Tilinpäätöksen aika

Perjantai 30.12.2011 klo 19:30 - Merja Vahter

Vuoden viimeiset päivät ovat meneillään, joten on aika pohtia millaisia ovat vuoden aikana saavutetut tulokset ja niiden eteen tehdyt uhraukset. Onneksi nyt takana on viikko tiiviisti perheen kesken vietettyä jouluaikaa.

On muutenkin helppo olla hyvällä mielellä. Toistakymmentä vuotta olen esittänyt Lahteen torille rakennettavaksi joulun alla mökkikylää, jossa olisi samantyyppiset punaiset puiset myyntikojut kuin keskieurooppalaisissa kaupungeissa on joulumarkkinoiden aikaan. Sellaisia ei kannata rakentaa muutamaa päivää varten, vaan muutamaksi viikoksi. Mökkejä tiesin jopa rakennettavan aivan Lahden naapurikunnassa Asikkalassa. Meidän piti saada järjestyksessään kolmas keskustaisäntä Lahteen, ennen kuin ajatus sai tuulta alleen. Asiaa edistävän asenteen otti ilokseni myös nykyinen kaupunginjohtajamme Jyrki Myllyvirta, joka viime talvena jälleen kerran asiasta valtuuston kokouksessa puhuessani lupasi kokouksen jälkeen, että hän ottaa nyt asiakseen pistää esittämääni ajatukseen vauhtia juuri tehtävässään aloittavan keskustaisäntä Timo Taulon toimesta.

Nyt tämä jouluinen kylä on ensimmäisen kerran sitten koettu ja menestys oli ilmeinen. Niin kauppiaat kuin asiakkaat olivat vähintäänkin tyytyväisiä. Koko lähes pariviikkoisen aikana kuuli hankkeesta ja sen toteutuksesta pelkkää hyvää sanottavaa. Ainoasta lunta vesisateen sijasta toivottiin, mutta sen voi meille vain Luoja suoda. Kuten kaikki hyvin tiedämme, on positiivisen palautteen antaminen kaupungissamme yleensä perin harvinaista. Myyjät olivat hyväntuulisia, joka antoi koko tapahtumalle oman, toivottavasti pysyväksi jäävän luonteen.

 

Elämyspuodin käsityöläisten mökki Lahden torin Joulukylässä. Talkoovuorossa myyjinä Merja Vahter ja Sirpa Kuisma.

Olin itse monena päivänä talkootöissä myyjänä yhdessä Joulukylän mökeistä, Elämyspuodissa. Sen tarjonta koostui päijäthämäläisten kädentaitajien tuotteista, pääasiassa perinteisistä käsitöistä. Kyseisellä parinkymmenen tuottajan yhteisöllä on vakituinen, kesäkuussa avattu myymälä Heinolassa, entisen kirkonkylän kirjaston tiloissa Heinolatalossa. Uskallan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tämä tilava ja valoisa myymälä, jonka syntyyn olen ollut aktiivisesti vaikuttamassa, on antanut lukuisille sellaisille henkilöille mahdollisuuden saada tuotteensa myyntiin, joille se ei aiemmin ole ollut mahdollista. Joukossa on tosin myös sellaisia, joille käsityöt on ammatti ja ollut sitä myös kaupallisessa mielessä jo tätä vuotta aiemminkin.

Kolmas asia, joka on ollut yksi parhaita vuodenaikaisia saavutuksia, on ollut lahtelaisten ja muiden päijäthämäläisten työllisyyttä edistämään rakennettu osuuskunta, jonka jäsenmäärä on kasvanut tämän toisen toimintavuoden aikana sadan jäsenen yhteisyritykseksi. Lahden alueen osuuskunta Startti perustettiin vuosien 2009/2010 vaihteessa. Ideana on, että jokainen työhaluinen ihminen pystyy sitä kautta työllistämään itsensä yrittäjämäisellä periaatteella, on hänen toimialansa tai ammattinsa lähes mikä tahansa. Se on tarjonnut siten mahdollisuuden niin nuorille kuin vanhemmillekin ihmisille, joista monella toisena vaihtoehtona olisi saattanut olla työttömyys.

Vuoden 2011 aikana olen jatkanut työtäni tuntiopettajana Koulutuskeskus Salpauksen aikuiskoulutuspuolella, pääasiassa yrittäjyyden parissa. Mielenkiintoisen työn merkeissä olen saanut päättyvän vuoden aikana tilaisuuden tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin. Isoa iloa on tuottanut, kun olen jälkeenpäin saanut kuulla heidän uusista, perustamistaan yrityksistä tai muista jatkosuunnitelmista.

Edelleen antoisimpina olen kokenut tehtäväni erilaisissa poliittisissa luottamustoimissani sekä vapaaehtoistyössä, useimmiten hallitustyöskentelyssä eri järjestöjen palveluksessa. Nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Haasteet ovat monesti suuria. Palkitsevaa on, kun aina silloin tällöin saa tilaisuuden kokea onnistumisen iloa. Poliittisissa tehtävissä sellaisten saavuttaminen kestää kauemmin, järjestöelämässä hieman nopeammin näkyvinä tuloksina, joista ainakin itse tietää, miten itse niihin on päässyt vaikuttamaan.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Hyvää alkavaa vuotta 2012 kaikille!

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

 

 

Uskomattomia saavutuksia

Torstai 29.12.2011 klo 21:51 - Merja Vahter

Mutkan kautta lentelyssä on puolensa. Joulumatkamme tyttäremme luo Dubliniin kulki mennen tullen Frankfurtin kautta. Siellä jatkopaluulennolle siirtyessämme, otin koneeseen mennessä luettavakseni Frankfurter Allgemeinen sekä Süddeutsche Zeitungin (28.12.). Hyvä niin, koska kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa niistä löytyi kymmenen vuotta käytössä olleesta eurovaluutasta mahtavan pitkän iän saavuttaneeseen perheyrittäjään Werner Ottoon.

Viime mainittu, eli Werner Otto oli kuollut juuri hiukan ennen joulua 102-vuoden ikäisenä. Tuskinpa kukaan vähänkään enemmän Saksassa aikaansa viettänyt on voinut olla törmäämättä jättimäisen paksuun Otto-postimyyntiluetteloon, kataloogiin, kuten siellä päin tavataan sanoa. Tyhjästä oman yrityksensä aloittanut Otto oli Brandenburgin alueelta vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Hampuriin muutettuaan perustanut ensin kenkätehtaan, josta sittemmin kuitenkin luopunut. Hän kertoi myöhemmin, että siitä luovuttuaan hänelle jäi 6000 D-markkaa ja tehdashalli. Saatuaan idean perustaa postimyyntifirman, hän teki vuonna 1949 tuotteita markkinoidakseen niistä 14-sivuisen kuvaston. Tuotteet toimitettiin polkupyörällä. Nykyisellään luettelo on reilut 1000-sivuinen, Otto-yhtymän liikevaihto on 11 miljardia euroa ja työntekijöitä lähes 50 000. Tuotteetkin toimitetaan muilla keinoin kuin aluksi. 

Mitä tämä kaikki meille kertoo? Ihminen, yksikin, voi saada paljon merkittävää aikaan. 

Tarvitaan idea, rohkeutta, ahkeruutta, päättäväisyyttä sekä kohtuullinen annos onnea. Pitkään elämään tarvitaan lisäksi terveyttä. Hänen kohdallaan oli uutisen mukaan osalleen osunut myös paljon rakkautta
ja lämpöä.

Uskon, että oma elämänasenne ja suhtautuminen toisiin ihmisiin ovat olennainen osa menestystä. Hänen viimeisimmän, kolmannen vaimonsa Marenin ja poikiensa mukaan Otto Werner ei pelännyt tehdä virheitä. Vain pysähtyneisyydestä tai paikalleen jämähtämisestä hän ei pitänyt. Sekö lienee vaikuttanut pitkäksi venyneeseen ikäänkin.

Kenellekään minua tuntevalle on tuskin jäänyt epäselväksi, että ihailen yrittäjiä, jotka siihen kuuluvasta riskistä huolimatta ovat sen tien valinneet. Yhtä lailla voin kuitenkin sanoa ihailevani yrittäjämäisen vastuuntuntoisesti kaikkiin muihinkin omaan työhönsä suhtautuviin. Ikä, nuoruus sen enempää kuin vanhuus, ei ole ihmisen menestykselle este, asenne sen sijaan usein on. Virheiltäkään ei voi välttyä, paitsi pelaamalla aina varman päälle tai olemalla tekemättä mitään.

Tämä tarina edustakoon myös sitä näkemystäni, että kukaan ei koskaan voi etukäteen tietää millaisiin mittasuhteisiin joku aloittava voi yrityksensä kasvattaa. Eikä tuo postimyyntifirma ole Otto-imperiumissakaan ainoaksi yritykseksi jäänyt. Siihen kuuluu nykyisin mm. niin tavarataloja kuin tekstiilitehtaita, useammassa maassa.

Sivumennen sanoen. Samoissa lehdissä osui silmiini Johannes Heesters -nimisen miehen kuolinilmoitus, jonka oli lehteen laittanut Staatstheater am Gärtnerplatz. Ilmoituksen mukaan henkilö oli teatterin pitkäaikainen taiteilija ja kunniajäsen, jonka taiteesta teatterin yleisö oli pitkään saanut nauttia. Ikää kuollessa 108 vuotta! Että meilläkö Lahdessa on paljon vanhaa väkeä?! Suhtaudutaan heihin rikkautena eikä taakkana. Sillä paljon ovat hekin kaikki omalla sarallaan tehneet ja aikaan saaneet.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi