Muutaman valokuvan tarina
Viime vuonna täytin tasavuosia. En halunnut viettää itseeni keskittyviä syntymäpäiviä, mutta halusin kutsua lapsuudenperheeni jälkeläisiä koolle useammassa sukupolvessa. Meillä ei ole jäljellä minua ja sisaruksiani edeltävästä sukupolvesta enää ketään. Itse asiassa ei ole ollut enää yli 42 vuoteen, jolloin äitini kuoli 71-vuotiaana. Olin silloin 28-vuotias, sisarusparveni nuorimmainen.
Meitä sisaruksia on ollut kolmella eri vuosikymmenellä syntyneitä, joten vanhimpien sisaruksieni lapset ovat itse asiassa minun ikäluokkaani, lapsuudenkavereitani. Heilläkin on omia lapsia, jopa lapsenlapsia. Osa heistä ei tapaa toisiaan juuri koskaan, johtuen siitä, että vanhemmasta väestä, jotka ovat toimineet eräänlaisena liimana meille kaikille, ovat jo edesmenneitä. Niinpä päädyin kutsumaan joukon koolle Serkkutapaamiseen Asemapäällikkö-kahvilaan Lahteen, kätevästi matkakeskuksen kupeeseen. Se on oivallinen paikka muutamien kymmenien ihmisten kokoontumiseen hyvän ruuan ja mukavan miljöönsä ansiosta.
No, miten tämä sitten liittyy muutamiin valokuviin. Siten, että sain tuossa yhteydessä vanhimman veljeni tyttären perheeltä lahjakortin valokuvaamoon nimeltä Kuvamestari. En ollut saanut aikaiseksi tilata studiokuvausta ennen tämän kuun alkua. Osan lahjakortin arvosta olin toki jo käyttänyt yhteen passikuvaukseen ja lokakuussa menehtyneestä veljestäni ottamieni kuvien teettämiseen hänen hautajaisiaan varten. Onnekseni olin tuolloin Asemapäällikössä tullut ottaneeksi kuvan, josta rajaamalla saimme aivan ihanteellisen, häntä hyvin ilmentäneen kuvan muistotilaisuuden pöydälle.
Kun äitini täytti 70 vuotta, vein hänet kunnon valokuvauksia varten Lahdessa Pohjolan valopihassa sijainneeseen Valokuvaamo Potrettiin. Muistan sen päivän ja tilanteen oikein hyvin, vaikka siitä on jo pian 44 vuotta. Teetimme hänestä siellä otettuja kuvia ihan kunnollisen kokoisena erilaisia versioita, joista lapset ja lapsenlapset saivat valita omasta mielestään mieluisimman version. Onnekkaaksi tuon asian teki, että äitini nukkui pois seuraavan vuoden lopulla. Ellemme olisi tuolloin tuota Potretin käyntiä tehneet, hänestä ei olisi jäänyt meille muistoksi yhtään niin hienoa ja tasokasta kuvaa. Pystyimme teettämään niitä kuvia lisää jopa useamman vuoden kuluttua.
Ja kas, tulin viime vuonna samaan ikään kuin äitini niissä kuvissaan. Hänellä on niissä
kuvissa mustavalkoinen Marimekon kankaasta teetetty paitapusero, ja pienet helmet kaulassa. Olin viime viikolla lähdössä valokuvaan, mietin mitä laitan päälle. Oivallus syntyi edellisenä iltana nukkumaan käydessä. Laitan mustavalkoisen mekon ja äidin vanhat, kuvissa olevat helmet kaulaan. Onnettomuudekseni ne katkesivat juuri kun olin lähdössä kuvauksiin. Nappasin toiset omat helmeni kaulaan ja tässä tulee se kuviin liittyvä juttu. Kaksi naista, sama ikä, suunnilleen. Minulla siis yksi vuosi vanhempana. Äiti ja tytär.
Meidän äiti ei muuten ollut mikä tahansa nainen. Hän oli sitkeä, rohkea, ahkera, yrittäjyyteen kannustava selviytyjä. Viidestä lapsesta kolme jäi täysin hänen vastuulleen isämme lähdettyä omille teilleen ollessani 7 kuukauden vanha. Muut vielä kotona asuneet sisarukseni olivat 6- ja 11-vuotiaat.
Vasta muutamia vuosia aiemmin Lahteen muuttaneena hänellä ei ollut täällä siinä vaiheessa työpaikkaa. Hänelle tarjottiin naapurin toimesta paikkaa puusepän tehtaassa ja hän otti sen vastaan elättäen meitä sillä työllä, kunnes sairastui sydämestään, menetettyään vanhimman poikansa auto-onnettomuudessa. Myöhemmin hän autteli silloin tällöin satunnaisesti esimerkiksi kukkakauppiasta torilla. Äidin kuoltua häntä hoitanut lääkäri kertoi meille lapsille usein ihmetelleensä, mikä tuon naisen, hänen potilaansa ylipäätään piti hengissä. Minä tiedän, se, että hän uskoi aina tulevaisuuteen. Hänellä oli aina tavoite. Kunpa ehtisin vielä nähdä sen ja sen lapsenlapsen menevän kouluun, pääsevän ripille, pääsevän ylioppilaaksi, löytävän kumppanin ja niin edelleen. Näin jatkui aina vuoteen 1982 yhteen marraskuiseen sunnuntaiaamuun, jolloin löysin hänet omasta vuoteestaan, omassa kodissaan. Jäljelle jäivät muistot. Ja valokuvat.
