Maalaiskylien identiteetti

Sunnuntai 5.9.2010 klo 15:45 - Merja Vahter

Viime viikkojen ja kuukausien aikana on käyty tavallista vilkkaampaa keskustelua suomalaisen maalaisympäristön kohtalosta. Siihen on innostanut omalta osaltaan UusiKunta-selvitysten virittämä jännite pienempien kuntien kohtalosta. Koska Päijät-Hämeen kaikki kunnat ovat omine ominaisuuksineen arvokkaita, olen pyrkinyt osallistumaan tilaisuuksiin, joissa pohjatietoa ja alustuksia keskusteluille on ollut mitä erilaisempien alustajien toimesta.

Perjantaina 3.9. alkoi Vääksyn Tallukassa kaksipäiväinen Voimistuvat kylät -kampanjan "Kylät ja uusiutuvat identiteetit Päijät-Hämeessä"- seminaari. Sinne oli ilmoittautunut pitkälti toistasataa toimijaa eri tahoilta. Alustuspuheenvuoroja oli alueen historiasta ja ilmiöistä, identiteetin merkityksestä, paikallisen identiteetin näkyvyydestä ja yhdistymisen UusiKunta/maaseutuvaikutusten arvioinnista, kylästä pienimpänä alueyksikkönä ja alueellisen vaikuttamisen vaihtoehdoista sekä paljosta muusta.

Useammassa kuin yhdessä alustuksessa nousi esiin pelko siitä, että Lahti jyräisi pienemmät kunnat kylineen päivineen. Lahtelaisena päättäjänä minun on vaikea tunnistaa tätä näkemystä. Johtuneeko sitten siitä, että itse olen aina arvostanut alueellista monimuotoisuutta pikemminkin rikkautena kuin uhkana. Uskallan väittää, että edes lahtelaisesta näkökulmasta ei olla lähdetty UusiKunta-selvitykseen itsekkäästi ajatellen ainoastaan Lahden tulevaa menestystä. Kyse on ollut ja on paljon laajemmasta menestymisen ja palvelujen varmistamisesta.

Sanonta joka seminaarissa myös toistui oli, Lahti tekee sitä tai Hollola tekee tätä. Ei tee. Ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä, on sitten kyse kuntalaisista, päättäjistä tai virkamiehistä. Kunta ja mielikuva keskinäisestä arvostuksesta muodostuu meidän ihmisten puheista ja teoista, kuinka kohtelemme toisiamme ja  puolustamiamme asioita. Olen pahoillani siitä, että tämä prosessi on osoittanut, kuinka suurena peikkona tai uhkana Lahtea eli lahtelaisia pidetään joissakin pienemmissä ympäristökunnissa.

 

 

 

 

 

 

 

Omalta osaltani ainakin voin vilpittömästi sanoa, että arvostan suuresti kaikkia Lahtea ympäröiviä maalaiskuntia. Niiden kylät ihmisineen ovat tehneet vuosikymmenien saatossa vähintäänkin yhtä arvokasta työtä kuin kaupungeissakin. Käsitys siitä, että kuntien ja kylien hienot maisemat metsineen, vehmaine peltomaisemineen tai rantoineen häviäisivät jonnekin mahdollisen suuremman kuntakoon yhteydessä, on vieras. Ne säilyvät tai säilyisivät uudessa yhteisessä kunnassakin aivan samalla tavalla, ellei peräti vielä paremmin, kuin kaupunkien infra.

Kärköläläisten puheissa tulee parhaiten esille se, kuinka he, omissa silmissään, ovat nähneet UusiKunta-selvitystyön osoittaneen suuremman kuntarakenteen tulevaisuutta vahvistavaksi. Kaikki voimme olla varmasti yhtä mieltä siitä, että juuri Kärkölä on yksi kauneimmista ja idyllisimmistä alueista. Tulee myös sellaisena säilymään, suurenevasta kuntakoosta riippumatta.

Asukkaiden elinoloja ja palveluita varmistaakseen päättäjät tästä joutuvatkin päättämään. Tulevaisuudessa, kun tämän ajan prosessia eri tahoilla tarkastellaan, tullaan pöytäkirjoja tarkastellessa katsomaan, miten me kukin päättäjä kussakin kunnassa olemme nyt tässä vaiheessa tämän asian osalta äänestäneet. Kuntalaisten seläntaakse emme siinä pääse, vaan vastuun tekemisistämme sen suhteen kannamme me itse, niin hyvässä kuin huonommassa lopputulemassa.

Toivon hartaasti, että oma näkemykseni siitä, että yhdessä olemme enemmän ja vahvempia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, osoittautuu tulevien sukupolvien silmissä oikeaksi. Hyvään lopputulokseen voidaan päästä vain sillä, että luotetaan muiden vilpittömyyteen rakentaa asioita kuntien ja niiden asukkaiden yhteiseksi hyväksi, olemme sitten maaseudun tai kaupunkien ihmisiä.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi