Uskomattomia saavutuksia

Torstai 29.12.2011 klo 21:51 - Merja Vahter

Mutkan kautta lentelyssä on puolensa. Joulumatkamme tyttäremme luo Dubliniin kulki mennen tullen Frankfurtin kautta. Siellä jatkopaluulennolle siirtyessämme, otin koneeseen mennessä luettavakseni Frankfurter Allgemeinen sekä Süddeutsche Zeitungin (28.12.). Hyvä niin, koska kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa niistä löytyi kymmenen vuotta käytössä olleesta eurovaluutasta mahtavan pitkän iän saavuttaneeseen perheyrittäjään Werner Ottoon.

Viime mainittu, eli Werner Otto oli kuollut juuri hiukan ennen joulua 102-vuoden ikäisenä. Tuskinpa kukaan vähänkään enemmän Saksassa aikaansa viettänyt on voinut olla törmäämättä jättimäisen paksuun Otto-postimyyntiluetteloon, kataloogiin, kuten siellä päin tavataan sanoa. Tyhjästä oman yrityksensä aloittanut Otto oli Brandenburgin alueelta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Hampuriin muutettuaan perustanut ensin kenkätehtaan, josta sittemmin kuitenkin luopunut. Hän kertoi myöhemmin, että siitä luovuttuaan hänelle jäi 6000 D-markkaa ja tehdashalli. Saatuaan idean perustaa postimyyntifirman, hän teki vuonna 1949 tuotteita markkinoidakseen niistä 14-sivuisen kuvaston. Tuotteet toimitettiin polkupyörällä. Nykyisellään luettelo on reilut 1000-sivuinen, Otto-yhtymän liikevaihto on 11 miljardia euroa ja työntekijöitä lähes 50 000. Tuotteetkin toimitetaan muilla keinoin kuin aluksi. 

Mitä tämä kaikki meille kertoo? Ihminen, yksikin, voi saada paljon merkittävää aikaan. 

Tarvitaan idea, rohkeutta, ahkeruutta, päättäväisyyttä sekä kohtuullinen annos onnea. Pitkään elämään tarvitaan lisäksi terveyttä. Hänen kohdallaan oli uutisen mukaan osalleen osunut myös paljon rakkautta
ja lämpöä.

Uskon, että oma elämänasenne ja suhtautuminen toisiin ihmisiin ovat olennainen osa menestystä. Hänen viimeisimmän, kolmannen vaimonsa Marenin ja poikiensa mukaan Otto Werner ei pelännyt tehdä virheitä. Vain pysähtyneisyydestä tai paikalleen jämähtämisestä hän ei pitänyt. Sekö lienee vaikuttanut pitkäksi venyneeseen ikäänkin.

Kenellekään minua tuntevalle on tuskin jäänyt epäselväksi, että ihailen yrittäjiä, jotka siihen kuuluvasta riskistä huolimatta ovat sen tien valinneet. Yhtä lailla voin kuitenkin sanoa ihailevani yrittäjämäisen vastuuntuntoisesti kaikkiin muihinkin omaan työhönsä suhtautuviin. Ikä, nuoruus sen enempää kuin vanhuus, ei ole ihmisen menestykselle este, asenne sen sijaan usein on. Virheiltäkään ei voi välttyä, paitsi pelaamalla aina varman päälle tai olemalla tekemättä mitään.

Tämä tarina edustakoon myös sitä näkemystäni, että kukaan ei koskaan voi etukäteen tietää millaisiin mittasuhteisiin joku aloittava voi yrityksensä kasvattaa. Eikä tuo postimyyntifirma ole Otto-imperiumissakaan ainoaksi yritykseksi jäänyt. Siihen kuuluu nykyisin mm. niin tavarataloja kuin tekstiilitehtaita, useammassa maassa.

Sivumennen sanoen. Samoissa lehdissä osui silmiini Johannes Heesters -nimisen miehen kuolinilmoitus, jonka oli lehteen laittanut Staatstheater am Gärtnerplatz. Ilmoituksen mukaan henkilö oli teatterin pitkäaikainen taiteilija ja kunniajäsen, jonka taiteesta teatterin yleisö oli pitkään saanut nauttia. Ikää kuollessa 108 vuotta! Että meilläkö Lahdessa on paljon vanhaa väkeä?! Suhtaudutaan heihin rikkautena eikä taakkana. Sillä paljon ovat hekin kaikki omalla sarallaan tehneet ja aikaan saaneet.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi