sitten säännöllisen työssäkäynnin koulupäivien päätteeksi ja lauantaipäivisin. Hoidin lahtelaisen liikkeen lähetintehtäviä hoitaen pankissa, postissa ja matkahuollossa käynnit. Sainpa siinä ajanmyötä opetella myös asiakaspalvelua myyden naistenvaatteita. Napakka ja vaativa työnantaja on pidemmän päälle osoittautunut arvokkaaksi pohjaksi työelämäasenteeseen. Palkka ei tule taivaasta eikä tekemättä. On vastattava siitä mitä on tehnyt ja miten on tehnyt.

Harmittava tosiasia on, että nuorten ei nykypäivinä ole helppo päästä harjoittelemaan työelämää. Opi siinä sitten vastuullisuutta tulevaisuutta varten.

Puhutaan paljon työuran pidentämisestä, mieluiten molemmista päistä. Siihen tarvittaisiin kyllä niitä mahdollisuuksia päästä edes kesätöihin jo opiskeluaikana, valmistumisvaiheen jälkeisestä ajasta puhumattakaan. Monella paikkakunnalla, myös Lahdessa on siihen osoitettu työllistämisvaroja. Siitä huolimatta useille yrityksille ongelmaksi muodostuu osoittaa ohjaava työkaveri, joka opastaa nuorta suoritettavissa tehtävissä. Löysää kun ei ole. Toisaalta nuorten palkkaaminen on nykyisin heikkoa, jos työnantaja on aiemmin joutunut lomauttamaan työntekijöitä. Väen ottaminen edes kesätöihin vaikeutuu oitis.

No entäpä sitten se loppupää. Osa meistä ihmisistä haikailee eläkkeelle pääsyä viisikymppisestä eteenpäin, toisille ei tuota tuskaa säännöllisessä työssäkäynti vielä yli 70-vuotiaanakaan. Useimmiten niin pitkään työskentelevät ovat yrittäjiä, mutta eivät suinkaan aina.

Viimeisten vuosien aikana useammallakin alalla on jouduttu töiden vähenemisen tai kannattavuuden heikkenemisen johdosta vähentämään työntekijöitä. Näissä tilanteissa saatetaan uutisoida mm. siihen tapaan, että 30 ihmistä joudutaan irtisanomaan ja lisäksi 20 pääsee eläkeputkeen. Olen työssäni saanut tilaisuuden kuulla myös sellaisten henkilöiden ajatuksia, jotka eivät todellakaan pidä itse siitä, että muut määrittelevät jo siinä vaiheessa, ovatko he siirtymässä ns. eläkeputkeen. On lukuisa joukko ihmisiä, jotka ovat täysin virkeitä, innokkaita ja ahkeria työelämään osallistujia vielä pitkälti yli kuudenkymmenen ikäisinä. Heistä on suorastaan loukkaavaa kuulla kuuluvansa niiden joukkoon, joilla ei ole muiden mielestä enää edes mitään tarvetta työllistymiseen. Tarvitaan siis uudenlaista asennoitumista kaikilla tahoilla, miten asiat mielletään ja vieläpä uutisoidaan, ottamatta ensin selvää siitä, miten kyseiset yksilöt omalta kohdaltaan itse asian kokevat ja näkevät.

Aikuiskoulutus tähtää olemassa olevien työtehtävien hoitamista edesauttavan tiedon ja taidon päivittämiseen. Yhtenä tärkeänä alueena lisäksi myös uuteen työuraan suuntautumiseen. Kannustava ja innostava ote on vähintäänkin välttämätöntä ihmiselle siinä vaiheessa, kun hän on vaikkapa 30 vuotta samaa työnantajaa palveltuaan tullut irtisanotuksi tai lomautetuksi. Siinä vaiheessa tulee pohdittavaksi taholla jos toisellakin, että mitenkä sitä pidemmän työelämän toteutumista mahdollistetaan. Ainoa tapa lienee, että heillä on silloin vielä mahdollisuus kouluttautua uudelle alalle, jossa työvoimatarve on kasvava tai olla onnekkaita löytäen vielä oman, jo olemassa olevan ammattitaitonsa mukaista työtä jonkun muun työnantajan palveluksessa. Nykyisin varteenotettava, joskus lähes ainoakin vaihtoehto on ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi tai liittyä johonkin osuuskuntaan, missä on mahdollisuus antaa työpanoksensa ja jatkaa näin työuraansa.

Näen näiden asioiden pohtimisen ja kehittämisen yhtenä tämän hetken tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista. Niiden keinoin voidaan vaikuttaa kuntien ja valtion verotuloihin. Vähäisenä ei voida myöskään pitää työelämän tuottaman hyvinvoinnin merkitystä. Terve työyhteisö on monille ihmisille kullanarvoinen asia ja hyötyjiä olemme silloin me kaikki ihmiset. Turhaan ei puhuta tulevaisuuden huoltosuhdehaasteista, niin fraasina kuin siitä puhumista jo nykyisin pidetäänkin. Yhteiskunnan tarjoamat lakisääteiset ja muut palvelut kaikille ikäryhmille voidaan hoitaa ainoastaan niin, että riittävä osa ihmisistä on mukana työelämässä, tavalla tai toisella.

Merja Vahter

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lahti.fi

 

Helteet hellivät Suomessa

Tiistai 6.7.2010 klo 17:00 - Merja Vahter

Tiivistahtisen työjakson jälkeen ovat meneillään olevat hellepäivät tervetullutta ylellisyyttä. Harvoin saamme kokea päiviä, jolloin lämpömittarin lukemat näyttävät lähes +30 astetta. Tällä hetkellä on meneillään jo neljäs sellainen päivä täällä maaseudun rauhassa, jossa lomani alkua olen saanut viettää.

Edellisen viikon puolestavälistä alkanut reilun kahden viikon pituinen loma alkoi upeasti Päijät-Hämeen kulttuuritarjonnasta nauttien. Pyhäniemen Kartano, joka uinui useita vuosia ruususen unta avasi kesänäyttelynsä juhlallisesti Ascot-hengessä. Vieraille oli pukukoodiksi kutsussa annettu selkeästi naisilla hattu ja miehillä kesäpuku. Tätä olikin kiltisti ja silminnähden innolla noudatettu. Ja se näkyi upeassa kartanomaisemassa sisäisenä ja ulkoisena hyväntuulisuutena. Ehdottomasti veikeinpänä toteutuksena voi varmasti pitää Lilli Paasikiven mustaa hattua, johon oli tehty somisteeksi Pyhäniemen keltavalkoinen kartanon torni. Myös kartanon emännän Maria Lehdon kukin ja nauhoin somistettu hattu oli kaunis taideteos. Joillakin miehillä oli shakettiensa kruununa silinteri, mm. kartanon isännällä Mika Lehdolla. Tuon kaiken tunnelman nähtyään ja paikanpäällä koettuaan, uskallankin kannustaa meitä suomalaisia useammin heittäytymään täysillä näyttäviin teemoihin juhlien yhteydessä ja vaikka muulloinkin.

Pyhäniemen kesä 2010 sisältää upean taidenäyttelyn lisäksi konsertteja, joista myös saimme nauttia jo kutsuvierastorstaina.
Suosittelen lämpimästi kaikille kesän ohjelmanumeroksi vähintään yhtä käyntiä Pyhäniemen Kartanossa nauttien kuvataiteen ja musiikin yhdistelmästä. Tulette varmasti nauttimaan koko upean kartanon miljööstä ja sen tarjonnasta.

Huomenna olen menossa Lahden markkinoille. Lapsuudesta muuten muistan, että naisilla ja tytöillä kuului siihen aikaan toripukeutumiseen yleensä aina kesähattu. Puuvillakankaisissakin hatuissa oli silloin ja on edelleen kauniita malleja, jotka hellepäivinä suojaavat myös auringonpistoksilta, ollen siis hyödyllisiäkin.

Tuon Pyhäniemessä mieheni kanssa vieraana viettämäni iltapäivän jälkeen iltamme ohjelmassa oli vielä Heinolan kesäteatterin Guys and Dolls. Etukäteen olin kuullut siitä sekä kiittäviä että hieman moittiviakin arvosteluja. Se edusti hyvää perinteistä kesäteatteria. Heinolassa on jo useampana kesänä näyttelijäkaartiin kuulunut mm. Jussi Lampi, joka sopii sinne lavalle mainiosti. Maria Lund veti roolinsa uskoakseni sellaisena kuin siihen roolin on tarkoitettukin, kimittävänä tytönhupakkona. Meidän arviomme näytelmästä on kyllä positiivinen.

Padasjoen kesäperinteisiin kuuluvat Sahtimarkkinat heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Näin oli tänäkin vuonna. Osallistun mielelläni tapahtumaan, vaikka sahdista en ole vielä oppinut nauttimaan. Nuoruuden maistiaiskokeilu on jäänyt liian kirkkaana mieleen. Sahdinmaku ei parantunut maidolla, jota yhdistelmää silloin mm. kokeilimme. Helle helli Padasjoen keskustan raittia ja väkeä oli vallan ruuhkaksi asti tutustumassa kojukauppiaden tarjontaan ja tapaamassa toisiaan. Yhtenä kauppiaana joukossa vääksyläinen hatuntekijä, joka kertoi kierrelleensä erilaisilla markkinoilla ja tapahtumissa hattujensa myynnissä jo reilut kaksikymmentä vuotta. Siististi, pääasiassa Marimekon kankaista ommeltuja malleja niin aikuisille kuin lapsillekin.

Lahden torilla on kuukausimarkkinat aina kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, huomenna siis heinäkuun markkinat. Se onkin oiva syy osuttaa kotonakäynti kyseiselle päivälle. Mukava on torilla tavata taas lukemattomat ystävät ja tuttavat, joita sinne tulee aina ympäri Päijät-Hämeestä ja kauempaakin. Toriväen iloksi sopisi hellettä tai ainakin poutaa olla aamusta pitkälle iltapäivään, jotta kauppa käy ja ihmiset viihtyvät Lahden keskustassa.

Ensi viikon ohjelmassani on ainakin maanantai-ilta 12.7. Padasjoen Nyystölän kesäteatterissa Peräkammarin perijättären merkeissä. Takuuvarmaa kesäteatteriviihdettä uskoisin olevan taas luvassa. Onhan kyseessä vuonna 2009 Suomen parhaaksi valittu näyttelijäryhmä.

Ja tiistai-iltana 13.7. on Vääksyssä jatkuvasti suosiotaan kasvattanut Mobilisti-tapahtuma, jonne puolisoni kanssa varmastikin suuntaamme ihailemaan toinen toistaan sympaattisempia ja vanhempia autokaunottaria ja muita vempaimia. Sekä alueelle ajettujen kulkupelien että kävijöiden määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Mukavaa kesänjatkoa, meille kaikille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kesäpäivän seisaus

Maanantai 21.6.2010 klo 9:17 - Merja Vahter

Mihin se kesän alku on jo lujahtanut? Tänään on taitekohta, jolloin yöt alkavat taas pidentyä.

Kalenterin mukaan kesäkuu on lopuillaan, eikä toisaalta tunnu alkaneenkaan. Kaikki viikot ovat sisältäneet normaalimäärän niin työtä kuin luottamustehtäviin liittyviä kokouksiakin. Onpa joukkoon mahtunut kuitenkin myös mukavan rentouttavia retkiä Vesijärvellä veneillenkin.

Yksi mukavimpia yllätyksiä näiden vesillä vietettyjen retkien yhteydessä oli nähdä kuinka hienoksi ja siistiksi Enonsaari on kunnostettu. Se on mainio keidas kesäpäivän retkiin niin perheille kuin erilaisille järjestöille tai ystäväporukoille. Vanhassa puuhuvilassa voi poiketa valmiille pullakahveille. Omia eväitä voi valmistaa ja nautiskella polttopuilla kuumennettavan grillin tuntumassa. Pieni sadekaan ei katon alla haittaa. Päivänä, jona itse siellä vierailin, oli sinne saapunut perheitä purjehtien sekä pienillä moottoriveneillä. Oman veneen puute ei ole ongelma, koska sinne kulkee Lahden laivasatamasta sekä Messilän rannasta vene useamman kerran päivässä.

Työpaikalla olemme kovasti suunnitelleet tulevan syksyn koulutuksia. Aikuiskoulutuksessa täytyy pyrkiä koko ajan vastaamaan muuttuviin haasteisiin, jotta on tarjota sellaista koulutusta mitä yritykset kaipaavat henkilöstölleen. Työelämän muuttuvat tilanteet kannustavat ihmisiä uudelleen koulutuksiin sekä päivittämään osaamistaan nykyisessä työssään. Omaan työnkuvaani kuuluu myös miettiä yrittäjyyttä edistäviä koulutusosioita ja antaa niihin liittyviä opetustunteja. Työmaana on koko Päijät-Häme, koska kaikki sen kunnat ovat mukana Koulutuskonsernissa, johon Koulutuskeskus Salpaus kuuluu. Muutama lomaviikkokin on sentään osa-aikatyöstäkin luvassa.

Kesäkuun puoleenväliin osui taas tälle vuodelle Kokoomuksen puoluekokous, jossa olin virallisena äänivaltaisena kokousedustajana mukana. Paikalla Jyväskylän Paviljongissa oli lähes 850 virallista edustajaa sekä muutama sata tarkkailijaa eli puhe ja läsnäolo-oikeutettua. Median edustajat ja puolueen virkailijat mukaan lukien meitä oli siellä kaikkiaan reilut 1300 henkeä lauantain ja sunnuntain aikana.

Puolueen puheenjohtajana jatkaa ilman vastaehdokkaita ja soraääniä valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Kolmen varapuheenjohtajan joukosta vaihtui yksi, kun europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ei ollut enää käytettävissä kolmannelle kaksivuotiskaudelle. Hänen tilalleen tuli parin äänestyskierroksen jälkeen valituksi Anne-Mari Virolainen Liedosta. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustajiamme. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin äänestyksen perusteella Laura Räty Helsingistä.

Parasta antia itselleni on se valtavan monien vuosien varrella tutuksi tulleiden ihmisten tapaaminen, joita näissä suurissa kokouksissa tapaan. Niissä on mainio mahdollisuus kuulla heidän kotikuntiensa, paikallisyhdistystensä sekä henkilökohtaisia kuulumisiaan.

Viimeinen kesätaukoa edeltävä kaupunginvaltuuston kokous pidettiin viikko sitten maanantaina, 14.6. Seuraava onkin sitten vasta elokuussa. Perinteiseen, joka kesäiseen tapaan heinäkuussa emme niissä merkeissä kokoonnu. Samoin taukoa tulee myös tämän päivän jälkeen kaupunginhallituksen kokoontumisille, joten voimme kukin viettää halutessamme aikaa myös kesäkotiemme paikkakunnilla. Se mahdollistaa niin arjesta irrottautumisen kuin maaseutupaikkakuntien olemassa olon arvostamisen aina entisestään.

Tämän kesän keskusteluissa tulee varmasti kaikkialla maakunnassamme liikuttaessa herättämään keskustelua uuden kunnan mahdollinen muodostaminen. On kuntia, joiden päättäjissä on lukuisa joukko siihen halukkaita, mutta vastustustakin löytyy. Niinpä erilaisten näkökantojen kuunteleminen ja niistä keskusteleminen onkin erittäin tärkeää. Kunkin kunnan päättäjät joutuvat tahoillaan kuitenkin itse vastaamaan siitä, mihin tulokseen he kukin äänestäessään 13.9. päätyvät. Olen ottanut sen linjan, että kunnioitan sitä näkemystä, mikä kullakin eri valtuutetulla on. Vaikka se sitten poikkeaisi täysin omista ajatuksistani. Tärkeintä lienee, että he pystyvät linjansa omille äänestäjilleen ja kuntalaisille perustelemaan. Vaikka me kukin äänestämme nyt omien kuntiemme itsenäisyydestä tai yhteenliittymisen mahdollisuudesta, vaikuttaa se samalla yli 180.000 päijäthämäläisen lähivuosikymmenien tulevaisuuteen. Myös vielä syntymättömien.

Näiden suurien kysymysten keskellä saamme päivittäin nauttia jatkuvasti uutta ilmettä tarjoavasta luonnosta, tuhansissa väreissä kukkivista luonnonkukista sekä piha- ja puutarhaistutuksista. Niitä emme voi, onneksi, välttää, vaikka viettäisimme koko kesän kaupungissa. Näinpä viimeviikolla Vääksyn kanavalla Vellamo-laivan kannelta pirtsakan käpytikankin, linnun, jota en yleensä sen enempää Lahdessa kuin maalla Padasjoellakaan näe. Tartutaan hetkeen. Nautitaan Suomen suvesta, lähimmäisistä ja lämmöstä. Ja onpa niitä romanttisia häitäkin luvassa ihan täällä Suomessakin, vaikka ei vielä aivan omassa perheessä.

Hyvää kesää ja aurinkoista juhannusta, meille kaikille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Liitossa vai sinkkuna

Keskiviikko 2.6.2010 klo 9:13 - Merja Vahter

Tiistai 1.6. on päivä, joka tulee Päijät-Hämeessä jäämään yhtenä merkkipylväänä osaksi UusiKunta-historiaa. Kyseisenä päivänä nimittäin julkaistiin kuntajakoselvittäjä Osmo Soininvaaran ehdotus yhdeksän kunnan lopettamisesta ja uuden suuremman kunnan perustamisesta.

Selvitys on perustunut valtiovarainministeriön kuntajakolain (1196/1997) 8 §:ään ja se on koskenut Asikkalan, Hartolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kuhmoisten, Kärkölän, Nastolan ja Padasjoen kuntia sekä Heinolan ja Lahden kaupunkeja. Alkuun siis yhteensä kymmentä kuntaa, joista selvitysmiehen näkemyksen perusteella Kuhmoinen jätettiin jo kesken selvitysvaihetta pois. Tämä ei johtunut Kuhmoisten huonoudesta vaan siitä, että se oli osa eri maakuntaa kuin muut.

Yhdessä sosiaali- ja terveystoimen osuuteen paneutuneen Markku Lehdon kanssa Soininvaara on saanut annetun tehtävänsä nyt päätökseen. Erilaisten tarkastelujen, selvitystyötä varten perustettujen toimikuntien ja johtoryhmän kokousten lisäksi on ollut kymmenen asukkaiden kuulemistilaisuutta eri puolilla Päijät-Hämettä. Työhön on osallistunut lukuisa joukko kuntien virkamiehiä ja poliittisia luottamushenkilöitä.

Olennaisin kohta sisältää ehdotuksen yhdeksän kunnan lakkaamisesta 31.12.2012 ja niiden yhdistämisestä uudeksi kunnaksi 1.1.2013. Tämän uuden kunnan nimi olisi Lahti ja se käyttää käyttäisi kaupunkinimitystä.

Yhdistymisen tarkoituksena on vahvistaa alueena Päijät-Hämeen elinvoimaisuutta ja kilpailukykyisyyttä muihin maakuntiin nähden. Toteutuessaan se tulisi olemaan houkutteleva, erilaisia asumisolosuhteita mahdollistava vahvempi ja suurempi kunta, joka pystyisi tulevinakin vuosikymmeninä tarjoamaan kuntalaisilleen niin lakisääteiset kuin muitakin asukkaiden ja yritysten tarvitsemia palveluja. Tavoitteena on myös merkittävä väestönkasvu, joka parantaisi seudun huoltosuhdetta, jolla tarkoitetaan työikäisten ja lasten määrää suhteessa eläkkeellä olevaan ja vanhusväestöön.

Uudella kunnalla pystyttäisiin turvaamaan osaavan henkilökunnan saatavuus tulevaisuudessa. Hallinnon keventämisellä ja päällekkäisyyksien vähenemisellä voidaan keventää kunnan menoja ja siirtää siitä syntyviä varoja palvelujen turvaamiseen.

Kaikkien selvityksen kohteena olevien kuntien valtuustot päättävät jatkosta samanaikaisesti omissa kokouksissaan 13.9.2010.

Mikäli kaikki kunnat eivät päädy lähtemään mukaan uuteen suurempaan kuntaan, joudutaan mukaan lähtevien kuntien osalta käymään uusia selvitysneuvotteluja. Nyt Soininvaaran tekemä ehdotus voidaan siis valtuustoissa joko hyväksyä sellaisenaan tai hylätä.

Uutta ja erilaista aiempiin suurempien kuntien muodostumisiin on esitys aluelautakuntien mallista. Nämä tulisivat muodostumaan lähinnä nykyisten kuntien kokoisina ja alueilla. Kyseisillä aluelautakunnilla olisi käytettävissään yleinen vuosittainen, vähintään 30 euron määräraha asukasta kohti. Sen lisäksi niiden käyttöön osoitetaan yksityistiemäärärahoja, jotka edustavat yhteenlaskettuina samaa suuruusluokkaa kuin mitä kunnissa on käytetty yhteensä ennen yhdistymistä.

Luottamusmieshallinto uudessa kunnassa

Yhdistymisajan hallitus

Uutta kuntaa valmistelevaksi on päätetty esittää yhdistymishallitusta, johon nykyiset kunnat nimeävät luottamushenkilöedustajansa.

Kaupunginvaltuusto

Se vastaisi uuden kunnan hallinnon ja toimintojen valmistelusta vuoden 2012 kuntavaaleihin saakka, joissa valitaan uudelle kunnalle ensimmäinen, aluksi 85 edustajan suuruinen kaupunginvaltuusto vuosiksi 2013-2016. Tämä valtuusto aloittaa kuitenkin työnsä vuoden 2012 marraskuussa, heti kkuntavaalien tuloksen vahvistuttua.

Jatkossa, sen jälkeisissä vaaleissa valitaan nykylainsädännön mukaan 67 valtuutettua.

Valtuustotyön pääpaino on kunnan tai kaupungin strategisessa johtamisessa. Tarkoituksena on, että kaupunginhallitus ja lautakunnat muodostuvat vaaleilla valituksi tulleista valtuutetuista ja että aluelautakunnissa pyritään siihen, että niissä on vähintään kaksi valtuutettua kussakin.

Kaupunginhallitus

Kaupunginhallitukseen tulee kaudelle 2013-2016 15 jäsentä, joista yksi on puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa.

Lautakunnat

Yhdistymishallituksen tehtäväksi annetaan valmistella esitys lautakuntarakenne ja lopullisen päätöksen lautakuntajaosta tekee uuden kunnan valtuusto heti vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen.

Lautakuntien puheenjohtajien ja enemmistön jäsenistä on yhdistymissopimusesityksen mukaan oltava valtuutettuja tai varavaltuutettuja.

Aluelautakunnat

Paikallisdemokratian turvaamiseksi ja osallistumista vahvistamaan esitetään perustettavaksi nykyisten kuntien mukaisista alueista muodostuvat aluelautakunnat. Ainoastaan nykyisen Lahden kaupungin muodostamalle alueelle sitä ei lähtökohtaisesti esitetä. Se on yhdistymisajan hallituksen esityksestä mahdollista perustaa. Kussakin näistä tulisi olla vähintään kaksi vaaleilla valittua valtuutettua.

UusiKunta-asiaan liittyvää tietoa on runsaasti saatavana internetsivuilla www.uusikunta.fi

Sinne on kerätty ja siellä julkaistu alusta alkaen kaikkien toimikuntien ja johtoryhmän kokousten käytössä olleet asiantuntija-alustusten esitykset liitteineen.

Kannustan kaikkia kuntalaisia tutustumaan tarjolla olevaan laajaan materiaaliin ja toivon, että alueellinen lehdistö ja muu media julkaisee sitä mahdollisimman paljon sellaisiakin ihmisiä varten, joilla ei ole käytössään tietokonetta tutustuakseen asia-aineistoon. Käytettävissä on sekä tilastoja että tulevaisuuden ennusteita taloudellisista luvuista, verotuksen kehitysnäkymistä, ikärakenteista nyt ja tulevaisuudessa.

Jokaisessa selvityksessä mukana olleessa kunnassa tullaan järjestämään kesäkuun alkupuoliskon aikana kuntalaiskuulemistilaisuuksia, joihin kannustan osallistumaan.

Selvitystyöhön on osallistunut toimikuntia perehtyen kunnan eri toimialojen asioihin perehtyen. Niissä on ollut mukana kustakin kunnasta yksi virkamies- ja yksi luottamushenkilöedustaja. Itse edustin Lahtea sivistyspalvelujen toimikunnassa ainoana poliittisena luottamushenkilönä.

Uuden kunnan tavoitteena on parantaa, ei heikentää yksittäisen kuntalaisen ja siellä toimijoiden asemaa. Meidän tulee omaa kantaamme tulevaisuuden kuntakoosta päättäessämme ajatella sitä tulevaisuuden ihmisten, asukkaiden kannalta. Emme voi hirttäytyä liiaksi ajattelemaan tämän hetken ja muutaman tulevan vuoden tilannetta. 

Tavoitteenamme tulee olla malli, jossa ihmisten on hyvä elää kasvaen, opiskellen, työtätehden, harrastaen, ansaituista eläkevuosista nauttien ja mahdollisimman laadukkaan vanhuuden kokien. Tämän hetken valtuutetut ovat tekemässä nyt syyskuussa yhtä tärkeimmistä lähivuosikymmenien päätöksistä.

Edessämme on siis päätös, haluammeko elää sinkkuna vai liitossa. Vähän niinkuin avio- tai avoliitossa, toistamme kunnioittaen ja tukien. Tässä on kuitenkin erona se, että kyseessä ei ole kahden kauppa, vaan vastuu huomattavasti suuremmasta joukosta, noin 180 000 ihmisestä, lapsesta, nuoresta ja vanhemmasta sekä heidän tulevaisuudestaan.

Merja Vahter

Lahden kaupunginvaltuutettu, kok
Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu
UusiKunta sivistyspalveluiden toimikunnan Lahden edustaja

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Suuria asioita tässä ajassa

Torstai 27.5.2010 klo 22:06 - Merja Vahter

Jokainen päivä sisältää merkittäviä tapahtumia.
Aloitan nyt vaikkapa UusiKunta-selvityksen viimeisestä yhdeksän kunnan seminaarista, jossa selvitysmiehenä toiminut Osmo Soininvaara ja sosiaali- ja terveydenhuollon asioihin paneutunut Markku Lehto kävivät vielä pääpiirteissään läpi sopimusesityksen ydinkohtia. Alustuspuheenvuoron piti myös Kari Nenonen ja laskelmia esitteli Audiatorin Eero Laesterä. Meillä päättäjillä on vielä muutama päivä aikaa reagoida niihin kohtiin, joissa huomaamme esitystekstissä selkiinnyttämistä kaipaavia kohtia.

Paikalla oli valtuutettuja kaikista niistä kunnista, jotka ovat tässä uuden yhteisen kunnan perustamista pohtivassa selvittelyssä mukana. Mukanahan ovat olleet Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola ja Padasjoki. Mielipiteitä ja kysymyksiä esitettiin kaikkien kuntien edustajien toimesta vilkkaasti. Osa heistä tuntuu olevan kannoissaan jo varmalla pohjalla, puolesta tai vastaan, eikä lisätiedonsaanti mitä todennäköisimmin heilauta heitä enää suuntaan tai toiseen. Sen sijaan kunnista, joissa on esiintynyt hankkeen vastustusta, löytyi eilen myös edustajia, jotka toivat selkeästi esiin, ettei mistään poisjäännistä ole vielä päätetty. Vastaukset ovat luonnollisesti riippuneet siitä, keiltä on kysytty. Vielä ei ole tiedossani sitäkään, löytyykö Lahden kaupunginvaltuutetuissa henkilöitä, jotka eivät hyväksy nykyisen kaupungin lopettamista ja uuden suuremman kunnan perustamista. Omassa, eli Kokoomuksen valtuustoryhmässäni ei kukaan ole ilmaissut vastustavansa asiaa, vaikka muutamassa kokouksessa on asiaa aivan suoraan kaikilta meiltä kysytty. 13.9. kaikkien kuntien valtuustot päättävät omissa samanaikaisissa kokouksissa omat mukaanlähtönsä kyllä tai ei periaatteella. Selvitysmiehen esitys hyväksytään joko sellaisenaan tai ei ollenkaan. Välimuotoa ei siinä vaiheessa ole. Siksi on tärkeää perehtyä esitykseen nyt ennen Soininvaaran 1.6. jättävää lopullista tämän selvistystyön tuloksena tekemäänsä esitystä.

Tämä asia ei varmasti pohdituta tällä hetkellä ystävääni, joka menetti reilu viikko sitten puolisonsa liikenneonnettomuudessa. Olen tiennyt asiasta jo heti muutama päivä tapahtuneen jälkeen, mutta vasta tänään vierailin hänen luonaan viemässä surunvalitteluni. Olin varannut tähän aikaa niin paljon kuin ystäväni halusi sitä käyttää. Istuin ja kuuntelin tapahtumien kulun ennen ja jälkeen onnettomuuden. Yhdessä ihmettelimme sitä, mistä ihminen saa kuitenkin tarvittaessa voimaa hoitaa käytännönasiat hautajaisjärjestelyineen. Onneksi ystävälläni on lapset ja lastenlapset, jotka asuvat vieläpä täällä samassa kaupungissa. Kaikille heille toivon voimia kantaa suuri surunsa. Lohtua he saavat kaikista niistä valoisista muistoista, joita heillä on yhteisiltä vuosilta rakkaansa kanssa, johon itsellänikin on ollut ilo tutustua yhteisissä yrittäjien tilaisuuksissa, tapahtumissa sekä yksityisemminkin.

Ystäväni toipumista menetyksestään tulee toivoakseni pehmentämään laaja ystävien verkosto, joka hänelle on kertynyt vuosikausien mukanaolosta eri järjestöjen toiminnassa. Nyt, jos koskaan niissä luodut ihmissuhteet ovat arvokas tukiverkko.

Merja Vahter

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lahti.fi

 

Vanhusviikonloppu

Lauantai 8.5.2010 klo 17:52 - Merja Vahter

Silkkaa sattumaa, että tälle viikonlopulle osui useampia erilaisia kohtaamisia ikääntyneiden lahtelaisten kanssa. Kuvastaneeko sitten todellisuutta siitä, että naiset elävät pidempään, mutta he kaikki ovat todellakin naisia.

Perjantaille olimme sopineet parin ystäväni kanssa, että menemme tapaamaan vanhaa rouvaa, joka on vuosikymmeniä vaikuttanut yhteisessä järjestössämme Lahden Soroptimisti-klubissa. Hän asuu edelleen omassa kodissaan, vaikka ikää on jo 94 vuotta ja olemus kuin lintusella. Tahtonainen hän toki on edelleen. Ollut sitä aina ja tulee varmaankin olemaan hautaan asti. Hänessä on paljon viisautta, jota ei muille pysty sellaisenaan siirtämään, vaikka tietoa ja tarinoita kuuleekin. Historian kuuleminen on tärkeää. Se auttaa ymmärtämään tapahtuneita asioita ja päätöksiä, joita Lahdessa ja Suomessa on vuosikymmenten varrella tehty. Näillä naisilla on ollut mahtavat verkostot erilaisissa järjestöissä toimiessaan puhua niin politiikasta kuin kaikenlaisista muistakin asioista. Se on ollut heidän eli meidän voimavaramme. Näin uskon. Sitä linjaa - järjestöissä toimimista nimittäin - haluan itsekin jatkaa, koska siihen malliin olen ihan luonnostaan jo nuoresta pitäen tottunut. Olen toki mukana useissa sellaisissakin järjestöissä, joissa jopa enemmistö on miehiä. Yhteistyö se on mikä kannattaa.

Muutaman tunnin tämän henkisen voimanaisen luona vietimme keskustellen niin uuden museonjohtajan valinnasta, hänen rakastamastaan taiteesta, teatterista, lapsista ja lapsenlapsista. Vakuuttuneiksi jälleen kerran tulimme, että tärkeintä mitä hänen ikäisensä ja kaltaisensa ihmiset haluavat ja kaipaavat on toisten ihmisten antama aika. Sitä ei korvaa mikään. Se antaa tai antaisi hänelle ihmeesti voimia, vaikka pieniä taukoja seurustelun lomassa hänkin jo tarvitsee.

Myöhemmin illalla kotona käytyäni lähdimme mieheni kanssa hänen äitinsä luo, jolla on ikää nyt 91 vuotta. Pientä kremppaa on kaiken aikaa, mutta kotona asuminen onnistuu edelleen varsin hyvin. Häneltä sujuu vielä ruuanlaittokin itselleen. Kauppa-asiat hoitaa toisen pojan perhe sen mukaan, mitä mummo toivoo sieltä kulloinkin tuotavan. Joka päivä hän kävelee itsekseen pienen lenkin, pituus vaihtelee sään mukaan. Tärkeää on, että hiukan pääsee aina kodin seinien ulkopuolelle ja näkee muitakin ihmisiä kuin oman perheen jäseniä.

Vasta nyt aivan lähiviikkoina on anopillani alkanut olla havaittavissa hieman muistin pätkimistä ja se hämmentää häntä itseään aivan selvästi. Illan yhteiseen ohjelmaamme kuului edessä olevaan muutaman päivän sairaalareissuun valmistavia paperitöitä. Sairaala haluaa tietää toimenpiteitä varten tarkan selvityksen terveydentilasta, todetuista sairauksista ja käytössä olevasta lääkityksestä. Lääkkeiden luettelointiin juuri ja juuri rivit lomakkeessa riittivät. Myös henkinen valmistaminen on noin vanhoille ihmisille yksi tärkeä asia, jotta menoa ei turhan paljon tarvitsisi jännittää. Hänen lääkedosetin täyttäminen on kuulunut viikottaisiin rutiineihini jo pari vuotta. Mummon kotona asumista onkin helpottanut paljolti se, että meillä on perheenjäsenten kesken muodostunut selkeä tehtäväjako kunkin omista vastuualueista hänen auttamisessaan selvitä arjesta.

Tänään lauantaina ohjelmassa oli Rollaattorimarssi, johon meitä lahtelaisia valtuutettuja oli haastettu mukaan osallistumaan. Vastasin omalta osaltani saamaani haasteeseen ja olin Tapanilakodissa ulkoiluttamassa pyörätuolissa istuvia talon asukkaita. Tunnettu tosiasiahan on, että siellä työskentelevällä henkilökunnalla ei juurikaan ole aikaa viedä asukkaita ulos. Vapaaehtoisten apu on siellä aina tervetullutta. Ilma vaan sattui olemaan harmittavan harmaa ja kylmä, mutta muutamat kierrokset Tapanilan alueella saimme tehdyksi. Osa naisista ja miehistä jaksoi osallistua lyhyeen jumppahetkeenkin ulkona ja vetristää näin pyörätuolissa istuessaan jäseniään sekä ennenkaikkea mieltään. Sisään palattuamme vietimme vielä pienen yhteisen mehuhetken ruokasalissa. Poislähtiessä tuntui, että jos se puolitoistatuntinen oli piristänyt talon vanhuksia, niin vähintään yhtä paljon meitä itseämme, jotka olimme saaneet tilaisuuden osallistua tapahtumaan. Kiitos haasteesta Marjo!

Huomenna sunnuntaina onkin sitten äitienpäivä. Omaa äitiäni en pääse enää onnittelemaan muulla tavoin kuin käymällä viemässä kukkasen hänen haudalleen. Yhteiset ajat palaavat taas huomennakin varmasti monessa suhteessa mieleen. Iloisia saamme olla joka tapauksessa siitä, että mieheni äidin kanssa voimme ja saamme viettää vielä yhteisiä hetkiä.

Hyvää äitienpäivää kaikille ja osanottohalaukset kaikille teille, joilla itsestänne riippumattomista syistä on tahtomattanne edelleen ns. tyhjä syli.   

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Puistot käyttöön

Sunnuntai 25.4.2010 klo 11:37 - Merja Vahter

Lahdessa, kuten useissa muissakin kunnissa ja kaupungeissa on suuria vihreitä puistoalueita, joiden hyvä hoito on tärkeää. Kuntalaisten arvostelu kunnan palvelujen tasosta kohdistuu usein niihin. Olisiko puistojen aktiivisempi käyttöönotto viihtyisyydelle eduksi vai haitaksi, sitä sopisi pohtia.

Fellmanninpuisto lähellä urheilu- ja messukeskusaluetta on reilunkokoinen viheralue, lähes keskellä kaupunkia. Kuinka usein näemme siellä ihmisiä, muuta kuin mahdollisesti kulkemassa sen halki ammattikorkeakoululle tai Koulutuskeskus Salpaukseen, mahdollisesti uimahallille?

Herätänkin keskustelun sen käytön lisäämistä edistävistä toimista. Olisiko siitä perheiden yhteisten sunnuntaipiknikkien, retkikahvittelun, pallottelun ja muun ulkoiluviihtymisen kohteeksi? Sallittaisiinko sinne pöytien ja penkkien sijoittelua, joka edesauttaisi keväisiä ja kesäisiä ruokailuhetkiä? Edesauttaisiko vai haittaisiko se puiston siistinä pysymistä?

Vietin muutama viikko sitten mukavan parituntisen Dublinin Phoenix- Parkissa perheeni nuorten kanssa juuri ennen paluulentoani kotiin. Heidän ystävänsä soittivat, ja houkuttelivat meitä sinne pienen piknikin merkeissä. Parkkialueet, joita on laajasti puiston eri puolilla täyttyivät pikkuhiljaa autoista. Ihmisryhmät ottivat pikkuhiljaa haltuunsa vapaana olleita yksinkertaisia, mutta jykeviä pöytä- ja penkkiryhmiä. Osalla perheistä oli mukanaan pieniä ulkogrillejä tai kertakäyttögrillejä, joilla he laittoivat syötävää. Lähes kaikkia heistä yhdisti pallo! Etenkin ryhmiä, joilla oli lapsia mukana. Toiset taas juoksivat koirien kanssa. Liikuntaa vapaasti, hyväntuulisesti ja ohjailemattomasti. Sitä oli ilo katsella.

Osa ihmisistä käveli pareittain tai pieninä ryhminä nurmikentillä tai poluilla rauhassa jutellen. Jossain kohdin vietettiin jumppahetkeä.

Mieleeni nousi eräänlainen terve kateus siitä, kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset olivat löytäneet yhteisen ilmaisen ja vaivattoman tavan vapaahetkiinsä kaiken sen kaupunkivihreyden keskellä. Pessimistien ensimmäinen ajatus varmasti on, että eihän Suomessa sellaiseen tarkene kuin muutamana kuukautena. Optimisti taas toteaa, että siihenhän olisi mahdollisuus monena viikonloppuna. Matka rantaankin on varsin lyhyt ja siellä tekemisen mahdollisuudet monipuolistuvat entisestään, mutta ovat sopivasti erilaisia. Mielestäni puistoista on enemmän iloa, kun niitä käytetään. Mitäpä mieltä olette?

Nyt Wellamo-opistolle tutustumaan siellä opiskelleiden aikuisten taidonnäytteisiin. Siellä opitut uudet taidot ovat yksi ihmisten tapa irrottautua arjen normaalitöistä ja oppia uutta itsestään entuudestaan vieraiden ihmisten kanssa yhdessä. Elinikäisen oppimisen voima  on ihmeellinen. Tiedän kokemuksesta.

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Tasaantumisviikko takana ja vauhdikas edessä

Sunnuntai 11.4.2010 klo 23:50 - Merja Vahter

Koko kevät on mennyt kuin lentäen. Ohjelmaa on riittänyt niin päiviksi kuin illoiksi, joten muutama päivä oman lapseni ja hänen poikaystävänsä vieraana Irlannissa oli varmasti enemmän kuin paikallaan. Nykyiset yhteydenpitokeinot ovat käteviä ja jopa edullisia tai ilmaisia, mutta eihän sitä nokakkain oloa ja koskettamisenkin mahdollisuutta mikään voita.

Tiistaina heti pääsiäispyhien jälkeen lensin hänen luokseen ja lauantaina palasin. Lennon myöhästyneestä lähdöstä päivä venyi paluumatkoineen pitkäksi, mutta onneksi oli vielä tämä sunnuntai rauhoittumismahdollisuuksineen.

Dublinissa kevät oli pitkällä. Ruoho on ollut vihreää koko talven ja nyt maisemaa koristivat vielä kukkivat narsissit ja paikoin myös kevätesikkoryhmät. Niiden kauneuden vastapainoksi on todettava, että likaisempia tienvarsia siellä muuten on kuin Suomessa. Likaisuus jatkuu myös usein talojen seinissä, erityisesti niiden yläosissa ikkunoineen. Näkyvät muuten kaksikerroksisten bussien ikkunoista harmillisenkin hyvin.

Sää vaihtelee yhdenkin päivän aikana suuresti auringon lämmittämästä kylmään ja raakaan tuuliseen. Kerrospukeutuminen on siksi ainakin omasta mielestäni se käytännöllisin tapa varautua päivään, siten kun on helppo kaupungilla ollessakin vähentää jotakin ylimääräistä.

Paljon sain nähdä taas paikkoja, joissa aiemmin en ollut käynyt. Samoin tapasin joitakin tyttäreni ystäviä aivan ensimmäistä kertaa. Ilahduttaa se kansainvälisyyden kirjo, joiden kanssa hän on siellä ystävystynyt. Ja mainio yksityiskohta siellä heidän kotiinsa liittyen ovat kissat, joita he, kuten varmasti monet muutkin saman rivitalomaisen asuinkiinteistön asukkaat ruokkivat siellä. Kyllä niiden pihakissojen turkit kiiltävät. Aamun ohjelmaani kuuluikin mm. näiden kissojen ruokintaa kuivaraksuilla, ja välillä illemmallakin.

Alkavan viikon maanantain eli huomisen ohjelma täyttääkin sitten taas kaikki vauhdin merkit. Aamulla menen maakuntahallituksen kokoukseen ja luultavasti sieltä lähes suoraan kaupungintalolle, jossa mahdollisten neuvottelupalaverien jälkeen alkaa kaupunginhallituksen kokous. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät ja esityslistan perusteella on odotettavissa, siirrymme muiden kollegojen kanssa melko vauhdikkaasti valtuustoryhmämme kokoukseen ja sieltä illan kaupunginvaltuuston kokoukseen. Monipuolinen ja mielenkiintoinen päivä siis luvassa.  Esityslistat on luettu ja tarpeellisimmat liitteet käyty läpi, joten nyt ei muuta kuin nukkumaan.

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kokoomusristeilystä Aalto-yliopistoon

Lauantai 27.3.2010 klo 7:06 - Merja Vahter

Viimeksi kuluneelle viikolle on mahtunut taas jos jonkinlaista ohjelmaa, uutta nähtävää, kuultavaa ja koettavaa.

Edellinen viikonloppu kului Toivo elää-risteilyllä laivalla. Oivallinen tilaisuus tavata kokoomuslaisia ystäviä ja tuttavia eri puolilta Suomea sekä saada samalla ajankohtaista asiatietoa. Noin 1200 ihmistä oli lähtenyt Tallinnaan suuntautuneelle ohjelmalliselle risteilylle ja osa heistä ehti käydä oikein maissakin. Oma seurueeni otti tarjotuista seminaarituokioista kaiken irti, nautti rauhallisista ruokailuhetkistä ja lauantaina vietimme jopa disko-iltaa täpötäydellä tanssilattialla. Onnistunut reissu. Kiitos hyttiseurueelleni Marjalle, Mialle ja Jaanalle.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa Marja Orpana-Niitlahti, Merja Vahter ja Jaana Lehtovirta. Kuvan on ottanut neljäs hyttikaverimme Mia Mukkula.

Maanantaina ohjelmassani oli tavalliseen tapaan mm. kaupunginhallituksen kokous, jossa käsittelyssä asioita, joiden kohdalla asiantuntija-alustuksia ja puheenvuoroja jälleen kerran niin paljon, että viimeisten asioiden tarkempaa käsittelyä jouduttaneen jatkaa vielä moneen kertaan. Lahden kaupungin tuottavuusohjelmaa onkin sen jälkeen ehditty viikon aikana käydä jo kolmessakin eri tilaisuudessa erilaisten kokoonpanojen voimin. Ja tulevan viikon aikana työ senkin parissa jatkuu.

Tiistain aloituksena oli kaupunginjohtaja Myllyvirran Lahden tilinpäätöksen julkistamistilaisuus kaupungintalolla. Kaupungin tulos oli jo neljättä vuotta peräkkäin suht´hyvä, ottaen huomioon kuinka vaativia taloudenhoidon aikoja kunnissa eletään. Helpompia vuosia ei ole luvassa vaan vaikeusasteen odotetaan kasvavan entisestään.
Kymmenestä eteenpäin olin työpaikalla Sammonkadulla valmistelemassa tulevia työpäiviä ja niiden ohjelmaa. Viiden jälkeen suuntasin Marimekon kautta Fellmanniin, johon olimme kutsuneet MLL:n Lahden yhdistyksen koko henkilöstön sekä hallituksen käymään läpi teettämämme työhyvinvointikyselyn tulokset. Hyödyllinen tutkimus, joka osoittaa missä olemme koko järjestönä onnistuneet hyvin ja minkä asioiden kohdalla on kehittämisen varaa ja tarvetta uusille toimintatavoille. Tiedottaminen tuntuu olevan yleensä kaikissa yhteisöissä se, jossa toivotaan kehittämistä. Puheenjohtajana uskalsin luvata, että näin tullaan jatkossa tekemään.

Keskiviikko alkoi Salpauksen aikuiskoulutusväen kehittämisaamupäivällä Wanhalla Walimolla. Tiedottamisesta ja tiedontulvasta ei ollut puutetta. Raportteja taloudesta, oppilasmääristä, tulevaisuudesta ja asiakaskyselyn tuloksista mahtui kolmen tunnin ajalle melkoinen määrä. Hyvä niin. Henkilökunnan on aina hyvä tietää missä mennään ja millaisia suunnitelmia on lähitulevaisuuden osalle. Lounaan jälkeen oli suuntana Yrittäjyyspäivä Svinhufvudinkadulla. Lahden Ammattikorkeakoulu, Innovaatiokeskus ja Koulutuskeskus Salpaus yhdessä alueen yritysjärjestön Päijät-Hämeen Yrittäjien, Nordean, Fennian sekä erilaisten projektien hallinnoijien kanssa oli esittelemässä ja kertomassa opiskelijoille yrittäjyydestä.
Kuin "nenä päähän" sopi aiheeseen seuraavana vierailuni Lakesin ja Uusyrityskeskuksen avajaisissa Askon alueella, niiden uusissa käytännöllisissä toimitiloissa. Samaan aikaan kanssani siellä oli väkeä monista eri lähikunnistamme ja näin ollen mukava tilaisuus päivittää heidän kuulumisiaan.

Kuin kermana kakun päälle sain kunnian olla keskiviikkona myös julkistamassa ja kahvitarjoilun kera juhlimassa Lahden Vuoden 2009 työllistäjäyritystä. Uudenmaan Äänituotanto Oy on vuoden aikana kaksinkertaistanut työntekijämääränsä. Reilut kymmenen vuotta heidän kanssaan samanaikaisesti Triossa toimineena yrittäjänä uskallan sanoa, että huomioiminen tämän kokoiselle yritykselle on ansaittu. Vuonna 1991 koetun devalvaation jälkeiset ajat olivat yrityksille enemmän kuin rankkoja. Työpäivät venyivät pitkiksi, kun kaikki luovuus oli käytettävä toiminnan ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi sekä yrityksien kehittämiseksi. Toiset selvisivät vaikeiden vuosien yli, mutta harmittavan monet kaatuivat. Uudenmaan Äänituotannon Esa ja Tiina Rimpiläinen saivat luotsattua yrityksensä niidenkin vuosien yli. Nyt äänituotannon oheen on tullut lisäksi kuvallinen tuotanto, joka on edellyttänyt omistajilta rohkeutta palkata lisähenkilökuntaa ja tavoitella yritykselle reipasta
kasvua.














Kuvassa kanssani Sirpa Pyykkö, Ilkka Talasranta ja tj. Esa Rimpiläinen Uudenmaan Äänituotanto Oy:stä. Kuva: Ilona Reiniharju

Kunniamaininnan vuoden 2009 työllistäjinä saivat lahtelaisyritykset Stalatube ja Mainostoimisto Ilme, joiden edustajat olivat myös kaupungintalolla vastaanottamassa ansaitut kunniakirjansa.

Keskiviikkoiltani jatkui tilaisuuden jälkeen kerrosta ylempänä kaupungintalolla valtuuston seminaarimaisen tiedotustilaisuuden merkeissä, jonka pääaiheena oli jo aiemmin mainitsemani Tuottavuusohjelmaluonnos.

Torstaina aamupäivällä julkistettiin Lahden Historiallisella museolla Pyhättömän omakotiyhdistyksen kirja "Viluvuokon maa". Alue on yksi Lahden viehättävimpiä, useiden vuosikymmenien aikana rakentuneita pientalo-asuinalueitamme. Kaupunkimme rikkaus, järvien lisäksi, ovat korkeat harjut. Pyhätön on hyvä esimerkki sen hyödyntämisestä. Suosittelen kirjaa kaikille kotiseutumme historiasta kiinnostuneille ja vähintään yhtäpaljon suosittelen kävelyretkeä kyseisellä alueella, jonne pääset helpoimmin lähellä Möysän liikenneympyrää sijaitsevan mäen ylös "kavuten". Siellä kun kävelet katuja ristiin rastiin, voit kuvitella elämää ja historian havinaa. Esimerkiksi aikaa, jolloin talojen pihoissa ja kaduille vilisti lapsia aamusta iltaan. Pyhäisinkin rakennettiin vaikka sitä ei kaikkialla hyvällä katsottu. Kirjasta en asiaa ole vielä tarkistanut, mutta tarinan mukaan siitä alue on saanut kutsumanimensä.

Hiihtomuseon auditoriossa pidetyssä Kulttuurikaupunkifoorumin tapaamisessa mielenkiintoisimmaksi anniksi minulle osoittautui Tommi Mäkysen esitys erilaisissa kaupungeissa tehdyistä rohkeista ratkaisuista, joilla on tuotu kulttuuria eri muodoissaan vaivattomasti kaiken kansan keskelle tavalliseen arkeen. Näinhän sen tulisi ollakin, vaikka kaikkea ei helposti saavutettavaksi olekaan mahdollista saada. Meillä Lahdessakin olisi lähes rajattomat mahdollisuudet tehdä uusia asioita. Rohkeutta se toki vaatii, sitoutuneisuutta nähdä asiat eri-ikäisten kaupunkilaisten kannalta ja valitettavasti usein myös edes jonkun verran rahaa.

Torstain iltapäivässä perehdyimme Päijät-Hämeen liiton järjestämässä tilaisuudessa Muutoksen kohtaamiseen. Aikuiskoulutuskeskuksen auditorioon oli kokoontunut joukko kuntien virkamiehiä, luottamusmiehiä ja pääluottamusmiehiä kuuntelemaan alustuksia siitä, miten muutoksiin suhtaudutaan ennakolta ja miten niihin reagoidaan niiden toteuduttua. Hyvä valmistelu, avoimuus  ja rohkeus ajatella asioita uudella tavalla on siinäkin prosessissa avainkysymys. Professori Matti Ylikosken osuus oli aivan huippuluokkaa. Selkeä, mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi esitetty ja mikä parasta, uskoakseni ajattelemisen aihetta antava.

Illalla Kokoomuksen valtuustoryhmällä oli tilaisuus kuulla asiantuntijoiden esittelemiä vaihtoehtosuunnitelmia liikuntarakentamisen erilaisista vaihtoehdoista ja eri vaihtoehtojen kustannuksista sekä vaikutuksista toimintaan. Siihen kului muutama tunti ja lisäannoksena pohdimme jälleen kerran tuottavuusohjelmaa. Kotiin pääsimme lähtemään vähän ennen yhdeksää, me muutamat sitkeät, jotka olimme paikalla loppuun asti.

Perjantaiaamuna puoli kahdeksalta odotti pikkubussi kaupungintalon kupeessa korkeakoulupoliittisen toimikunnan jäseniä matkataksemme Aalto-yliopistolle Espoon Otaniemeen. Aloitimme kokouksen menomatkalla. Yliopistolla meitä odottivat rehtori Tuula Teirin johdolla mm. johtava dekaani Helena Hyvönen, joka on aiemmin työskennellyt Lahdessakin. Onnistuneen tapaamiskokouksen sekä mielenkiintoisen Design Factoryyn tutustumisen jälkeen paluumatkalla jatkoimme omaa kokoustamme ja korkeakoulupoliittisten linjausten käsittelyä.

Lahteen palattuani vaihdoin kulkuneuvon omaan autooni, jolla ajoin Salpakankaalle asti, mistä matkani jatkui Rytilän Tapion hyvällä kyydillä Hämeenlinnaan Kokoomuksen Hämeen piirin toiminnanjohtajan, Kökön Jussin läksijäissopalle Hämeenlinnaan. Piiritoimistolla oli käynyt iltapäivän aikana runsaasti väkeä eri puolilta piiriämme, Kanta-Hämeestä sekä Päijät-Hämeestä. Puoluetoimistolta ja erilaisilta yhteistyötahoilta samoin. Jussi on tullut tehtäväänsä vuonna 1986, joten melkoiseen määrään ihmisiä hän on vuosien varrella ehtinyt tutustua ennen nyt lähestyvää eläkkeelle lähtöään.

Tänään lauantaina suunnitelmissani on käydä OloMuoto-messuilla Lahti Hallissa katsomassa nuoria ja vähän vanhempiakin suunnittelijoita sekä heidän tuotoksiaan. Sieltä suunnistan vanhojen Lilliputin arkistojen kimppuun, joista käyn läpi vanhat jo luvallisesti poisheitettävät tositteiden vuosikerrat. Myöhemmin iltapäivällä olisi vielä tarkoitus ehtiä kuuntelemaan Tommy Hellstenin esitelmää "Elätkö elämääsi vai suoritatko sitä", jossa yhteistyökumppanina on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistys. Eiköhän lauantai-illan voikin sen jälkeen viettää hyvällä omallatunnolla vaikka kotisohvalla musiikkia kuunnellen, lueskellen tai televisiota katsellen. 

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Tiistaitapahtumia

Tiistai 9.3.2010 klo 22:36 - Merja Vahter

Milloinkaan ei täysin voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Päivän runko muodostuu oman kalenterin merkinnöistä, mutta sisällön sille antavat ihmiset ja ilmapiiri erilaisissa tilanteissa.

Aamulla ensimmäinen ohjelma oli kaupungintalolla Lahden Seudun Yrittäjänaisten perinteisen kaupunginjohtajatapaamisen merkeissä. Kolmen vartin mittaisen tilaisuuden aikana ehtii käydä keskustelua yllättävän monesta aiheesta. Ryhmän aiheet liikkuvat luonnollisesti pääasiassa yritysten toiveiden ja kuulumisten merkeissä. Kaupungin viihtyisyys ja yleinen siisteys nousi esiin. Ja jälleen kerran kävi niin, että henkilö, joka joukosta viimeisimpänä oli muuttanut Lahteen, kehui kaupunkimme olevan parempi kuin kaupunkilaisten omista puheista voisi päätellä. Ulkopuolelta tuleva näkee paljon hyviä asioita, joita me pidempään asuneet emme aina ymmärrä arvostaa niin kuin pitäisi.

Kaupunginjohtajatapaamisen päätyttyä lupasin esitellä taloa ja siellä tapahtuvaa toimintaa kiinnostuneille. Heitä jäikin aika joukko kierrokselle valtuustosaliin ja muihin esittelemiini tiloihin tutustumaan. Ravintola Tyrmä osoittautuu aina kiinnostavaksi kohteeksi ja ilahduttava yllätys heille olikin se, että siellä voi arkena käydä syömässä muutkin kuin talossa työskentelevät ja ruoka on edullista sekä hyvää.

Keskustelin heistä uusimman lahtelaisyrittäjän kanssa pitkään vielä kaupungintalon narikalla hänen toimialastaan ja yrityksensä mahdollisuudesta edistää muiden yritysten syntymistä sekä toimintaa. Monia hyviä yhteisiä tulevaisuuden tavoitteita Lahden hyväksi näimme.

Ajettuani työpaikalleni Sammonkadulle valmistelin seuraavan aamupäivän opetusmateriaalit ja suunnittelin tuntien ohjelmarungon. Ehdinpä vielä lähettää kollegoilleni lupaamiani materiaaleja uusista aineistoista sekä olla yhteydessä muutamiin asiakasyrityksiin ennen kuin lähdin ajamaan Sibeliustalolla iltapäivällä alkaneeseen seminaariin. 

Itselleni mielenkiintoisin osuus oli saksalaisen pikkukaupungin pormestarin, Uwe Uferin esitys ja kertomus Düsseldorfin kupeessa Kölnin seudulla sijaitsevan Hückeswagenin tiestä Saksan yritysystävällisimmäksi kaupungiksi. Reilun 16 000 asukkaan kaupungissa oli päätetty uuden pormestarin tullessa tehtäväänsä, että siellä uudistutaan yritysten ja niissä työskentelevien ihmisten tarpeita joustavasti ja hyvin palveleviksi. Ei hullumpi tavoite, kun puhutaan samalla kaupungin asukkaiden menestyksestä ja hyvinvoinnista. Monta hienoa ajatusta heräsi myös Lahdessa kokeilemisen arvoiseksi. Jospa saisimmekin vaikka saman tahtotilan ja innostuneen asenteen toteuttaa sama päämäärä strategiasta teoiksi.

Alkuillasta kuulin sivistyslautakunnan seminaarissa virkamiesten selvityksiä palvelurakenteista ja -verkoista ottaen mukaani melkoisen nipun kotiläksyjä lisäperehtymistä varten. Jo nyt on tiedossa, että päätöksenteko kyseisen toimialan kehittämistyössä ei tule olemaan helppoa johtuen kuntalaisten, kuten myös päättäjienkin tunteista kouluja, kirjastoja ja muita sivistystoimen kuvaan liittyviä palvelulaitoksia kohtaan.

Loppuilta kului klubikokouksessa, jossa oli mainio tilaisuus heittäytyä henkisesti taas ihan eri asioiden piiriin kuin mitä päivän ohjelma muuten oli ollut. Niissä ympyröissä saan tulevina vuosina tilaisuuden perehtyä entistä enemmän moniin uusiin haasteellisiin asioihin.

Tällainen oli tämän päivän toimintakertomus. Huomisesta muodostuu taas aivan toisenlainen. Siinähän se elämän rikkaus piilee.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Pronssisia naisia

Lauantai 27.2.2010 klo 23:53 - Merja Vahter

Suomalaisten panostus Olympiakisoissa parani kisapäivien loppua kohti ja naiset toivat meille ilon aihetta pronssimitalisaavutuksillaan. Aino-Kaisa Saarisen 30 kilometrin hiihdon viimeinen suksien vaihtotilanne sai monet suomalaiset repimään hiuksiaan ja jo lähes menettämään mitalitoiveet. Vaan Aino-Kaisapa tuotti kelpo yllätyksen niin televisiolähetyksen selostajille kuin kotisohvien katsojillekin ja ilmestyi kuvaruutuun kärjessä hiihtäneiden kilpasisariensa vanavedessä ottaen kolmannen sijan. Naisten päätöshiihto oli hieno ja jännittävä kisa. Onnea Anna-Kaisalle!

Torstai-ilta se vasta mukavaksi osoittautuikin, kun ensin naisten viestihiihtojoukkueemme saavutti pronssisen mitalin. Noin tunnin kuluttua siitä Suomen Naisleijonajoukkue toi jääkiekkopronssia. Onnittelut kaikille upeille hiihtäjille sekä jääkiekkoilijoille!

Paljon pettymyksiä on kilpailupäiville ehtinyt kertyä niin kisoissa mukana olleille urheilijoille kuin innokkaimmille penkkiurheilijoillekin, mutta luulen, että nämä naisten hienot saavutukset parantavat monia aiempien päivien pettymyksiä.

Tiedä vaikka innostuisin itsekin laittamaan aamuherätyksen sunnuntaille ja valmistautuisin katsomaan miesten Slovakia-Suomi jääkiekko-ottelua. Jospa vaikka tämä pronssisade hyvinkin jatkuisi miestenkin kohdalla. Toivo elää!

Merja Vahter

 

Käsityöt on muodikas harrastus

Torstai 25.2.2010 klo 10:40 - Merja Vahter

Ja mikä parasta, sopii kaikenikäisille, näköisille ja kokoisille ihmisille. Kankurin Ilossa olemme tottuneet kierrätykseen kutoessamme mattoja käytöstä poistamistamme tekstiileistä leikatuista matonkudekeristä. Nykyisin on suorastaan hoKäsityöt ovat siitäkin mukava harrastusvikelpoista uudistaa vaatteita ja huovuttaa vanhoja villatuotteita materiaaliksi uuden luomiseen. Joukkoon voi laittaa uuttakin materiaalia.

On riemastuttavaa nähdä nuoria, jotka uskaltautuvat ilottelemaan väreillä, uusilla pinnoilla, malleilla ja tyyleillä, olemaan oma itsensä kopioimatta muita. Eikä se kopioiminenkaan toki vaarallista ole, jos mukavia ideoita kohdalle osuu, eikä sillä loukkaa kenenkään tekijänoikeuksia. Omintakeinen pukeutuminen ja sisustaminen toteutuvat kohtuuhintaan ja lopputulos on kaikkien ihailtavissa.

Käsityöt ovat siitäkin mukava harrastus, että monet työt ovat helposti mukaan otettavissa ja niitä voi tehdä pienellä budjetilla. Muutamia mukavia vinkkejä joita mieleeni tulee, ovat esimerkiksi villa- tai puuvillalankojen loppukeristä virkattavat neliöt tai ympyrät, joita voi yhdistellä huiveiksi, hameiksi, kasseiksi, torkkupeitoiksi, hartiahuiveiksi tai mitä tahansa mieleen juolahtaa. Virkkuukoukku käteen ja siitä se sitten lähtee. Puikoilla neuloen voi tietysti aivan vastaavasti nautiskella langanloppujenkin kanssa ja tehdä ihania villasukkia, joiden suosio on jälleen kerran huipussaan. Eikä suotta!

Juuri tänään, tätä kirjoittaessani, soitin Kankurin Iloon ja kysyin onko yksiäkään mattoloimia puissa vapaana. Sattui olemaan, joten suunnistankin tässä matonkuteiden kimppuun ja lähden Mustanmäenkadulle. Toteutan jo viikkoja päässäni olleen idean uudesta pitkästä matosta mieheni Pekan käsityötaitojen ansiosta uuden ilmeen saaneeseen keittiöömme. Kyllä sitten taas kelpaa ihailla molempien omia kätten töitä. Kutomolla saa samalla päivitettyä monen monet samaan harrastukseen ”hurahtaneiden” kuulumiset.

Iloisiin kutomisiin!

Merja Vahter

Säästöä vai lastensuojelua

Lauantai 20.2.2010 klo 11:31 - Merja Vahter

Perjantaiaamuna 19.2. satuin näkemään aamutv:ssä uutisen, jossa kerrottiin Oulun kaupungin tavoitteista välttää lasten huostaanottoa ja sijoittamista. Tällä uskotaan saavutettavan kaupungille jopa miljoonan euron säästöä vuodessa. Säästämistä ja järkevää kuntataloutta kannatan, mutta kyseenalaistan vahvasti kohteet ja keinot silloin, kun lapsista on kyse.

Ensisijainen asia on ja tulee olla lapsen paras. Vasta sitten tulee kuntien taloudelliset edut, vanhempien suojelusta puhumattakaan.

Vaiheessa, jossa kunnan virkamiehet joutuvat päätymään huostaanottoon, on yleensä kaikki keinot vanhempien tukemisessa toteuttaa kasvatukselliset- ja hoivatehtävänsä käytetty. Siihen meidän päättäjien ja kaikkien tulee voida luottaa. Huostaanotto ei koskaan saa tapahtua heppoisin perustein, vaan suuren harkinnan tuloksena. Siihen päädytään ennenkaikkea lapsen turvallisuutta ja etua ajatellen. Eikä mittarina ole kustannukset. Sen sijaan huostaanoton ollessa välttämätöntä ja perusteltua tulisi jokaisen lapsen kohdalla olla olemassa valmiudet sijoittaa hänet perheeseen, jossa kasvaminen on tavallisen kodin omaista. Siinä vaiheessa kohtaavat jo lapsen ja kunnan edut. Laitosmaisen hoidon, kuten lastenkotien kustannukset ovat aina kalliimmat kuin perheille maksettava korvaus sijoitetun lapsen hoidosta. Usein lastenkotikin on jo omaa kotia parempi vaihtoehto lapselle.

Kokemuksesta tiedän, että toisinaan haastatteluista muodostuu virheellinen kuva kuulijalle, kun juttuja leikataan uutislähetyksiä varten, siksi toivon, että käsitin perjantaiaamuna televisiosta näkemäni ja myöhemmin saman pätkän autoradiosta kuullessani aivan väärin.

Lastensuojelun palvelupäällikkö Siskomaija Pirilä Oulusta totesi uutisoinnissa, että kukaan ei voi kasvaa omien juuriensa ulkopuolella, vaan tarvitsee siihen perheensä ja sukunsa. Monenko sijoitusperheessä ja lastenkodissa kasvaneen lapsen mielipiteeseen tämä perustuu? Suunnilleen seuraavassa lauseessa hän toteaa, että laitoslapsi on usein yksinäinen. Sekin vaihtelee. Olen tavannut ja haastatteluissakin nähnyt lapsia, jotka ovat itse todenneet, että lastenkotiin pääsy on ollut parasta mitä heille on lapsuudessa tapahtunut. Kyse on heidän kohdallaan ollut ennenkaikkea turvallisuuden ja hoidon saavuttamisesta, sekä välittävistä ihmisistä.

Suomessa kerrotaan olevan vuosittain 16000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Se on kiistatta liikaa. Kriisiperheiden tukeminen on tärkeää ja vielä tärkeämpää on ennaltaehkäistä perheiden kriisiytyminen. Tukea vanhemmuuteen tarvitaan ja tukea on saatavana, ainakin erilaisten lastensuojelujärjestöjen, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Ensi- ja Turvakotien liiton toimesta.

100 lapsen hoitaminen kotona oman kodin ulkopuolelle sijoittamisen sijaan säästää kuulemma tuon aiemmin mainitun miljoona euroa. Hyvä, jos se on saavutettavissa. Ei kuitenkaan yhdenkään lapsen tulevaisuuden kustannuksella. Siihen meillä ei ole varaa, koska kustannukset tulevaisuudessa voivat olla moninkertaiset. Terveen itsetunnon saavuttavat ja mahdollisimman onnellisen lapsuuden kokeneet ihmiset ovat parasta mitä meillä Suomessa voi tulevinakin vuosikymmeninä olla.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Ajattelemisen aihetta puheenjohtajapäiviltä

Sunnuntai 14.2.2010 klo 10:03 - Merja Vahter

Noin 500 Kokoomuksen paikallisyhdistysten puheenjohtajaa eri puolilta Suomea oli kerääntynyt Järvenpää-taloon yhteistä päivää viettämään ja ohjelmaa riitti. Eilen pidetty päivä oli jo kahdeksas kerta, kun väki oli samoissa merkeissä koolla. Aiheet luonnollisesti vaihtelevat. Samaa linjaa noudattaa puheenjohtajan suht´pitkä ja monipuolinen puheenvuoro.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vasemmalla Tapio Rytilä Etelä-Lahden Kokoomuksesta, toinen oikealta Aulikki Sihvonen Pohjois-Karjalasta.

Parasta antia kaiken ohjelman ohella on vaihdella kuulumisia tuttujen ja aiemmin vieraiksi jääneiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Sen mahdollisti aamukahvin lisäksi riittävän monta muuta taukoa, pitkä ruokailutauko sekä vielä iltapäivän kahvitteluhetki. Ja puheensorina oli melkoinen. Monta iloista kohtaamista ja yllätystäkin. Vuosien varrella on tullut tutustuttua työasioiden merkeissä valtavaan määrään ihmisiä, eikä heidän kanssaan suinkaan tule puhuttua poliittisista arvoista ja omasta aatemaailmasta, puhumattakaan siitä, ovatko he jonkun puolueen jäseniä. Paljon on myös heitä, joita oikein odottaa näkevänsä edes kerran vuodessa. Puoluekokoushan on vain joka toinen vuosi.

 

 

 

 

 

 

 

Kankareen Matin kanssa olimme samaan aikaan Lahdessa kokopäivä-kokoomuslaisia. Matti Kunnallisjärjestön - ja minä nuorten toiminnanjohtajana.

Kokoomuksen Naistenliitolle oli varattu yhtenäinen tila lounashetkeen ja siellä kävimme läpi joitain ajankohtaisia asioita ja kuulumisia varapuheenjohtaja Pauliina Laitinen-Laihon ja pääsihteeri Elina Laavin kera.

Kansion Annika Kokko ja Veli-Pekka Manninen päivittivät tietojamme Kansallisen Sivistysliiton koulutustarjonnasta järjestöille ja päättäjille.

Kun itse olen tullut liittyneeksi puolueen jäseneksi jo 16-vuotiaana on ihmisiä ehtinyt tulla ja mennä. Olihan itsellänikin reilun 15 vuoden kausi, jolloin yrityselämäni oli niin hektistä, etten todellakaan ehtinyt olla tiiviisti mukana Kokoomuksen järjestötoiminnassa, vaikka jäsen olinkin. Paluuni tapahtui oikeastaan kuin varkain, kun minua vuosituhannen vaihteessa pyydettiin mukaan työryhmään, joka etsi sopivia uusia kunnallisvaaliehdokkaita Lahteen puolueemme listalle. Lahden Yhteiskouluaikainen rehtorini ja luokanvalvojani Matti Kuukka sai siinä sivumennen lopulta houkuteltua minutkin ehdokaslistalle ja siitä se taas lähti. Kokoomus vei mennessään, jo toistamiseen. Pitkästi ja syvästi. Olinhan jo nuoruuteni viettänyt siinä yhteisössä, enkä toki ole katunut sitäkään aikaa päivääkään. Monet rakkaat ja arvokkaat ihmissuhteet juontavat jo siltä ajalta.

Sen ajan aikuisilla oli mahtava ymmärrys ottaa meidät nuoret mukaan monenlaiseen toimintaan. He olivat järkeviä, kun eivät nostaneet itseään millekään erityiselle jalustalle, olivat sitten missä asemassa tahansa. Niinpä sitä pyörittiin samoissa tiloissa niin kaupunginvaltuutetut, ministerit (Huurtamo, Puolanne...) kuin kansanedustajat, tuhatkuntalaiset, kansallisseuralaiset ja siis nuoret. Tosin olivat toimitilammekin Lahdessa silloin aivan toisessa koko luokassa kuin nykyisin.

Lauantain ohjelmamme vaikuttavin osio oli pastori, toimittaja Hilkka Olkinuoran puheenvuoro, jossa hän muitutti meitä ihmisyydestä, inhimillisyydestä ja välittävän yhteiskunnan tärkeydestä. Koskaan ei ole pahitteeksi muistuttaa, että yhteiskunta olemme me itse, kukin yksilö, ihminen, me kaikki yhdessä. Sitä ei voi ulkoistaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Asiaviihteen puolelle voitaneen laskea SDP:n puoluesihteerin vierailu, lyhyt puheenvuoro ja paneelikeskustelu yhdessä oman puoluesihteerimme Taru Tujusen kanssa. Panelikeskustelun vetäjänä toimi päivän juonnoistakin huolehtinut kansanedustaja Petteri Orpo.

Viimeisenä ohjelmanumeronamme oli katsaus vuoden 2011 eduskuntavaaleihin ja niihin valmistautumiseen. Ei siis mikään ihan pikkujuttu. Ja voittamaanhan me ne lähdetään...

Kotimatkalle lähdimme hyvillä mielin Rytilän Tapion täydellä kyydillä ja koko matkan keskustelimme neljän hengen voimin päivän ohjelmasta, kuullusta ja nähdystä.

Kiitos kaikille mukana olleille, tavatuille ja tapaamatta jääneille!

Ystävänpäivänä

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

fb ryhmä Merja Vahter Gruppe - tervetuloa mukaan

Työkaluja työelämään tarvitaan

Torstai 4.2.2010 klo 10:20 - Merja Vahter

On lohduttavaa kuulla viisaiden ja arvostettujen suomalaisvaikuttajien suusta aivan samoja aatoksia, joita omassa päässä pyörittelee ratkaisumalleina.

Menojen tarkempi kohdistaminen tai jopa pienet säästöt niissä vaikuttavat kansantalouteen, mutta vielä tärkeämpää on vahvistaa tulopuolta.

Raimo Sailas lausui aamutv:ssä painavaan sävyyn siitä, että on löydettävä keinot, jolla ihmiset voivat olla pidempään työelämässä ja esimerkiksi eläkeputkesta on tullut liian helppo ja houkutteleva väline irtisanomisten yhteydessä.

Olin keskiviikkopäivän töissä Nastolassa ja kävin opetuksen lomassa keskustelua ryhmän kanssa, josta suurin osa oli jäänyt työttömäksi vuosi sitten, tai aiemmin. Äärettömän arvokkaana pidän sitä, että saan kuulla suoraan heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan elämäntilanteestaan sekä tunteistaan. Yhtenä esimerkkinä henkilö, joka kertoi olevansa nyt 59-vuotias, vielä täysillä työelämässä mukanaolemisesta kiinnostunut työhaluinen. Hän kertoi tuntuvan loukkaavalta monia kaltaisiaan kohtaan, että irtisanomisista eli työntekijöiden vähentämisestä johtuvissa tilanteissa uutisoidaan määrät siten, että eritellään muut irtisanotut ja eläkeputkeen pääsevät. Tältä kyseiseltä rouvalta ei itseltään ainakaan ollut kysytty mitään siitä, haluaako hän eläkeputkeen. Ei olisi halunnut, vaan aivan tavalliseksi työnhakijaksi. Määristä puhuttaessa hänestä tuntui kyseinen erottelu luvuissa epäsopivalta yksilöitä kohtaan. Kohteliasta olisi tiedustella edes näiden työntekijöiden tahtotilaa.

Kuten monella paikkakunnalla, on Nastolassa samoista yrityksistä jouduttu irtisanomaan tai lomauttamaan ihmisiä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Toisiaan heitä se ei auta, mutta mahdollisuus keskustella siitä uudelleen koulutusten tai työvoimakoulusten yhteydessä luo jonkinlaista vertaistukitunnetta.

Välittävässä yhteiskunnassa näenkin erittäin tärkeäksi, että osaisimme ajatella eri ihmisten tilanteita myös yksilötasolla, emmekä ihmismassoina tai lukuina. On tärkeää ymmärtää, että Suomessa on oikeasti olemassa ihmisiä, joilla on tahto tehdä pidempää työelämää kuin nykyinen keskimääräinen eläköitymisikä 59,4 - 59,8 -vuotiaaksi. Määrä vaihtelee eri tilastoissa ja puheissa.

Olen aiemminkin joissain kirjoituksissani maininnut, että Lahden ja Päijät-Hämeen seudulle on perustettu osuuskunta Startti vastaamaan juuri nuorten ja näiden varttuneempien osaajien tarpeisiin, mitään ikäluokkaa pois rajaamatta. Se tarjoaa mahdollisuuden yrittäjähenkiseen työllistymiseen ja toimii erittäin matalana kynnyksenä sen kautta mahdollistuvaan työn tekemiseen ilman työttömyysturvan menettämistä. Yrittämiseksi ryhtyminen on monelle haave, mutta se koetaan usein liian suurena riskinä omassa elämäntilanteessa. Osuuskunta onkin ainoa yrittämisen muoto, jossa on mahdollista saada soviteltua työttömyystukea niiltä päiviltä, jolloin ei ole työtä ollut tehtäväksi ja laskutettavaksi.

Kyseinen osuuskunta onkin ansaitusti saanut osakseen kiinnostusta eri asteisen koulutuksen saaneiden ihmisten parissa mahdollisuutena, joksi se on meidän perustajien keskuudessa tarkoitettukin. Ihanne olisi, että opinnoistaan valmistuvat nuoretkin pääsisivät heti hyödyntämään saamiaan oppeja käytännön työelämässä, eikä turhia työttömyysjaksoja, jopa vuosia, pääsisi syntymään heti alusta pitäen. Varttuneempien osaajien kokemuksien ns. hiljaisentiedon siirtona voi tällaisessa työyhteisössä toteutua mitä mielekkäimmällä ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä ja kehittävällä tavalla.

Osuuskunta on mallina toteutettavissa millä Suomen paikkakunnalla tai alueella tahansa. Henkilöjäsenten lisäksi osansa sen syntymisestä ansaitsevat Päijät-Hämeen TE-toimisto, Lahden alueen kehitysyhtiö Lakes ja Lahden alueen Uusyrityskeskus.

Nykyisessä haasteellisessa taloustilanteessa ja ihmisten itsensä hyväksi, kaikki keinot kannattaa kokeilla. Taloudelliseksi esteeksikään kyseisen osuuskunnan sääntöjen mukaiset liittymismaksu ja jäsenmaksu, yhteensä 90 euroa, eivät jäsenille muodostu. Liittyjän ei tarvitse olla työtön, eikä muu työsuhde ole esteenä. Liittyjä voi olla myös jo olemassa oleva yritys.

Parhaimmillaan mukana olevat nuoret, ja miksei varttuneemmatkin osaajat huomaavat siipiensä kantavan oman yrityksen perustamiseen ja muiden työllistämiseen työnantajina.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

p. 0500 793680

Sujuvat välimatkat ihmisiä varten

Perjantai 29.1.2010 klo 23:16 - Merja Vahter

Lahden alue on liikkumissujuvuudeltaan mainiota seutua. Kaupungin sisällä matka autolla taittuu toiselta laidalta toiselle useimmiten varttitunnissa. Matka Heinolaan ja sieltä Lahteen näillä talvikeleilläkin sujuu puolessa tunnissa. Ja monta muutakin kuntaa on saman ajoajan päässä, ainakin toisistaan.

 

 

 

 

 

 

 

Pidän sitä
melkoisena
etuna, kun ajatellaan työssäkäyntialueen laajuutta. Päijät-Hämeessä onkin varsin yleistä, että ihmiset asuvat ja käyvät töissä ristiin rastiin, suuntaan ja toiseen joutumatta seisomaan pääkaupunkiseudun kehäteihin verrattavissa ruuhkissa.

Kunnissamme on näin ollen valinnan varaa asuinpaikoissa. Löytyy ranta-alueita, pieniä kuntakeskuksia, kirkonkyliä ja muita kyliä. Keskellä kaupunkikeskustaa voi asua Lahdessa tai pienemmässä Heinolassa ja onhan tuo Orimattilakin virallisesti kaupunki, vaikka keskusta-alueen koko on melkolailla parin kadun varassa. Myös metsän keskellä asuminen on näissäkin kaikissa mahdollista. Hollolakin voisi olla kokonsa puolesta kaupunki, mutta kuntana ovat toistaiseksi halunneet pysyä.
Perin maaseutumaisista kunnista mainittakoon esimerkkeinä Asikkala, Padasjoki, Kärkölä, Hartola ja Hämeenkoski sekä Sysmä. Ihastuttavia asumiselle, ja joiden väki kasvaa jopa moninkertaiseksi kevään vaihtuessa kesään. Niin suosittuja kesämökki tai -huvilapaikkakuntia ne kaikki ovat.

UusiKunta selvitystyössä ovat alkamassa juuri asukkaiden kuulemistilaisuudet. Olisi hienoa, jos kunkin kunnan asukkaat malttaisivat osallistua niihin avoimin mielin ja korvin, ilman ennakkoasennetta. Nastola ja Padasjoki tuntuvat tällä hetkellä molemmat kunnat sellaisilta, joiden päättäjät näkisivät kuntalaisten saavan etua ja hyötyä suuremmassa sekä vahvemmassa kuntakokonaisuudessa oltaessa. Monissa muissa pienemmissä kunnissa tuntuu tällä hetkellä olevan vähän näkemystä puolesta ja vastaan. En lähde neuvomaan ja viisastelemaan minkään kunnan asukkaiden tai päättäjien puolesta, miten tulisi toimia. 

Oman näkemykseni mukaan kunnat ovat sellaisia kuin niissä asuvat ihmiset. Identiteetti syntyy heidän kauttaan enemmän kuin puista, järvistä, kaduista ja taloista. Ilman ihmisiä ne eivät ole mitään eikä niiden olemassaolosta tai kauneudesta kukaan silloin tietäisi. Kuntia ja kaupunkeja sekä niiden palveluja ei tarvita ilman ihmisiä, asukkaita. Vain olemassa ollessaan he tarvitsevat niitä palveluja, joita kunnat tuottavat.

Koulut, päiväkodit, terveydenhuolto ja sairaanhoito sekä erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut, kirjastot sekä kunnallistekniikka ja kaavoitus, ovat kaikki kuntalain velvoittamia palvelumuotoja hoidettaviksi kuntien itsetuottamina tai ostopalveluina.

Näiden kaikkien lisäksi lukuisat kunnat ovat päätyneet tarjoamaan esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluja eräänlaisina lisäherkkuina, jotka koetaan jo niin vahvoiksi saavutetuiksi eduiksi, että niistä luopuminen on yleensä vaikeata, ellei peräti mahdotonta. Kaikkien näiden edellä mainittujen ja monen muun asian kohtuullisen tason säilyttämiseksi kannattaa ainakin kuulla ja "katsoa kortit", mitä vaihtoehtoja niiden tuottamiseksi olisi yhdessä tai erikseen.

Tulee lopputulokseksi selvittelyjen jälkeen ennen ensi kesää sitten mitä tahansa, on meillä ympärillämme olemassa yhtä kauniita ja vaihtelevia seutuja ihmisten asuttaviksi sekä yritysten olemassa oleviksi tai tuleviksi sijoittumiskohteiksi.

Tärkeää meidän on joka tapauksessa muistaa, että ihmisten hyvinvointi on edellytys kaikelle elämälle ja sen mielekkyydelle. Siihen voimme vaikuttaa itse ja sen edellytyksiin lämimmäistemme osalta voimme kukin vaikuttaa. Siihen ei tarvita päättäjien päätöksiä. Ollaan ihmisenä ihmiselle. Sitä eivät meidän puolestamme voi tehdä minkäänlaiset kuntamallit tai palvelut, kuntalaista puhumattakaan. Siihen tarvitaan Sinua ja siihen tarvitaan minua, meitä kaikkia. Ja oikeaa asennetta.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Tulevaisuuden työelämä puoluevaltuustossa

Lauantai 23.1.2010 klo 21:35

Puoluevaltuuston
kokouksen
yhteyteen
perinteisesti kuuluva
poliittinen
tilannekatsaus 
toteutettiin tänään
lauantaina 23.1.
poikkeuksellisesti
yleisölle avoimena.
Vanhalle
ylioppilastalolle oli valtiovarainministerin, Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen puheenvuoroa saapunut kuulemaan kohtalaisen reilu joukko varsinaisen puoluevaltuustoväen lisäksi.

Kataisen puheenvuoro käsitteli työllisyyden ja työttömyyden tilaa monelta kantilta. Kokoomuslaiseen tapaan puhe keskittyi kuitenkin pääosin tavoitteeseen tehdä asialle jotakin. Mm. pidempään jatkuva työelämä olisi yhteiskunnallisesti merkittävä. Nykyisin keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on 59,4 vuotta. Jo yhden vuoden jatko toisi yhteiskuntamme kassaan 3 miljardia lisäeuroa. Kolme vuotta nykyistä pidempi aika merkitsisi valtiovarainministerin mukaan sitä, että Suomen ei tarvitsisi ottaa lisää lainaa ollenkaan. Suomi on Japanin jälkeen toiseksi nopeimmin ikääntyvä maa. Vertailuna kuulimme, että Japanissa keskimääräinen eläkkeellejäämisen ikä on 69,4 vuotta.

Työajan pidentymiseen voitaisiin vaikuttaa monin eri tavoin. Yksi tärkeimmistä on luonnollisesti työhyvinvointi ja -viihtyvyys. Risto E.J. Penttilä kertoi esimerkkinä Abloyn lisänneen yrityksessä pienin keinoin työympäristön viihtyvyyttä ja tavoitelleen sillä vuotta pidempiä työssäoloikiä. Käytännössä ne kasvoivat kahdella vuodella.

 

 

 

 

 

 

 

Päivän kommenttipuheenvuorojen pitäjistä Roope Mokka korosti myös työn mielekkyyden merkitystä. Vapaa-ajan ja työajan suhteessa on myös parantamisen varaa, samoin osa-aikaeläkkeelle olisi edelleen käyttöä.

Työssäoloaikojen pidentyminen vain yläpäästä ei omasta mielestäni ole se ainoa tavoiteltava tila, vaikka toki sekin. Erittäin tärkeää sekä yksilöille että yhteiskunnallemme olisi, että nuoremme pääsisivät nykyistä aiemmin kiinni työelämään. Jokainen valmistumisen jälkeen ilman työtä oleva vuosi on hukkaan heitetty. Mitä pidemmäksi kyseinen aika muodostuu sen hankalammaksi menee. Kynnys kasvaa sitä mukaa kuin turhautumista pääsee syntymään. Niin kulunut sana näinä aikoina kuin syrjäytyminen onkin, niin nuorten kohdalla sen uhka on todellinen. Terve itsetunto vaatii sitä, että kunkin kansalaisen osaamiselle ja panokselle työelämässä on käyttöä. Tämä koskee luonnollisesti kaikenikäisiä terveitä ja työkuntoisia ihmisiä.

Kuunneltuani tänään jo toisen kerran tällä viikolla näitä tulevaisuuden työllisyystilanteisiin liittyviä puheenvuoroja, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että olemme Lahdessa valmistelemamme uuden Lahden alueen osuuskunta Startin synnyttämisen suhteen olleet oikeilla jäljillä.

Kukaan ei vielä tässä vaiheessa voi tietää kuinka hyvin sen kanssa onnistutaan, mutta varmaa on se, että kokeilu ja jatkuva kehittäminen on ollut ja on sen arvoista. Lupasin toimittaa luomastamme mallista Kataiselle esittelytekstiä, koska malli on tavoitteemme mukaisesti hyvinkin helposti monistettavissa ja otettavissa käyttöön eri puolilla Suomea, jos kunkin alueen toimijat osaavat sen sisäistää.

Lahden osalta olen erittäin tyytyväinen siitä, että TE-toimiston johtaja Juha Kouvo sekä hänen kollegansa Marja-Liisa Väisänen lähtivät kanssani keräämään asian ympärille tiimiä, jonka kanssa työstimme mallin käytännön toteutustasolle. Uusyrityskeskuksen toimitusjohtaja Pekka Mantilan ja Samuli Kunnaruksen sekä Lahden alueen kehitysyhtiö Lakesin toimitusjohtaja Erkki Karppasen suosiollisella tuella osuuskunnan toiminta on nyt päässyt pääraiteelle ja liikkeelle. Sivuraiteita ja asemia on mahdollisuus rakentaa niin paljon kuin niitä tarvitaan.

Annan tästä mallista mielelläni lisätietoja kaikille siitä kiinnostuneille. Sekä siihen liittyvien toimijoiden yhteystietoja. Osuuskunnan ensimmäinen toimitila on vuokrattu Asko II-tiloista Renorilta.

Mielenkiintoisen ja antoisan päivän jälkeen on taas entistä enemmän energiaa tarttua erilaisiin haasteisiin niin työssä kuin luottamustoimissa.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi