Presidentinvaalipäivänä

Sunnuntai 5.2.2012 klo 11:17 - Merja Vahter

Tänään sunnuntaina 5.2. voivat ahkerat talkoolaiset pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin. Toivotaan, että kaikki ne tuhannet ja taas tuhannet yhteenlaskettavat tunnit tuovat sen lopputuloksen, jota niin hartaasti odotamme. Vuonna 2006 Lahdessa ja koko Suomessa virisi valtaisa yhteishenki ja liike, joka toi Sauli Niinistön vaalityöhön uusia ihmisiä mukaan. Siltä pohjalta ja sillä kokemuksella on nyt ollut hyvä jatkaa kampanjatyötä.

Näissä vaaleissa suurimpana erona edellisiin on tullut sosiaalisen median mukaantulo. Siinä on ollut hyvät ja huonot puolensa. Se on tuonut loistavan mahdollisuuden yhteiseen valtakunnalliseen kampanjointiin. Suomen toiselta laidalta olevat tukijat ovat voineet reaaliajassa päivittää kuulumisia ja saada toisiltaan ideoita. Se on varmasti tuonut innostusta ja kannustusta vaalityöhön. Kukaan ehdokas, varsinkaan tällaisissa koko maata koskevissa vaaleissa ei voi menestyä ilman sitoutunutta organisaatiota, jossa eri ihmisten osaaminen osataan hyödyntää oikealla tavalla.

Café Niinistöt ovat nyt jo toistamiseen olleet se yksi näkyvä tapa tuoda omaa ehdokastamme esille. Joillakin paikkakunnilla sellainen perustettiin jo hyvissä ajoin loppusyksystä. Lahdessa se avattiin tammikuun alussa. Osa Suomen kahvioista on toiminut päivittäin, osa vain silloin tällöin auki ollen. Café palveluita on viety rinkalla suoraan ihmisten luo, asemille, metroihin, työpaikoille.

Lahdessa Kokomon tiloissa torin laidalla keskipäivän aukiololla palvellut Café Niinistö on ollut paikallisen kampanjatyön perusta. Vapaaehtoismiehitys on koostunut lahtelaisten paikallisyhdistysten jäsenistä, kullakin perusjärjestöllä vuorollaan. Ja onpa heitä osallistunut naapurikunnistakin. Sattumanvaraisia vieraita paikassa on käynyt päivittäin. Silmiinpistävää on siellä käydessäni ollut, että siitä on muodostunut useille vakituisille kävijöille eräänlainen olohuone. Heille tulee jäämään iso aukko päivittäiseen ohjelmaan ja muiden ihmisten kanssa seurusteluun nyt, kun vaalipäivä on koittanut. Osalle heistä tila on ollut samalla verraton lämmittelypaikka, mahdollisuus nauttia hyvää kahvia, pullaa, kakkua, pipareita ja toisinaan jopa herkullista täytekakkua, ilman veloitusta. Tämän on mahdollistanut kunnallisjärjestön hoitaman vuokran ja lehti-ilmoitusten maksamisen lisäksi ne naiset ja miehet, jotka ovat antaneet omaa aikaansa työhön. Kahvinkeittäjien ja tarjoilun lisäksi on tarvittu ja saatu erilaisia vierailijoita läheltä ja kauempaa. Piirin kansanedustajat ovat vierailleet suorastaan kiitettävästi, ministerivierailukin oli, kaupunginvaltuutetuista osa on poikennut tilaisuuden tullen juttelemassa ihmisten kanssa. Ensimmäistä kertaa myös kunnallisjärjestön palkallinen toimistosihteeri on ollut valjastettu käyttämään suuren osan työpäivistään kahviotyöhön vastaamaan sen pyörittämisestä ja työvuorojen listaamisesta.

Tämän blogin lopuksi tahdon omalta osaltani vilpittömästi kiittää kaikkia Niinistön vaalityöhön osallistuneita. Jokainen itse tietää, keitä se koskee. Ensisijaisesti kiitän luonnollisesti itseään Sauli Niinistöä jaksamisestaan kiertää Suomea ristiin rastiin ja hänen puolisoaan Jenniä.

Olemme olleet tekemässä Sinulle ja minulle mieluisaa presidenttiä, työ on ollut sen vaivan arvoista. Lopputuloksen onnistumisestamme näemme illalla uskoakseni viimeistään kello 21.30 vaalivalvojaisissa kukin tahoillamme tai kotisohvillamme television ääressä istuen ja jännittäen tulosta.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

Tilinpäätöksen aika

Perjantai 30.12.2011 klo 19:30 - Merja Vahter

Vuoden viimeiset päivät ovat meneillään, joten on aika pohtia millaisia ovat vuoden aikana saavutetut tulokset ja niiden eteen tehdyt uhraukset. Onneksi nyt takana on viikko tiiviisti perheen kesken vietettyä jouluaikaa.

On muutenkin helppo olla hyvällä mielellä. Toistakymmentä vuotta olen esittänyt Lahteen torille rakennettavaksi joulun alla mökkikylää, jossa olisi samantyyppiset punaiset puiset myyntikojut kuin keskieurooppalaisissa kaupungeissa on joulumarkkinoiden aikaan. Sellaisia ei kannata rakentaa muutamaa päivää varten, vaan muutamaksi viikoksi. Mökkejä tiesin jopa rakennettavan aivan Lahden naapurikunnassa Asikkalassa. Meidän piti saada järjestyksessään kolmas keskustaisäntä Lahteen, ennen kuin ajatus sai tuulta alleen. Asiaa edistävän asenteen otti ilokseni myös nykyinen kaupunginjohtajamme Jyrki Myllyvirta, joka viime talvena jälleen kerran asiasta valtuuston kokouksessa puhuessani lupasi kokouksen jälkeen, että hän ottaa nyt asiakseen pistää esittämääni ajatukseen vauhtia juuri tehtävässään aloittavan keskustaisäntä Timo Taulon toimesta.

Nyt tämä jouluinen kylä on ensimmäisen kerran sitten koettu ja menestys oli ilmeinen. Niin kauppiaat kuin asiakkaat olivat vähintäänkin tyytyväisiä. Koko lähes pariviikkoisen aikana kuuli hankkeesta ja sen toteutuksesta pelkkää hyvää sanottavaa. Ainoasta lunta vesisateen sijasta toivottiin, mutta sen voi meille vain Luoja suoda. Kuten kaikki hyvin tiedämme, on positiivisen palautteen antaminen kaupungissamme yleensä perin harvinaista. Myyjät olivat hyväntuulisia, joka antoi koko tapahtumalle oman, toivottavasti pysyväksi jäävän luonteen.

 

Elämyspuodin käsityöläisten mökki Lahden torin Joulukylässä. Talkoovuorossa myyjinä Merja Vahter ja Sirpa Kuisma.

Olin itse monena päivänä talkootöissä myyjänä yhdessä Joulukylän mökeistä, Elämyspuodissa. Sen tarjonta koostui päijäthämäläisten kädentaitajien tuotteista, pääasiassa perinteisistä käsitöistä. Kyseisellä parinkymmenen tuottajan yhteisöllä on vakituinen, kesäkuussa avattu myymälä Heinolassa, entisen kirkonkylän kirjaston tiloissa Heinolatalossa. Uskallan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tämä tilava ja valoisa myymälä, jonka syntyyn olen ollut aktiivisesti vaikuttamassa, on antanut lukuisille sellaisille henkilöille mahdollisuuden saada tuotteensa myyntiin, joille se ei aiemmin ole ollut mahdollista. Joukossa on tosin myös sellaisia, joille käsityöt on ammatti ja ollut sitä myös kaupallisessa mielessä jo tätä vuotta aiemminkin.

Kolmas asia, joka on ollut yksi parhaita vuodenaikaisia saavutuksia, on ollut lahtelaisten ja muiden päijäthämäläisten työllisyyttä edistämään rakennettu osuuskunta, jonka jäsenmäärä on kasvanut tämän toisen toimintavuoden aikana sadan jäsenen yhteisyritykseksi. Lahden alueen osuuskunta Startti perustettiin vuosien 2009/2010 vaihteessa. Ideana on, että jokainen työhaluinen ihminen pystyy sitä kautta työllistämään itsensä yrittäjämäisellä periaatteella, on hänen toimialansa tai ammattinsa lähes mikä tahansa. Se on tarjonnut siten mahdollisuuden niin nuorille kuin vanhemmillekin ihmisille, joista monella toisena vaihtoehtona olisi saattanut olla työttömyys.

Vuoden 2011 aikana olen jatkanut työtäni tuntiopettajana Koulutuskeskus Salpauksen aikuiskoulutuspuolella, pääasiassa yrittäjyyden parissa. Mielenkiintoisen työn merkeissä olen saanut päättyvän vuoden aikana tilaisuuden tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin. Isoa iloa on tuottanut, kun olen jälkeenpäin saanut kuulla heidän uusista, perustamistaan yrityksistä tai muista jatkosuunnitelmista.

Edelleen antoisimpina olen kokenut tehtäväni erilaisissa poliittisissa luottamustoimissani sekä vapaaehtoistyössä, useimmiten hallitustyöskentelyssä eri järjestöjen palveluksessa. Nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Haasteet ovat monesti suuria. Palkitsevaa on, kun aina silloin tällöin saa tilaisuuden kokea onnistumisen iloa. Poliittisissa tehtävissä sellaisten saavuttaminen kestää kauemmin, järjestöelämässä hieman nopeammin näkyvinä tuloksina, joista ainakin itse tietää, miten itse niihin on päässyt vaikuttamaan.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Hyvää alkavaa vuotta 2012 kaikille!

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Uskomattomia saavutuksia

Torstai 29.12.2011 klo 21:51 - Merja Vahter

Mutkan kautta lentelyssä on puolensa. Joulumatkamme tyttäremme luo Dubliniin kulki mennen tullen Frankfurtin kautta. Siellä jatkopaluulennolle siirtyessämme, otin koneeseen mennessä luettavakseni Frankfurter Allgemeinen sekä Süddeutsche Zeitungin (28.12.). Hyvä niin, koska kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa niistä löytyi kymmenen vuotta käytössä olleesta eurovaluutasta mahtavan pitkän iän saavuttaneeseen perheyrittäjään Werner Ottoon.

Viime mainittu, eli Werner Otto oli kuollut juuri hiukan ennen joulua 102-vuoden ikäisenä. Tuskinpa kukaan vähänkään enemmän Saksassa aikaansa viettänyt on voinut olla törmäämättä jättimäisen paksuun Otto-postimyyntiluetteloon, kataloogiin, kuten siellä päin tavataan sanoa. Tyhjästä oman yrityksensä aloittanut Otto oli Brandenburgin alueelta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Hampuriin muutettuaan perustanut ensin kenkätehtaan, josta sittemmin kuitenkin luopunut. Hän kertoi myöhemmin, että siitä luovuttuaan hänelle jäi 6000 D-markkaa ja tehdashalli. Saatuaan idean perustaa postimyyntifirman, hän teki vuonna 1949 tuotteita markkinoidakseen niistä 14-sivuisen kuvaston. Tuotteet toimitettiin polkupyörällä. Nykyisellään luettelo on reilut 1000-sivuinen, Otto-yhtymän liikevaihto on 11 miljardia euroa ja työntekijöitä lähes 50 000. Tuotteetkin toimitetaan muilla keinoin kuin aluksi. 

Mitä tämä kaikki meille kertoo? Ihminen, yksikin, voi saada paljon merkittävää aikaan. 

Tarvitaan idea, rohkeutta, ahkeruutta, päättäväisyyttä sekä kohtuullinen annos onnea. Pitkään elämään tarvitaan lisäksi terveyttä. Hänen kohdallaan oli uutisen mukaan osalleen osunut myös paljon rakkautta
ja lämpöä.

Uskon, että oma elämänasenne ja suhtautuminen toisiin ihmisiin ovat olennainen osa menestystä. Hänen viimeisimmän, kolmannen vaimonsa Marenin ja poikiensa mukaan Otto Werner ei pelännyt tehdä virheitä. Vain pysähtyneisyydestä tai paikalleen jämähtämisestä hän ei pitänyt. Sekö lienee vaikuttanut pitkäksi venyneeseen ikäänkin.

Kenellekään minua tuntevalle on tuskin jäänyt epäselväksi, että ihailen yrittäjiä, jotka siihen kuuluvasta riskistä huolimatta ovat sen tien valinneet. Yhtä lailla voin kuitenkin sanoa ihailevani yrittäjämäisen vastuuntuntoisesti kaikkiin muihinkin omaan työhönsä suhtautuviin. Ikä, nuoruus sen enempää kuin vanhuus, ei ole ihmisen menestykselle este, asenne sen sijaan usein on. Virheiltäkään ei voi välttyä, paitsi pelaamalla aina varman päälle tai olemalla tekemättä mitään.

Tämä tarina edustakoon myös sitä näkemystäni, että kukaan ei koskaan voi etukäteen tietää millaisiin mittasuhteisiin joku aloittava voi yrityksensä kasvattaa. Eikä tuo postimyyntifirma ole Otto-imperiumissakaan ainoaksi yritykseksi jäänyt. Siihen kuuluu nykyisin mm. niin tavarataloja kuin tekstiilitehtaita, useammassa maassa.

Sivumennen sanoen. Samoissa lehdissä osui silmiini Johannes Heesters -nimisen miehen kuolinilmoitus, jonka oli lehteen laittanut Staatstheater am Gärtnerplatz. Ilmoituksen mukaan henkilö oli teatterin pitkäaikainen taiteilija ja kunniajäsen, jonka taiteesta teatterin yleisö oli pitkään saanut nauttia. Ikää kuollessa 108 vuotta! Että meilläkö Lahdessa on paljon vanhaa väkeä?! Suhtaudutaan heihin rikkautena eikä taakkana. Sillä paljon ovat hekin kaikki omalla sarallaan tehneet ja aikaan saaneet.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Antoisaa ja työtä teettävää aikaa

Maanantai 10.10.2011 klo 8:19 - Merja Vahter

Kalenterissani tälle aamulle ollut parin tunnin kokous oli siirretty ensi viikolle, sain ylimääräistä aikaa käyttööni. Blogikirjoitus ei ole ainakaan huonoin tapa käyttää osa siitä.

Jätämme lopullisia hyvästejä päättyneelle kesälle ja annamme periksi sille, että on syksy ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, joulu on jo parin kuukauden kuluttua.

Kunnallisissa luottamustoimissa valmistelemme vuoden 2012 budjettia virkamies- ja lautakuntaesitysten pohjalta käyden läpi eri toimialojen tarpeita ensin kaupunginvaltuuston ryhmätyöskentelynä. Sen kaltaisesta etukäteistyöskentelystä on huomattu olevan hyötyä valmistautuessamme strategiaseminaariin, jossa suurella joukolla käydään läpi ryhmätöiden tuomia näkemyksiä ja haetaan valtuuston tahtotilaa varojen kohdentamisessa. Kaupunginhallituksessa jatkamme seminaarin hengen pohjalta talousarvion käsittelyä loka-marraskuiden vaihteessa. Varsinainen valtuuston talousarviokokous, jossa lopulliset päätökset tehdään, on sitten marraskuun lopussa. 

Talousarvioon liittyvät neuvottelut, ryhmätyöt ja kokoukset ovat esimerkkejä vuoden tärkeimmistä sekä aikaa vaativimmista kaupunginvaltuutetun tehtävistä. Luottamustyöhömme kuuluu pitkin vuotta pienempiä, mutta yksittäisille kaupunkilaisille tärkeiden asioiden selvittelyjä. Viime viikolla viimeksi eteeni osui yksi sellainen päättäväisyyttä, mutta samalla yhteistyöhaluisia neuvotteluja edellyttänyt tehtävä. Lopulta asiassa löydettiin kaikkia osapuolia tyydyttänyt ratkaisu, josta olen omasta puolestanikin iloinen.

Tuntiopettajan tehtäväni Koulutuskeskus Salpauksen aikuiskoulutuksen liiketalouden puolella jatkuvat taas uusien yrittäjäkoulutusten myötä. Mielenkiintoinen työsarka, jossa aikaa antaessaan saa yhtä paljon muilta  kuin mitä itse antaa. Tulevaisuuden työelämä vaatii jatkuvaa uuden luomista, niin yritysten kuin työtapojen.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi 

Missä olit silloin, kun ...

Perjantai 9.9.2011 klo 9:21 - Merja Vahter

Maailmassa on tapahtunut asioita, joiden yhteyteen pystymme ilman tarkempaa miettimistä liittämään paikan, missä siitä ensimmäisen kerran kuulimme ja miten.

Omalla kohdallani ensimmäisenä esimerkkinä muistan presidentti John F. Kennedyn murhan. Olin lapsi ja ollut Lahden Pyhättömänmäellä kävelyretkellä lapsuudenystäväni ja hänen äitinsä kanssa, kun kuulimme asiasta kotiinpalatessamme. Televisio välitti kuvaa tapahtumasta uudelleen ja uudelleen avoautossa miehensä puoleen kääntyneestä pillerihattuisesta Jackline Kennedystä.

Nyt kun on kulunut kymmenen vuotta New Yorkin WTC-torneihin kohdistuneista lentoiskuista, muistellaan taholla jos toisellakin, missä kukin oli silloin, kun kuuli siitä ensimmäisen kerran.

Oli tavallisen arkipäivän alkuilta 11.9.2001 ja istuin Lahden Hotelli Grandin Paradise-kabinetissa noin kymmenen muun naisen kanssa. Olimme perustamassa Inner Wheel Lahti Region-klubia. Kokoukseen tuli asiantuntijavieraita. Yhtenä heistä Tuija Kanerva-Niemi (nyk. Tuija Kanerva). Hän kertoi sisään astuessaan lentokoneiden törmänneen torneihin. Koko joukkomme oli luonnollisesti kauhuissaan. Samaan aikaan soi puhelimeni ja mieheni "papatti" järkyttyneenä siitä, etten "ole koskaan paikalla", kun jotain kauheaa tapahtuu. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin, perheemme kohdalla reaktion oli aiheuttanut toinenkin asia, joka oli tietenkin hyttysen pissan kokoinen suhteessa koko maailmaa kohauttaneeseen järkyttävään lentoiskuun.

Tyttäremme oli menossa heti lentoturmauutisen kuultuaan ja televisiosta nähtyään Putti-kissamme kanssa aiemmin sovitulle käynnille Jalkarantaan eläinlääkärin vastaanotolle. USA:n uutinen järkytti Jenniä erityisen vahvasti, koska hän oli juuri pari kuukautta aiemmin käynyt WTC-rakennuksen ylimmissä kerroksissa, ollessaan vaihto-oppilaana New Yorkin osavaltiossa. Eläinlääkäriasemalla ilmoittautumisen yhteydessä hän mainitsi siinä istuneelle henkilökunnalle WTC-torneihin kohdistuneesta hyökkäyksestä, tai miksi sitä nyt siinä vaiheessa luultiinkaan. Hän sai osakseen nyökyttelevää osanottoa. Sisällä vastaanottohuoneessa Jenni koki uuden henkilötasoisen järkytyksen aiheen eläinlääkärin kerrottua, että kissallamme oli maha täynnä kasvaimia. Sen tulevan elämän pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä. Jenni joutui itse siinä sitten päättämään jättääkö hän Putin sinne samantien kokemaan piikityksellä armollinen kuolema vai ottaako kissan vielä kotiin mukaan ja tulee myöhemmin uudelleen vanhempien kanssa. Tästä johtui se mieheni aiemmin mainitsema reaktio "etten koskaan ole paikalla, kun...". 

Juttuun liittyy vielä ikimuistoinen sivujuonne. Kun Jenni tuli kissoineen ulos eläinlääkärin huoneesta ja meni maksamaan käyntiä, sanoivat vastaanottotiskillä olleet hänelle, että sehän oli ihan tosi juttu se lentokoneiden lentäminen niihin New Yorkin torneihin. Johon Jenni oli tuumannut, ettei kai hän sellaista mene omasta päästään keksimään. Nämä ihmiset olivat kuulemma ensin jutun häneltä kuultuaan luulleet, että tyttöparka on niin järkyttynyt kissansa takia, ettei tiedä mitä puhuu. Jälkeenpäin olen kuullut, että heillekin on jäänyt tämä tilanne hyvin mieleen tähän lentoiskuun liittyen.

Muistan siis erittäin hyvin, missä olin silloin, kun kuulin koko maailmaa hämmentäneestä terroriteosta. Muistan myös milloin perustimme Lahden alueelle Inner Wheel-klubia ja muistan, milloin jouduimme luopumaan yhdestä pitkäaikaisesta perheemme lemmikistä, Putti-kissasta. Se tapahtui muutamia päiviä eläinlääkärin antamasta diagnoosista samassa huoneessa, jossa lapseni koki iskupäivän toisen järkytyksen. Ja silloin olin paikalla, minäkin.
 

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi 

Valtioneuvos Harri Holkeri on poissa

Maanantai 8.8.2011 klo 9:49 - Merja Vahter

Kesä keikkuen kuluvi

Perjantai 29.7.2011 klo 9:37 - Merja Vahter

Suomen suvi on antanut parastaan meille kotimaassa kesäämme viettäneille. Lämpöä on uutisten mukaan riittänyt enemmän kuin 23 vuoteen. Eipä ole tullut kaipuuta ulkoisille maille.

Omat kesäviikkoni ovat vierähtäneet tähän asti sektorilla Lahti-Heinola-Padasjoki. Hienoja paikkoja kaikki tyynni. Lahtea saan toki kokea täysillä läpi vuoden, kodin, työn ja luottamustoimien muodossa. Heinolassa kuluu nykyisin osa myös arjen työstä. Viime talven kehitin vanhaa maalaiskunnan ajoilta tyhjäksi jäänyttä kunnanvirastotaloa ihastuttavan vanhan Heinolan pitäjänkirkon naapurissa.

Heinolataloksi muuttunut kiinteistö kätkee nykyisellään sisäänsä erilaisia ja kokoisia yrityksiä sekä muita toimijoita. Toki vielä vapaatakin toimitilaa on. Itse olen heittäytynyt mukaan kädentaitajien Elämyspuodin ylläpitämiseen. Sen avaamista edelsi mielenkiintoinen ja opettavainen remonttijakso. Opin, tai en ainakaan aiemmin tiennyt osaavani tapetoida. Tulipa todettua, että hyvin se sujuu naisvoiminkin. Oli meillä muutoin remontissa mukana taitava mieskin. Häntä on kiittäminen monesta uuden puhtaan pinnan saaneesta kohdasta koko talossa. Elämyspuoti on useiden ihmisten yhteishanke ja siellä myynnissä olevat tuotteet heidän käsissään syntyneitä luomuksia.

Marimekko juhlii tänä 60 vuotta pitkää olemassaoloaan. Olemme koonneet samaan yhteyteen näyttelyn, joka tarjoaa kattauksen näiden vuosikymmenten aikana elämäämme kuuluneista tuotteista. Niistä tuntuu näyttelyvierailla muistoja riittävän. Näyttelyn piti loppua 31.7., mutta jatkamme sen aukioloa vielä loppukesälle, koska se tuntuu ihmisiä hyvin kiinnostavan. 

Padasjoella sielu lepää täysillä. Sinne olen tänä kesänä ajanut kaikkina mahdollisina vapaa-ajanhetkinä, normaalimukavuuksien ulottumattomiin. Ruumis sentään onneksi saa sielläkin liikuntaa jo ihan pelkissä pihahommissa. Samalla pihan kukkaloistoa voi ihailla vaihtuvissa väreissä, eikä muuten ole ollut tänäkään kesänä perhosistakaan pulaa. Saisipa vaan kuvattua kaikki hienot yksilöt. 

Uskon, että alkavaan syksyyn tarvitaankin taas kesällä kerättyä aurinkoenergiaa. Valtuusto- ja kaupunginhallitustyöskentely kotikaupunkimme Lahden menestykseksi ja sen asukkaiden hyvää elämää edistävien palvelujen varmistamiseksi, tulee varmasti jälleen olemaan riittävästi työtä teettävää. Kuntalaisten yhteydenotot eivät lopu kesän alkaessa kokonaan, mutta takuuvarmaa on, että lisääntyvät sen lopulla. Niin on nytkin tapahtunut. Näin ollen yhteydenpito myös virkamiehiin kuntalaisten asioissa tiivistyy syksyn alkaessa. Mielenkiinnolla ja innolla siis kohti uusia haasteita. 

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Päijät-Hämeen etua ajettava rohkeasti

Perjantai 25.3.2011 klo 10:40

Lahtelaisena kaupunginvaltuutettuna ja päijäthämäläisenä maakuntavaltuutettuna pidän tärkeänä, että eduskuntaan äänestetään kansanedustajia, jotka liputtavat maakuntamme kaikkien kuntien puolesta. Vaalipiirimme on laaja ja koostuu suuresta joukosta hämäläisiä kuntia ja kaupunkeja. Useista näistä on ehdolla myös oma kokoomuslainen ehdokas, joistakin, kuten Lahdesta, Hämeen piirin suurimmasta kunnasta useampia.

Kun ehdokkaita on monta, löytyy varmasti jokaiselle sopiva äänestettävä. Pitkään ja aktiivisesti Kokoomuksen toiminnassa eri tasoilla mukana olleena, olen ehdokasvalinnassani varmaankin kriittisempi kuin politiikkaan vain äänestämällä osallistuva. Tunnenhan heidät kaikki henkilökohtaisesti.

Perustelut, joilla vaalien äänestyslippuun tulen numeron kirjoittamaan, ovat vähintään seuraavat:

1. Ehdokas on Päijät-Hämeestä, jotta hänellä on riittävä, omakohtainen tuntemus alueesta jossa asumme, teemme työtä, yritämme tai opiskelemme, useimmiten vietämme myös vapaa- ja loma-aikaamme.
Omalla kohdallani elämäni kyseiset kiintopisteet sijaitsevat Lahdessa, Heinolassa ja Padasjoella.          

2. Ehdokkaalla on valmis verkosto kunta- ja valtakunnan tason päättäjien sekä virkamiesten keskuudessa, mieluiten yli puoluerajojen. Tavoitteita on helpompi saada läpi hyvällä yhteistyöllä ja kokemuksella.

3. Ehdokkaallani pitää olla uskallusta ottaa kantaa ja ilmaista oma mielipiteensä, silloinkin, kun tietää edustavansa keskustelukumppaninsa kanssa päinvastaista näkemystä. Mielistely ei sovi vastuulliseen päätöksentekoon.

4. Eduskunnassa uudistetaan ja säädetään lakeja, mutta tehdään myös aluepolitiikkaa.
Kaikista kunnista ei omaa edustajaa Arkadianmäelle saada. Siksi ehdokkaani on kansanedustajan työssään hoidettava alueellisia ratkaisuja tehtäessä erityisesti Asikkalan, Hartolan, Heinolan, Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Lahden, Nastolan, Orimattilan, Padasjoen ja Sysmän asukkaiden ja yritysten etua.

Mieti äänestyspäätöstä tehdessäsi mikä sinulle on tärkeää.

Merja Vahter
kauppias, kouluttaja

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Työttömyyden kitkeminen on ykkössijalla

Maanantai 17.1.2011 klo 11:18 - Merja Vahter

Suomen kansalta on kysytty, mitkä asiat ovat ensisijaisia eduskuntaan valittavien hoidettavaksi. Ei ollenkaan yllätys, että työttömyys nousi kärkeen. Se kun on aihe, jonka vaikutukset näkyvät hyvin monissa muissakin asioissa.

Olen viimeiset kaksi vuotta saanut työni kautta tilaisuuden nähdä ja kuulla monia tarinoita siitä, millä tavalla työttömyys on tullut ihmisen eteen, miten se koettu, miten siitä on selvitty ja miten on päästy jatkamaan eteenpäin. Aikuiskoulutuksessa osa opiskelijoistamme on työllisyyskoulutuksen piirissä, joten heiltä olen itse puolestani saanut oppia paljon. Ja siitä olen tyytyväinen, joskin toki tyytyväisempi olisin, mikäli näitä elämänvaiheita ei kenenkään, ainakaan tahtomattaan tarvitsisi kokea. Taloudellisen tappion lisäksi työttömäksi joutuminen on monelle henkinen tappio, jota ei mitenkään olla osattu valmistautua kohtaamaan. Ensin olet ollut työnantajalle korvaamaton tuloksentekijä ja yhtäkkiä huomaatkin, että se tuiki turvalliseksi muodostunut arki on taaksejäänyttä elämää.

Yhteiskunnassamme on myös lukuisa joukko nuoria, jotka koulujensa ja eri asteen oppilaitoksista valmistumisensa jälkeen eivät ole olleet missään työssä, ei edes lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa. Osalla heistä valmistumisesta on saattanut kulua esimerkiksi viisi vuotta niin, että yhtään normaalia palkallista työpäivää, tavallisessa työsuhteessa, olisi takana. Täysin mahdotonta on elämänsä rakentaminen perheitä perustaen tai yksin itsenäisesti asuen. Opiskelijaryhmässä, ikähaarukassa 21-25 vuotta, jossa on 15 opiskelijaa, saattaa olla vain kolme, jotka asuvat omillaan, eivätkä enää vanhempiensa luona. 

Tällä tuloksella voimme siis kaikki havaita, että jos on vaikeaa 30-40 vuotta jatkuneiden työsuhteiden jälkeen oppia suhtautumaan toimettomuuteen työpäivien aikana, vähintään yhtä vaikeaa on tottua säännölliseen työn tekemiseen monien vuosien viiveellä. 

Ei ole siis mikään ihme, että työttömyyden vähentäminen on seuraavallakin eduskunnan istuntokaudella, kuten myös kuntien päätöksentekoelimissä ykköshaaste. Siihen ei auta mitkään muut lääkkeet kuin tarttua tosissaan toimeen näiden ongelmien poistamiseksi. Juhla- tai vaalipuheilla ei ilman tekoja saada mitään aikaan.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen (kok)

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Käräjäjumalanpalvelus aloitti kevätkauden

Keskiviikko 12.1.2011 klo 12:17 - Merja Vahter

Lahdessa on pitkäperinne sillä, että kevätkausi aloitetaan Ristinkirkossa pidettävällä käräjäjumalanpalveluksella. Se on laamanni Esko Puusolan aloittama tapa. Vuoden toinen maanantaiaamu keräsi kirkkoon joukon käräjäoikeuden virka- ja lautamiehiä. samoin sotaveteraaneja, poliisin edustajia ja muutaman meitä valtuutettujakin. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryimme alakertaan kirkkokahveille. Olen valtuustossa olo aikanani pyrkinyt joka vuosi osallistumaan tähän arvokkaaseen, mutta samalla lämminhenkiseen tilaisuuteen saamaan voimia tulevien tehtävien hoitamiseen.

Samana päivänä Lahden kaupunginhallituksessa aloitimme uuden toimintavuoden työskentelymme. Paljon on asioita ilmassa, jotka tulevat teettämään työtä tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia. Mukaan tullee jälleen kerran mahtumaan myös lukuisia vaikeita päätöksiä, mitkä eivät varmasti tule tyydyttämään kaikkia kaupunkilaisia. Ratkaisujen tekeminen on kuitenkin väistämätöntä ja välttämätöntä. Toivotaan, että voittopuolisesti päätökset tulevat olemaan koko kaupunkiamme tasapuolisesti kehittäviä ja mahdollisimman oikeudenmukaisia. Meillä ihmisillä tuppaa vaan olemaan aina välillä luontaista vastarinta-ajattelua, jo ennen kuin olemme pohtineet asiaa monelta eri kantilta, muiltakin siis kuin omalta kantiltamme. Kunnallisessa päätöksenteossa kun pitää osata ajatella kokonaisuuksia ja pyrkiä joko pienimpään pahaan tai uuden rakentamisessa kuntalaisten maksimaaliseen hyötyyn. Kalliit investoinnit pakottavat usein säästämään jossakin muussa. Aivan samalla tavalla kuin omissa kotitalouksissammekin joudumme toimimaan. Pohjatonta kukkaroa kun ei ole kaupungilla eikä valtiollakaan, vaikka välillä sellaiseen sorrumme uskomaan. 

Tältä vuodelta odotan mm. ihmisille uusia työllistymisen mahdollisuuksia, kouluihin ja työpaikoille hyvää työskentelyilmapiiriä sekä terveydenhuollon tarpeisiin vastaamiseen parempia mahdollisuuksia. Paljon muitakin tarpeita meillä täällä toki on, mutta eivät ne luettelemalla parane. Tekemistä siihen tarvitaan, ja meidän ihmisten hyvää yhteistyötä kaikilla tahoilla.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Terveystikusta asiaa

Perjantai 7.1.2011 klo 10:34 - Merja Vahter

Lahtelainen Kyösti Lintunen on keksinyt varsin järkevän ja varmasti hyödyllisen innovaation. Tässä jos missä se sana lienee kohdillaan. Keksitty tai kehitetty asiahan on innovaatio vasta sitten, kun se on idea asteelta kehitetty tuotteeksi. Eläkepäivinä lenkeillä syntyy hienoja ajatuksia ja taito viedä asiaa eteenpäin on arvokas, meidän kaikkien hyödyksi.

Terveystikku, jota voidaan kantaa kaulassa korun tavoin on varsin hyödyllinen erityisesti vanhemmille ihmisille ja pitkäaikaissairaille, mutta pahitteeksi se ei olisi kulkea mukana kaikenikäisillä.

Tapasin Kyöstin viime viikolla ja sain tilaisuuden kysellä hänen ideastaan ja ajatuksistaan sen suhteen hieman tarkemminkin. Paikallinen  sanomalehtemme Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten, jolloin välitin ideasta innostuneena linkin kavereilleni luettavaksi. Muissa Suomen kunnissa poliittisissa luottamustehtävissä olevia asia kiehtoi erityisesti, joten lupasinkin haastatella Kyöstiä joidenkin erityiskohtien osalta erityisesti.

Koska hänen ideansa tärkein syy on ihmisen mahdollisimman nopean oikeanlaisen hoidon varmistaminen tarvittaessa, kiinnosti minua kuten muitakin se seikka, missä järjestyksessä henkilön terveys- ja sairaustietojen tulee tikulla olla. Kaikkialla on luonnollisesti tärkeää olla sama järjestys, jotta sitä lukevat lääkärit, hoitajat, ensivastehenkilöt ja ambulanssihenkilöstö pystyy olennaisimman nopeimmin tikun tiedoista poimimaan.

Kyösti Lintunen on niistä tietojen järjestyksestä asiantuntijoiden kanssa puhunut ja tarkat tiedot tulemme varmasti ajallaan saamaan. Ensimmäisenä tulee joka tapauksessa olla kuva henkilöstä, jonka tiedot on kyseessä, jottei siitä jää mitään epäselvää. Nimi, henkilötiedot osoitteineen, läheisten yhteystiedot tullevat myös alkupäähän tiedostoa. Samoin veriryhmä, voimassa oleva lääkitys, mahdolliset lääkeaineallergiat ovat hoitoa antaville tärkeitä saada nopeasti. Kuten tietysti myös diagnosoidut sairaudet.

Kyselin Kyöstiltä myös miten asia siirretään käytäntöön. Haasteellisuus toteutuksessa tulee vähintäänkin niiden yli 80-vuotiaiden kohdalla, jotka eivät itse osaa käyttää tietokonetta lainkaan. Siihen oli jo suunnitteilla kampanjoita, joissa asia hoidetaan vaivattomasti heidän puolestaan. Sellaisessa vapaaehtoistyössä olen mielelläni apuna, jos sellaista tarvitaan. Kuka tahansa meistä suomalaisista voi tulevaisuudessa hyötyä kaulassa roikkuvasta terveystikusta, kiitos aktiivisen eläkeläisen, Kyösti Lintusen. 

Nykyisin matkustellaan paljon ulkomailla. Mieleeni juontuukin, kuinka joskus aikanaan, kun anoppini ja appiukkoni lähtivät bussimatkalle Keski-Eurooppaan täysin kielitaidottomina. Kirjoitin heille mukaan saksankieliset paperit lompakkoon ja laukkuun, joihin nimet, osoitteet, läheisten yhteystiedot sekä sen kenen kanssa he olivat matkalla. Koskaanhan ei tiedä mitä voi sattua. Tullaankohan muistitikuille tekemään henkilön tiedoista käännökset myös muutamalle yleisimmälle vieraalle kielelle?

Laitan tähän alle vielä linkin uutisesta, josta saatte asiasta tietoa.

http://yle.fi/alueet/lahti/2010/12/terveystikku_varmistaa_
oikean_ensiavun_2253023.html

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Joulun rauhaa

Sunnuntai 26.12.2010 klo 19:59 - Merja Vahter

Vuoden suurinta perhejuhlaa on tiettävästi kaikkialla Suomessa saatu viettää valkoisten hankien keskellä. Lumi tuo puhtauden niin kaupunkikeskustoihin kuin maaseudullekin. Sitä oli jo ennen joulua ja taivaalta on satanut lumihiutaleita lisää ainakin Lahdessa tänään Tapaninpäivänä, jonka iltana tätä blogia nyt kirjoitan. Omakotitaloissa asujille se on tuonut hyötyliikuntaa ja maksullinen auraushenkilöstö on joutunut lähtemään liikkeelle joulupatojen ääreltä. Paljon on toki muidenkin ammattien edustajia, joilla työvuorot osuvat joulunpyhille aivan samaan tapaan kuin arkena. Olkaamme siis kiitollisia kaikille heille, jotka tekevät meidän eteen työtä silloinkin, kun suuri osa saa omistautua normaalia useamman päivän ajaksi perheidensä kanssa yhdessä vietettävään aikaan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omalla kohdallani olen saanut nauttia tyttäreni ja hänen sulhasensa olosta luonamme kotona. Se kun ei ole aivan tavanomaista pitkän välimatkan takia. Joulunpyhien päivät ovatkin suurimmaksi osaksi kuluneet kotona. Mummolassa anoppini luona olemme sentään pariin kertaan malttaneet käydä, samoin veljelläni poikkesin pikavisiitillä joulupäivänä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jouluaaton kruunaa joka vuosi hautausmailla käynnit. Tänä vuonna se toteutui melkoisen kovassa pakkassäässä. Vaikka vaatetta oli osattu pukea päälle riittävästi, puri pakkanen poskia napakasti. Mutta se hautausmaiden kauneus korvaa moisen haitan. Kynttilöidenvientimatkat ovat perheellemme aattoillan vakio-ohjelmaa. Monena jouluna mukanamme on ollut ulkolaisia vieraita, jotka ovat viettäneet joulua luonamme. Myös heille ne käynnit ovat jääneet varmasti ikimuistoisina mieleen. Näin uskon tapahtuneen nyt tänä joulunakin.

Laulussa lauletaan "Niin hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen." Vaan jos näin olisi, tuskin osaisimme tästä Jeesuksen syntymäjuhlasta kaikkine ihanine perinteineen nauttia. Joten astukaamme arkeen taas kerran yhtä kokemusta rikkaampana ja vapaa-ajasta nautittuamme hyvin levänneinä.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Lumoava maa ja upea taivas

Maanantai 13.12.2010 klo 0:02 - Merja Vahter

Lauantaina olimme ystävien kanssa Taivaanrannassa syömässä. Pohdimme jälleen kaikkia niitä kummallisuuksia, jotka meitä yhdistävät. Olemme tunteneet toisemme vuosikymmenien ajan ja sittemmin todenneet monia sellaisia seikkoja, jotka koskevat meitä kaikkia. "Pojat" ovat tunteneet toisensa partioajoista asti. Olemme kaikki menneet naimisiin jo 1970-luvun lopulla ja kaikki edelleen ensimmäistä kierrosta avioliitossa. Eilen hoksasimme, että ketkään meistä paikalla olleista viidestä pariskunnasta ei ole vielä isovanhempia. Totesin siihen, että eipä ole kukaan lapsistamme vielä naimisissakaan, vaikka yhteenlaskettuna heitä aikuisia nuoria on yhdeksän.

Sunnuntaiaamusta nautin ensi kaikessa rauhassa kotona. Aamupäivällä lähdin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen ja Lahden Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräyksin paketointitalkoisiin, jotta saamme sadat kauppahalliin toimitetut paketin taas hyvissä ajoin eteenpäin joulupukin perille toimitettavaksi. Talkoot alkoivat jo eilen ja siis jatkuivat tänään.

Iltapäivällä ajoin huikean kauniissa pakkassäässä Orimattilan Käkelään Villa Roosaan kuuntelemaan "villaluentoa" ja katsomaan joulunäyttelyä. Sateenkaari näkyi taivaalla, näky oli aivan lumoavan kaunis. Huokailin itsekseni siinä autoa ajaessani kuinka kaunis on tämä maa ja sen taivas. Puhdasta lunta kaikkialla, silmän kantamattomiin. Villa Roosassa puolestaan oli näytteillä hienompia töitä kuin olen pitkään aikaan nähnyt. No, lieneekö muistini lyhyt, eipä voi moittia muutama viikko sitten Galleria Aila Seppälässä näkemiäni Helena Vaarin ja Sanna Lappalaisen tekstiilitaidetöitäkään. Tänään näkemäni olivat villahuovasta eri tekniikoilla valmisettuja taideteoksia. Hinku opiskella uusia tekniikoita virisi jälleen salakavalasti, mutta vakaasti.

Kaikki nämä kokemukset antoivat illaksi energiaa vielä anopilla käynnin jälkeen kotona siivoushommiin. Monta sellaista nurkkaa tuli huolella putsattua, mitkä olen onnistunut kiertämään jo luvattoman kauan aikaa.

Maanantaina ohjelmassa onkin taas jo kokoukset kaupungintalolla. Vuorossa sekä kaupunginhallituksen että -valtuuston kokoukset. Niitä ennen käyn kuitenkin onnittelemassa valtuustomme puheenjohtajaa Viljasen Ilkkaa Kokoomuksen Hämeen piirin varapuheenjohtajan ominaisuudessa ja ehkä vielä valtuustoryhmämme edustajanakin. 

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Osuuskuntatyöllistyminen ja toimitilat

Maanantai 29.11.2010 klo 14:26 - Merja Vahter

Olemme Lahdessa yrittäneet tehdä moniakin pelinavauksia edistääksemme eri-ikäisten ihmisten työllistymistä. Tästä huolimatta työttömyystilanne viimeisimmänkin kuukausiraportin mukaan oli 13,7%, joukossa kaikenikäisiä, nuorista vanhempiin aikuisiin.

Parhaita tuloksia työllistymisen lisäämiseksi saadaan niissä tilanteissa, joissa työttömyys ei pääse kasvamaan liian pitkäaikaiseksi, jopa pysyväksi tilaksi. Työelämään palaaminen tai uuden polun löytyminen tapahtuu luontevimmin silloin, kun ei ole kertynyt vielä 500 päivän jaksoa, jota liian usein pidetään jonkinlaisena etappina.

Vuoden 2009 lopulla perustettiin Lahden alueen osuuskunta Startti, jonka tavoitteena on monistua myös muihin Päijät-Hämeen kuntiin. Näin on osin jo tapahtunutkin, sillä myös Heinolassa useamman alan osaajat ovat löytäneet siitä itselleen mahdollisuuden tarjota työpanostaan ja laskuttaa siitä asiakastilaajia pitkälti vastaavalla tavalla kuin yrittäjyydessä tapahtuu. Myös Orimattilassa vastaavan muotoinen työllistyminen osuuskunnan jäsenenä on käynnistymässä.

No, joka tapauksessa meidän tulee tämän Lahden kaupungin päättäjinä kantaa huolta ja tehdä kaikkemme, että jokainen lahtelainen, joka itse haluaa aidosti työllistyä, voi saada siihen mahdollisuuden. Ellei vieraan palveluksessa, niin muin laillisin ja eläkettäkin kerryttävin keinoin.

Nykyisen käytännön mukaan työllisyystoimikunnalla on mahdollisuus tukea esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden tai sosiaalisten yritysten palkanmaksua, kun ne työllistävät pitkäaikaisia, syrjäytymisvaarassa olevia, vaikeasti työllistyviä ihmisiä.

Koska olen ollut mukana synnyttämässä Lahden alueen osuuskunta Starttia mm. TE-toimiston ja Uusyrityskeskuksen kanssa sekä Lakesin suotuisalla myötävaikutuksella, olen saanut tilaisuuden seurata ihmisten, pitkälti yrittäjyyden omaista työllistymistä, sen suomia mahdollisuuksia, kuten myös esteitä. Henkilöt, jotka käyvät suorittamassa työtehtäviään asiakkaidensa, niin yritysten kuin yksityisten asiakkaiden omissa tiloissa, pääsevät vaivattomimmin ja varmimmin työn äärelle ja saamaan itselleen palkkatuloja. Sen sijaan on suuri joukko toimialoja ja tehtäviä, joiden menestykselliseksi toteuttamiseksi tarvitaan suuremmankin ryhmän työllistymiseksi toimitilat. Näissä tapauksissa on ollut kyse sekä tuotannollisesta, että kaupallisesta toiminnasta.

Niinpä toivonkin, että me kaupunginvaltuutetut, kukin tahoillamme ja yhdessä valtuustona kykenisimme vuoden 2011 aikana löytämään budjetin sisältä keinoja, ainakin kaupunginhallituksen käyttöön varattavista erilaisista kehittämisvaroista, edes kohtuullisessa määrin euroja, joiden avulla saamme tarjottua ihmisille mahdollisuuden tehdä työtä. Sen sijaan, että he joutuvat toimittamaan kuukausittain, pahimmassa tapauksessa vuodesta toiseen A4:sen lomakkeita, kirjaamalla todennäköisesti jokaisen päivän kohdalle sanan työtön. Ei se ole meidän kenenkään kaupunkilaisen etu. Ei nuorten, eikä vanhempien kohdalla. Toimitilojen tukemisen ei tarvitse kuitenkaan olla pysyvä tilanne, vaan käynnistymisvaiheen apu.

Uusien yritysten synnyttäminen on Suomelle, myös Lahdelle välttämättömyys. Osuuskunnan jäsenenä itsensä työllistäminen on yksi polku pienyrittäjyyden syntyyn. Siitä puolestaan on mahdollista syntyä kooltaan kasvavaa ja vahvistuvaa yritystoimintaa, joka puolestaan pystyy tulevaisuudessa palkkaamaan uutta työvoimaa.

Työn tekemisen mahdollisuus on osa ihmisen, useimmiten koko perheen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jokainen meistä valtuutetuistakin tietää sen, että mitä varoja käytämme hyvinvoinnin edistämiseen, säästämme muissa menokohdissa usein moninkertaisesti. Vain uusia keinoja aktiivisesti hakemalla ja niiden eteen työtä tekemällä saamme asioihin korjausta, kehitystä ja uuden syntyä. Sitä kaupungin talous tarvitsee voidaksemme tarjota lain edellyttämät palvelut kuntalaisille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kirkko ja me

Maanantai 25.10.2010 klo 10:52 - Merja Vahter

Tämänhetkisessä keskustelussa unohtuu helposti ne olennaisimmat asiat, joita suomalaiset ovat tottuneet yhdistämään kirkkoon ja ylipäätään seurakuntaan. Kaste, kummius, rippikoulu, hautaan siunaus… Nämä ainakin aikanaan ja ajallaan jokaiselle evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvalle. Vihkiminen osuu useiden seurakuntalaisten osalle ainakin kerran elämässä, osalle jopa useamman kerran.

Lapselle seurakunta tarjoaa monella alueella mahdollisuuden pyhäkouluun ja päiväkodissakin saattaa käydä seurakunnan edustaja juttelemassa lasten kanssa. Myös kerhotoimintaa on melko kattavasti tarjolla. Kun kasvamme varhaislapsuudesta nuoruuteen, tarjoutuu kirkon piirissä mahdollisuus osallistua nuorisotyöhön, muutenkin kuin rippikoulun muodossa. Isostoiminta juontaa yleensä juurensa onnistuneesta ja yhteisöllisyyden tavoitteen saavuttaneesta rippikoulujaksosta, leirillä tai iltaopiskeluna. Nuorille aikuisille on erikseen ainakin Keski-Lahden seurakunnalla omaa ohjelmaa tarjolla.  

Aina elämä ei kulje niin kuin haaveillaan. Avioliitto, joka on solmittu rakkaan ihmisen kanssa, saattaa osoittautua toivottomaksi yritykseksi yhdessä elämiseen. Parisuhdetta on mahdollista ruotia yhdessä seurakunnan perheneuvonnan työntekijöiden kanssa, jos itse haluaa ja oikea-aikaisesti ajan onnistuu saamaan. Ja vaikka kirkossa papin vihkimä avioliitto kahden ihmisen kesken onnistuu muotoutumaan keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen tyyssijaksi, tapahtuu asioita, joihin meistä kukaan itse ei voi vaikuttaa. Läheisen omaisen tai ystävän kuolema voi murskata elämänhalumme pitkäksi aikaa. Oman lapsen menetys, puolison varhainen kuolema sekä monet muut syyt saavat ihmisiä hakeutumaan ja löytämään edes lievää helpotusta seurakunnan palvelujen piiristä. Erilaisia ryhmiä kaikenikäisille perustetaan ja ylläpidetään kirkon piirissä, jotta vaikeiden asioiden parissa eläville pystytään tarjoamaan vertaistukea ja lohtua. Myös ennaltaehkäisevää, mielekästä ryhmätoimintaa on olemassa, niitä sen kummemmin tässä erittelemättä.

Diakoniatyö eri muodoissaan on yksi tärkeä ja olennainen osa kirkkoa ja seurakuntaa. Osa meistä kansalaisista ei tarvitse sitä ehkä koskaan, yhä suurempi osa sen sijaan entistä enemmän. Lähimmäisen keskusteluavun lisäksi konkreettista taloudellista apua on Lahdessakin tarjottu jo kauan. Ruokapankki on ollut siitä vain yksi muoto. Kaikki apu ei tule aina suorastaan kirkolta, mutta kirkon toimijoiden kautta. Se on avun tarjoamista, jonka perille päätymiseen seurakunnan toimesta luotetaan.

Erityisesti vanhemmille ihmisille tuntuu olevan tärkeää, että pappi vierailee heidän luonaan suurempina merkkipäivinä kuuntelemassa, keskustelemassa ja onnittelemassa oman seurakunnan edustajana. Ja kun aikamme on täysi, siunaa ja saattaa meidät viimeiselle matkalle joku kirkkomme papeista. Sitä on saattanut edeltää useat sairaalapastorin vierailut luonamme osastolla tai kotonamme on käynyt diakoni tai pappi.

Jumalanpalvelus toimitetaan kaikissa seurakunnissamme jokaisena sunnuntaina kello 10. Sen lisäksi voi olla muina aikoina viikon mittaan monia, kaikille avoimia tilaisuuksia kirkossa tai seurakuntataloissa, joihin olemme tervetulleita. Ja ihan riippumatta siitä, olemmeko juuri kyseisen seurakunnan jäseniä vai emme. Jumalanpalveluksissa kerätyillä kolehdeilla autetaan seurakuntaneuvostojen etukäteen päättämiä kohteita, jotka ilmoitetaan ennen kolehdin keräystä. Kohteita on niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, mm. lähetystyön maissa.

Yhteinen kirkkovaltuusto, joka koostuu Lahdessa neljän eri seurakuntamme; Joutjärven, Keski-Lahden, Launeen ja Salpausselän kirkollisvaaleissa valituiksi tulleista edustajista, päättää mm. seurakuntayhtymän taloudesta ja muista suuremmista toiminnallisista asioista.

Nämä kaikki eri toimintamuodot huomioon ottaen voitaneen todeta, että viime viikkoina suhteettoman suuren huomion mediassa saanut ns. homoliittokeskustelu on lopulta mitättömän pieni asia sen rinnalla, mikä rooli kirkollamme yhteiskunnassamme on. Se on varmasti suuri asia niille pareille, jotka haluaisivat siunauksen ja rukouksen suhteelleen, joka heille on yhtä tärkeä kuin meille, jotka olemme saaneet tulla vihityksi kirkossa.

Arvoja ja asenteita pohtiessamme pidänkin ehdottomasti tärkeämpänä miettiä sitä, olemmeko todella kirkosta erotessamme varautuneet ja valmiit luopumaan kaikesta siitä, mitä kirkko tällä hetkellä pystyy meille ja lähimmäisillemme tarjoamaan. Kun puhumme kuntien ja valtion palvelujen rinnalle tarvittavista palveluista, lukeutuu kirkko omine kirkollisveroineen yhdeksi niiden tuottajista ja tarjoajista.

Merja Vahter
Keski-Lahden seurakunnan maallikkojäsen ja luottamushenkilö

Arvot - järki - taloudellisuus

Sunnuntai 17.10.2010 klo 9:47 - Merja Vahter

Toisinaan joudumme pohtimaan isoja asioita, joissa nuo otsikon kolme sanaa eivät millään kohtaa toisiaan. Tästä tyypillisenä esimerkkinä maanantaina 11.10. kaupunginhallituksen iltakoulun asialistalla tiedoksi saatettavana ollut pykälä Lahden vanhan konserttitalon tulevasta kohtalosta, tässä tapauksesta purkulupaan liittyen.

Tiedossamme on, että taloa hallinnoiva säätiö ei millään muotoa lupaa hakiessaan toivonut luvan saantia, vaan halusi sillä kokeilla onko rakennuksen purkaminen minkäänlainen vaihtoehto. Kaiken kaikkiaanhan talon kunto alkaa olla sellainen, että jollei rankkaan ja kalliiseen remonttiin pikimiten ryhdytä, ei juurikaan muuta vaihtoehtoa ole. Jo nyt on mm. Hollolankadun puoleisen ulkoseinustan laattojen seinällä pysymisen epävarmuuden takia jouduttu rakentamaan jalkakäytävän käytön turvallisuuden takaamiseksi suojarakenteita.  

No, mitäpä sitten joudumme tämän tyyppisten tapausten edessä pohtimaan?

Lahden konserttitalo on tavallaan Viipurin tuliaisia, joka on rakennettu Viipurin musiikkiopiston, sittemmin Lahden konservatorion kotipesäksi. Hankkeen puuhamiehenä toimi tunnettu musiikki-/monitoimimies Felix Krohn. Tyypillinen esimerkki henkilöistä, jotka sodan jälkeen toivat omaa osaamistaan, innokkuuttaan ja uuden synnyttämistä kotikaupunkiimme Lahteen. Näistä voisi kirjoittaa aivan erillisen tarinan, jopa kirjan. 

Vuonna 1954 valmistunut kiinteistö osoitteessa Sibeliuksenkatu 8 on vuosien varrella kätkenyt sisäänsä musiikkiopetuksen lisäksi, muutaman esimerkin mainitakseni, ravintolan, hotellin, pankin ja tavaratalomaisen kauppakeskuksen. Myös kaupungin kirjasto on majaillut siellä jonkin aikaa, kuten kaupungin liikelaitoksia ja työterveyden vastaanottotilojakin.

Tunnetuinta ja kukoistavinta aikaa on kuitenkin ollut se, jolloin myös hyvän akustiikan omaava konserttisali oli kaupunginorkesterimme kotisali. Jo kansakouluaikanani kävin siellä ensimmäisiä kertoja. Mieleeni salia ajatellessani nousevat vahvasti myös teini-ikäisenä kokemani konsertti, jossa laulusolistina oli Anita Välkki, orkesteria johti muistaakseni Urpo Pesonen. Lahden oopperayhdistys esitti siellä 1970-luvulla Carmenia ja Cavalleria Rusticanaa. Ensimmäisen kohdalleni osuneen Olli Mustosen pianokonsertin olen saanut kokea kyseisessä konserttitalon salissa. Samoin Lahdessa edelleen lähes säännöllisesti vierailevan Ilja Gringolzin ensimmäinen  konsertti tuli koettua siellä. Vieläpä hänen äitinsä ja opettajansa vieressä istuen, joten jännitys onnistumisesta oli lähes käsin kosketeltavaa.

No, mitä sitten järkeen tulee. Vähänkään taloudellisesti ajatellen talon remontoimisessa siihen arvion perusteella tarvittavalla miljoonilla euroilla ei ole millään lailla järkevää. Samalla rahalla rakennettaisiin uutta toimivaa tilaa yllin kyllin. Konserttitalon matalat takakäytävät, samoin korkean torniosan tilat huoneineen ovat ahtaat ja epäkäytännölliset. Hyvää sen sijaan on ainakin lämpiö ja aulatilat, kunhan myös liikuntarajoitteiset on onnistuttu saattamaan korkeiden sisäänkäyntiportaiden sivulla olevan pienen hissilevyn avulla ylös. 

Vaihtoehtona purkaminen tulee maksamaan ns. maltaita, käytännössä hulovattoman rivin miljoonia. Ja siihenkään taloa hallinnoivalla säätiöllä ei ole itsellään varaa. Kaikissa tapauksissa ongelma kaatuu kaupungin syliin. Tulee sitten eteen remontti tai purkaminen. 

Tämän kaiken perusteella voitte varmasti ymmärtää, että vaikka kaupunginhallitus lopulta päätti olla ottamatta sen enempää kantaa asiaan, joka pykälää tutkiessamme ei varsinaisesti sille edes päätöstasolla kuulunut, aiheutti pitkän keskustelun. Purkuluvasta nimittäin päättää rakennuslautakunta. Voitte uskoa, että pohdinta oli monipuolista, puolesta ja vastaan. Ja vaikka aivan asianmukaisesti kaupunginhallitus merkitsi purkuluvan hakuasian vain tiedokseen, totesimme hallituskumppanini kanssa ihan keskinäisen toteamuksemme tasolla, että teimme pelkurien päätöksen. Tosin muuhunkaan ei oikein olisi ollut eväitä, niillä tiedoilla mitä ylipäätään käytettävissämme on. Kyseessä nimittäin todellakin on asia, jossa tuntuu että todellakaan sanat arvot, järki ja taloudellisuus eivät mahdu edes samalle riville, tai paperille.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kunnallispolitiikan tuuletusta

Sunnuntai 26.9.2010 klo 22:27 - Merja Vahter

Viikonvaihteelle 25.-26.9. osui ohjelmaani kaksi itselleni tärkeää ja läheistä kokoontumista Helsingissä. Lauantaiaamuna ajoin ensin Itä-Pasilaan Haaga-Helian tiloihin, jossa kuulimme ja keskustelimme kunnallispolitiikan ajankohtaisista asioista pienen, eri puolilta Suomea tulleiden kokoomuslaisten valtuutettujen joukon kanssa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puheenjohtaja Jyrki Katainen pitämässä omaa puheenvuoroaan.
Kuva: Merja Vahter

Lahdesta oli lisäkseni saapunut paikalle Viljasen Ilkka.

Aamupäivän alustusten jälkeen nautin siellä lounaan ennen siirtymistäni viikonlopun pääohjelmaani Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajapäiville. Pöytäseurueessani lounaalla oli vanhoja tuttuja Heinolasta sekä lapsuuden kotitalosta tuttu nykyinen turkulainen Kossilan Pauli, Kokoomuksen Naistenliiton viestintäsihteeri Anna von Hertzen sekä valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Keskustelumme vaihteli työllisyyden nykytilasta ja sen tulevaisuuden haasteista. Huoli siitä on kaikille yhteinen. Puheeksi tuli myös se, miten Katainen on tullut lähteneeksi valtakunnan politiikkaan oltuaan silloin toiminut Siilinjärven kunnanvaltuutettuna. Siitä hän saa kuulemma kiittää tai syyttää piirinsä naiskonkareita, jotka olivat päättäneet tehdä Jyrkistä uuden kansanedustajan. Taitaa mennä enemmänkin kiitoksen puolelle, aihetta ainakin tuntuisi olevan. 

Leppoisan lounastuokion jälkeen suuntasin sitten Munkkiniemeen Kalastajatorpalle jatkamaan viikonlopun ohjelmaani.

MLL:n puheenjohtajapäivistä on erillinen blogi otsikolla "Yhteisöllisyyttä lasten ja nuorten hyvinvoinniksi".

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Yhteisöllisyyttä lasten ja nuorten hyvinvoinniksi

Sunnuntai 26.9.2010 klo 22:07 - Merja Vahter

Itä-Pasilasta kohti Munkkiniemeä ja Kalastajatorppaa, jossa MLL:n puheenjohtajapäivät pidettiin, suuntasin lauantai-iltapäivän koittaessa. Siellä ohjelmamme oli tiivis, lämminhenkinen ja mielenkiintoinen. Työskentelimme isompien kokoontumisten lisäksi myös pienissä työryhmissä ja työpajoissa keskustellen sekä suunnitellen liiton toimintaa erityisesti paikallisyhdistysten näkökulmasta. 

Paikalla oli kaikkiaan reilut kaksisataa puheenjohtajaa tai varapuheenjohtajaa. Marsalkka Mannerheimin, Edith Mannerheimin, arkkiatri Arvo Ylpön ja .... 4.10.1920 perustaman liiton toiminta on levinnyt tehokkaasti Suomen joka kolkkaan. Paikkakuntien koosta riippumatta toiminta niissä on hyvinkin samanlaista. Yleisimmillään MLL tarjoaa palveluita iltapäiväkerhoina, tukioppilastoimintana kouluissa, vanhemmuutta tukevina perhekahviloina, lasten ja vanhempien yhteisinä harrastuskerhoina ja onpa useammalla paikallisyhdistyksellä päiväkotikin, kuten meillä Lahdessa. Kärpäsen päiväkoti on perustettu 1950-luvulla ja nykyisellään Lahden kaupunki käyttää sitä ostopalveluna tarjotessaan lapsille päivähoitoa. Päiväkotikiinteistöön on juuri parin viimeisen vuoden aikana tehty suuria remontti-investointeja niin ulko- kuin sisätiloissakin sekä pihassa.

Näiden kahden päivän aikana sain taas kerran todeta, että on suuri kunnia saada toimia arvostetussa ja luottamusta nauttivassa 90-vuotiaassa järjestössä, joka kaikkina vuosikymmeninään on tehnyt sitä arvokasta työtä, miksi se on perustettu.

Merja Vahter
MLL:n Lahden yhdistyksen puheenjohtaja

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Poliitikoilla on puolustettavaa

Sunnuntai 19.9.2010 klo 18:03 - Merja Vahter

Lahti - Helsinki, Helsinki - Lahti. Liikennöinti sujuvasti suuntaan ja toiseen on ollut muutamien vuosien ajan arkipäivää. Iso etu työmatkaliikenteelle, samoin myös opiskelijoille varteenotettava vaihtoehto käydä luennoilla opiskelupaikkakunnalla kotoaan käsin. Kulttuuritapahtumatkaan eivät ole hankalia edes arki-iltoina, jos joukkoliikennetiheys on hyvä ja matkojen hinnat kohtuullisia. Onhan Lahti jo käytännössä osa Helsingin metropolialuetta, eikä ainoastaan sanontana kaupungin strategiassa. Nyt, kaikkeen tähän opetettuna on liikenneministeriössä keksitty, että Pohjanmaan junaliikenteen kehittämiseen otetaan rahaa Z-junien vuoroja harventamalla. Tuntuu jotensakin järjettömältä ratkaisulta juuri, kun ihmiset ovat oppineet niiden kulkevan tunnin välein, suuntaan ja toiseen. Hyvin saavat perustella, että matkustajat tämän ajatuksen mukisematta nielevät.

Toisaalta linja-autoliikenteen pikavuorot ovat varteenotettava vaihtoehto junalle. Kyytiin voi hypätä vaikka rautatieaseman, Launeen tai Renkomäen pysäkeillä. Niillä on vastaavasti monta pysäkkiä ennen Helsingin linja-autoasemaa, jotka saattavat sijaita matkustuskohteen vieressä tai vaivattoman paikallisliikenteen pysäkin lähellä, mistä matkaa voi jatkaa ilman ydinkeskustaan menoa. Se mitä yleisö toivoo, on eri matkustusmuotojen tasavertaisuus hinnoittelussa eli käytännössä liikennöinnin julkisessa tuessa.

Parhaimmillaan matkustaja voisi valita esimerkiksi Lahden ja Helsingin väliä kulkiessaan astuuko hän X-euroa maksaneen lipun ostettuaan junaan vai linja-autoon. Siinä on tavoitetta, johon toivottavasti ei ole enää pitkäkään matka.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Heinolatalo kauniissa kirkonkylän maisemassa

Torstai 16.9.2010 klo 23:36 - Merja Vahter

Olemme viimeviikkojen aikana perehtyneet taas muutamien vuosien jälkeen paremmin vanhan Heinolan maalaiskunnan seutuun. Innostuimme mieheni kanssa ostamaan kirkonkylän vanhan kunnanviraston, jossa on lukuisa määrä toimistohuoneita, kokoushuoneita, kunnanvaltuustosali, entinen kirjastosali, nuorisotiloiksi vuokratut tilat, saunaosasto ja muuta mielenkiintoista. Tänään vietin siellä iltapäivän ja illan suunnitellen tilojen kehittämistä yritysten, järjestöjen ja erilaisten harrastusyhteisöjen käyttöön.

Rakennus on valmistunut vuonna 1980, joten sen ajan tyyliä kannattaa suosia jatkossakin, mutta päivitetyssä muodossa. Olen aina ollut Marimekko-kankaiden ihailija ja käyttäjä sisustuksessa ja tuonne jos minne ne sopivat mielestäni mainiosti. Ilokseni sain yhden työtovereistani, Mukkulan Mian, sinne myöhään iltapäivällä vierailulle. Hänen kanssaan katselimme, sovittelimme ja kehittelimme millaiset verhot, pöytäliinat ja muut sisustuselementit nostaisivat upean valtuustosalin hengen parhaiten esiin. Tila on aivan mainio erilaisten kokousten, koulutustilaisuuksien ja juhlien järjestämiseen.

Päivä tällaisiin askareisiin oli mitä mainioin. Aurinko paistoi. Syksyn pikkuhiljaa eri sävyin kellastamat lehdet ikkunoiden takana korostivat näkymää entisestään. Maltoimme sentään tehdä pienen kävelykierroksenkin vanhalla, sykähdyttävän kauniilla hautausmaalla ja kirkon ympärillä. Rantaan päin vanhojen rakennusten ihailuun oli myös aivan pakko sortua. Jälleen kerran jouduimme toteamaan, että kyllä täällä Päijät-Hämeessä on uskomattoman kauniita maisemia.

Joitakin kuvia maisemasta löytyy ainakin sivuilta www.heinolatalo.palvelee.fi

Suosittelen kyllä ihan omakohtaista kävelyretkeäkin niihin maisemiin.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi