Ehdokkaat ansaitsevat arvostuksemme

Lauantai 3.11.2018 - Merja Vahter

Eduskuntavaalit: On uhraus asettua kaikelle arvostelulle alttiiksi

Koska itse en ole ehdokkaana, mutta olen ollut, niin tuonpa sosiaalisessa mediassa sekä lehdissä käynnissä olevaan keskusteluun rohkeasti oman näkemykseni ja ajatuksiani, joita keskustelut ja kirjoitukset sekä kommentit minussa herättävät. Jotakin nimittäin arvelen kokemuspohjalta asiasta tietäväni, vaikka en kansanedustajana ole ollutkaan.

Ensiksikin, kansanedustajan tehtävä on työ.
Jos sen kunnolla hoitaa, vie se aikaa paljon enemmän kuin monien 7,5 tunnin pituinen työpäivä.
Toki lomien pituudet ovat varsinkin tällaiselle pitkän yrittäjätaipaleen kokeneelle kadehdittavan pitkät.

On jonkinasteinen uhraus asettua julkisuuteen ja kaikelle arvostelulle alttiiksi. Siihen ei meistä kuka vaan rupea. Mihinkään muuhun työpaikkaan hakemisen en tiedä olevan niin kallista ja samalla epävarmaa tuloksen tuottamisen suhteen.

Ilman näkyvyyttä ei ole tunnettuutta. Siksi ehdokkaat tarvitsevat mainontaa, myös maksullista.
Ilman rahaa taas ei ole mahdollista mainostaa. Kaikki äänestäjät eivät ole sosiaalista mediaa seuraavia.
Kannattaa miettiä mitä mahdollisuuksia jää jäljelle, jos ei saa olla omaa rahaa käytettävissä, edes lainan ottamisena. Ja toisaalta ei saisi ottaa rahaa vaalityöhön muiltakaan. Varsinkaan niiltä, jotka eivät edes halua näkyviin sitä, että ovat kyseistä ehdokasta tukeneet. Kyseinen tuki osoittaa mielestäni sitä, että jos joku antaa omistaan rahaa ehdokkaan vaalityöhön, uskoo hän ehdokkaan olevan hyvä kansanedustajan tehtävään ja pystyy tekemään kyseisen työn kunnolla.

Vielä haluan korostaa, että ehdokkaat, jotka uhraavat jo vaalityövaiheeseen satoja tai tuhansia tunteja omasta elämästään, jopa omista palkkatuloistaan luopuen, ovat kansan asialla ja tosissaan.

On hyvä myös muistaa, että menestys ei ole synti, vaan meidän kaikkien muiden kansalaisten etu. Ilman sitä meillä ei olisi edes työnantajia, jotka tuovat leivän lukemattomien perheiden pöytään. Kaikki työpaikat eivät ole julkisella puolella ja itseasiassa niitä ei olisi ollenkaan ilman verotuloja, joita tulee erilaisilta ihmisiltä ja yrityksiltä. Sekä pieni että suurituloisilta, toisilta vähän enemmän, toisilta vähemmän.  

Tarvitsemme hyviä kansanedustajia, ahkeria, pelottomia, rohkeita ja idearikkaita puurtajia meille muille töihin. Arvostetaan heitä, jotka laittavat itsensä likoon täysillä. Puoliteholla sen työn hyvä hoitaminen ei onnistu. Ei edes vaalityön.

Valituksi tultuaan hyvä kansanedustaja osallistuu asioiden hoitoon myös istunnottomina päivinä sekä ihmisten tapaamisiin omassa maakunnassaan että myös kotikunnassaan. Ne eivät ole siten vapaapäiviä.
Poikkeuksia ja erilaisuuttakin tehtävän hoidossa toki näkee, kuten missä tahansa työssä.
Siksi onkin tärkeää miettiä millaista ihmistä äänestää. Näytöt työssä menestymisessä eivät siihen tehtävään ole ainakaan haitaksi.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok)
kaupunginhallituksen jäsen

PS. Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 3.11.2018 Mielipidesivulla B23

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, kansanedustajaehdokkaat, ehdokkaat vaaleissa, hyvä kansanedustaja, arvostus, kansanedustajan työ, eduskunta

Starckjohannin johto valitsi aikanaan Lahden

Tiistai 31.7.2018 klo 14:11 - Merja Vahter

150 vuotta sitten perustettu Starckjohann-yhtiö on vuosikymmenten varrella ollut yksi merkittävä työllistäjä.

Kuin sattuman kaupalla osui käsiimme kesäpaikkamme vintillä vuosikymmeniä säilynyt Etelä-Suomen Sanomien numero heinäkuun 21. päivältä vuodelta 1968, jossa lehdessä oli laaja kirjoitus silloin 100 vuotta täyttäneestä yrityksestä. Juhlapäivä oli virallisesti 22.7.

Voidaan sanoa, että Lahti oli onnekas, kun yrityksen johto päätti siirtää alkujaan Viipuriin vuonna 1868 perustetun yrityksen vuonna 1940 juuri Lahteen. Se on tarjonnut täällä ja lisäksi muuallakin Suomessa suuren määrän työpaikkoja, monissa perheissä useammalle sukupolvelle.

Tuo artikkeli oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka omalla kohdallani minulla oli jo entuudestaan kyseisestä yrityksestä monenlaista tietoa, kuultua, luettua sekä koettua. Se johtuu mm. siitä, että oma lapsuuden perheeni on yksi esimerkki siitä, millainen merkitys silloin Oy Starckjohann & Co Ab nimellä tunnetulla on ollut työllistäjänä. Sen palveluksessa on vuodesta 1950 eteenpäin työelämänsä vuosien aikana ehtinyt olla isämme lisäksi kaikki viisi lasta, osa meistä pidemmän, osa lyhemmän aikaa.

Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin lähestyä asiaa ennen kaikkea yhteiskunnan kannalta, Lahden etunenässä. Olen usein sanonut, että koskaan ei voi tietää minkä kokoiseksi uusi, perustettu yritys voi kasvaa. Sen todistamiseksi riittävät mm. henkilöstöluvut, jotka tuosta mielenkiintoisesta ESS:n julkaisemasta 100-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoitetusta artikkelista sain.  

Yhtiön pääkonttori, myynti ja varasto toimivat siis 1940 alkaen Lahdessa. Helsinkiin perustettiin samana vuonna sivupiste, joka hoiti ulkomaankauppaa, pääasiassa raudan tuontia, joka laajeni vuosi vuodelta.
Kirjoituksen perusteella Lahti on koettu tuolloin erittäin yritysystävälliseksi kaupungiksi, joka muuten on nytkin kaupunginvaltuuston tuoreimmassa strategiassakin vahvana tavoitteenamme. Tuolloin siis ainakaan se ei ole ollut pelkkää sanahelinää. Sitä todistaa sekin, että lukemattomien kasvun ja monipuolistumisen vuosienkaan yhteydessä yhtiö ei ollut kokenut tarvetta siirtää pääkonttoriaan ja yhtiön kotipaikkaa muualle. Starckjohannin kehittymisen edistämisestä on kiitosta saanut kaupungin lisäksi myös valtionrautatiet. Se on ymmärrettävissä, kun ajattelee Mytäjäisten keskusvaraston ja muiden alueen kiinteistöjen sijaintia.  Lahden kaupunki on nostettu esiin keskusvaraston sekä Aleksanterinkadun varrelle vuonna 1950 valmistuneen liiketalon tonttijärjestelyjen sujuvassa ja ripeässä hoitamisessa. Samoin oli ollut vuonna 1945 valmistuneen 18.000 m2:n Lahdenkatu 14 asuin- ja liikerakennuksen osalla. Siinä sijaitsi Starckjohannin vähittäiskauppaa ennen näyttävän liiketalon ja autokauppakiinteistöjen rakentamista. Talossa oli tuolloin paljon myös henkilökunnan koteja.

Vuonna 1965 valmistunut autokauppa ja huoltokorjaamokiinteistö olivat puolestaan aikansa suurimmat alallaan. Samanaikaisesti oli laajennettu toimintaa ja kiinteistöjä myös Tampereella ja Turussa. Vuonna 1968 yhtiöllä oli toimintaa myös aiemmin mainittujen kaupunkien lisäksi Oulussa, Porissa, Lappeenrannassa ja Heinolassa.

Yritykseen kuului tytäryhtiöitä, itse perustettuja ja ostettuja, toimiala laajeni, osa sulautui olemassa olevan nimen alle, osassa säilyi ostettujen yritysten nimet.

Siitä henkilöstön määrän kasvusta oli tuolla aiemmin jo mainintaa. Tässä lukuja ensimmäisen sadan toimintavuoden ajalta. Vuoden 1870 lopulla 9 henkeä, vuosisadan vaihteessa 25, v. 1910 noin 40, v. 1920 noin 180, v. 1930 noin 220, v. 1939 noin 275, v. 1965 lähes 700 tytäryhtiöineen ja vuonna 1968 oli jo 860 henkeä yritysryppään palkkalistoilla. Nämä luvut perustuvat tuon lehtiartikkelin tietoihin.
”Rautapuodista kauppahuoneeksi” - Starckjohann-Telko Oy (Jukka Erävuori) kirjan sivulta löytyy tieto vuoden 1987 henkilöstötilanteesta, joka konsernissa kaikkiaan on silloin ollut vuositasolla 1724.

Myöhempinä vuosina on tapahtunut paljon muutoksia niin yrityksen nimissä kuin toimialoissa tullen ja mennen. 150 vuoteen on ehtinyt mahtua paljon hyviä ja huonoja aikoja sekä asioita. Yrityksiä on ostettu, myyty ja yhdistelty. Nykyisiä kaikuja Starckjohannista ovat mm. Lahdessa Suomen pääkonttoriaan pitävä BE Group Oy Ab ja Stark.

Loppukiteytyksenä voin vain todeta, että turhaan ei puhuta siitä kuinka suuri merkitys on sillä, mihin yritykset päättävät sijoittua, kuinka niitä johdetaan ja miten henkilökunnasta pidetään huolta, arvostetaan. Vastaavia yrityksiä on onneksemme ollut Lahdessa useita. Tällä kirjoituksella haluan joka tapauksessa osoittaa kiitoksen ja arvostuksen sille, että sotien jälkeen Starckjohannia johtaneet ihmiset ovat katsoneet yhtiölleen parhaaksi mahdolliseksi sijoituspaikaksi juuri Lahden ja olleet merkittävässä roolissa kaupunkimme kehittämisessä ihan konkreettisessa mielessä. Kaupunkikuvaamme kuuluu edelleen aikanaan rohkeaksikin sanottu tavaratalokiinteistö torin vieressä, jota yhtiössä liiketaloksi kutsuttiin.

Stj_liiketalo_varikuva.jpgNykyisenä kaupunginvaltuutettuna ja lahtelaisena voin vain toivoa, että uusia työllistäviä yrityksiä syntyy ja muuttaa kaupunkiimme jatkossakin. Se edellyttää ihmisiltä yksilöinä rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen sekä sitä, että muistamme kaikilla tahoilla tuon yritysystävällisyyden merkityksen koko kaupungin ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edellytyksenä.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok
kaupunginhallituksen jäsen

(Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa hieman supistettuna tekstinä 31.7.2018.)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Starckjohann, Lahti, yritysystävällisyys, työllistäminen, yrityksen sijoittuminen, Lahden kaupunki

Taide- ja muotoilukeskuksessa on kyse myös elinvoimasta

Perjantai 12.1.2018 - Merja Vahter

Pitkään tavoiteltu parannus Lahden taidemuseon tilojen laajentamiseen ja monimuotoistamiseen on nyt lähempänä kuin koskaan. 1950-luvulta asti tilapäistiloissa toiminut museo saattaa ensi maanantain, 15.1. valtuuston kokouksen jälkeen päästä vihdoin asianmukaisempiin olosuhteisiin, taiteen lisäksi muotoiluun painottuvaan keskuskokonaisuuteen. Vanhaan Mallasjuoman tehdaskiinteistöön kehitetty Malski tarjoaa uudisrakennusosassaan sellaista vaihtoehtoa, johon Lahden kaupungin kannattaa suhtautua vakavasti, mikäli haluamme samalla kasvattaa kaupunkimme elinvoimaisuutta sekä houkuttelevuutta matkailukaupunkina. Suunnitelma tunnetaan myös nimellä LAD.

Kaupunginhallitus näytti valmistelun edistämiselle vihreää valoa 8.1.2018 pitämässään kokouksessa ja sille tuntuu nyt olevan vahvaa kannatusta yli puoluerajojen. Kokoomuksen valtuustoryhmä on useammassa yhteydessä tutustunut suunnitelmiin, laskelmiin, mahdolliseen tilojen käyttöön, ym. Ryhmällemme on luonnollisesti ollut tärkeää hahmottaa, mitkä ovat hankkeen toteutumisen realiteetit.  Yhtenä niistä korostui tarve tietää investorin, eli rakentamisen rahoittajan ja tulevan vuokraisännän resurssit. Kiinteistö siirtyy uuteen omistukseen, kunhan tuleva rakennuttamisen toteuttaja on perehtynyt vielä tarkemmin rakentamisen kustannuksiin. Kaupunginhallitus antoi kaupungin lakimiehelle tehtäväksi selvittää virkavastuullaan onko rakennushankkeen toteuttajalla resurssit sen loppuunsaattamiseen kokonaisuudessaan. Tämän hän on kaupunginvaltuuston infotilaisuudessa antamansa tiedon mukaan tehnyt.

Kaupunginhallitus edellytti pitkään käydyn keskustelunsa jälkeen myös, että ennen kuin Tilakeskus, jolle hallintosäännön mukaan vuokrasopimuksen allekirjoittaminen kuuluu, vuokraamisen ehdot ja kaikki muu siihen liittyvä tieto tuodaan sekä kaupunginhallituksen että liikunta- ja kulttuurilautakunnan kokouksiin.

Lahdella on hienot taidekokoelmat, mukaan lukien yksi maailman kattavimmista ja hienoimmista julistekokoelmista. On toivottavaa, että saamme taiteen monimuotoisuudessaan vihdoin myös laajemmin esille. Samoin se mahdollistaa ottaa Lahteen näyttelyistä, joita tullaan katsomaan hyvinkin kaukaa.

Malskille kaavaillun keskuksen yhteyteen olemme vihdoin saamassa myös huonekalumuseon, jonka kaupunkimme todella ansaitsee. Olemmehan kiistatta Suomen tunnetuin arvostetun huonekaluteollisuuden keskittymä, mm. Askon ja Iskun ansiosta. Niiden lisäksi on ollut niin Nupponen kuin Lahden Puutyö ja monia muita. Eiköhän sinne löydä vielä tulevaisuudessa myös Nastolan alueella toimivan Pedronkin kalusteita. Tätä jo olemassa olevaakin huonekalumuotoilun kokoelmaa on makuutettu aivan riittävän kauan varastoissa yleisöltä pimennossa. Muotoilu on toki paljon muutakin kuin huonekalut, Lahtea ajatellen vaateteollisuus on siitä yksi oivallinen esimerkki vuosikymmenien perinteen muodossa.

Jokainen meistä valtuutetuista tietää, että vuosittaiset vuokrakustannukset tulevat hankkeen toteutumisen yhteydessä nousemaan siitä, mitä ne ovat nyt Vesijärvenkadulla toimivaan taidemuseoon verrattuna. Emme kuitenkaan ole nyt varautumassa vain ja ainoastaan taidemuseotiloihin, vaan aivan uudenlaiseen kaupungin elinvoimaa ja matkailullista houkuttelevuutta ja kiinnostavuutta edistävään keskittymään, jossa kaupungin vuokraamaksi kaavailtujen tilojen lisäksi tullaan näkemään paljon yritys- ym. toimintaa. Unohtaa ei myöskään sovi mahdollisuutta toteuttaa siellä lasten taidekasvatusta eri muodoissaan.

Tunnettu tosiasia on, että kulttuuri luo hyvinvointia, joka omalta osaltaan säästää kaupungin menoja sosiaalipuolella, johon rahaa saadaan menemään pohjaton määrä, toki niidenkään satsausten tarpeellisuutta vähättelemättä. Meiltä tarvitaan nyt samaa rohkeutta, mitä aikanaan kaupungintalon tai Sibeliustalon rakentamispäätöstä tehtäessä on menneiden vuosikymmenten valtuutetuilla ollut. Ja nyt emme edes rakenna kaupungin rahoilla.

Merja Vahter, kok
kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taide- ja muotoilukeskus, LAD, Malski, Lahti

Vaalikoneista ja vanhusten huomioimisesta vaaleissa

Lauantai 1.4.2017 klo 22:15 - Merja Vahter

Vaalikoneet ovat idealtaan hyviä, mutta niiden mielekkyys vesittyy helposti kysymysten asettelun muodossa. Siinä kun ehdokas täyttäessään siirtää pompulaa näkemyksensä ja arvojensa mukaan, on lähes joka vastausta perusteltava, jotta mahdollinen äänestäjä voi nähdä miksi näin. Vastaamisessa, jos ja kun haluaa olla vielä rehellinen, joutuu ottamaan huomioon realiteetit.

Mitä tulee siihen, että vanhuksien huomioiminen ei nouse vahvemmin nyt esiin, vaikuttaa osin se, että ne eivät Lahdessa ole enää suoraan kuntapäättäjien päätösasioissa oikeastaan muussa kuin hyvän asumisen, elämisen, harrastamisen mahdollistamisen, turvallisen kaduilla liikkumisen tai kulttuuritarjonnan ym. muodossa.

Uskallan kuitenkin sanoa, että suurin osa meistä ehdokkaista pitää vanhusten puolien pitämistä itselleen luonnollisena, itsestään selvänä ja tärkeänä tehtävänä, jota ei tarvitse edes erikseen korostaa. Jokainen meistä omaa vanhoiksi eläneitä läheisiä ja tietää itsekin tulevansa vanhaksi, jos sinne asti saa elää.

Terveydenhuolto ja sairaanhoito kaikissa asteissaan on siirtynyt Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän vastuulle. Toki osa vaaleissa hyvin menestyvistä ehdokkaista tulee vaalien jälkeisten ns. ylikunnallisten neuvottelujen jälkeen valituksi sen hallitukseen tai valtuustoon, mutta vielä näissä vaaleissa äänestäjä ei voi äänestää ketään suoraan niihin. Maakuntavaalit voivat jatkossa tuoda tähän asiaan muutoksen.

Henkilökohtaisesti näen valtuutetun työn sellaisena, että meidän on kyettävä tarttumaan kaikkiin niihin asioihin joita kaupungissa hyvään elämiseen ja asumiseen tarvitaan. Koskevat ne sitten vanhuksia, lapsia,
opiskelijoita, yritysten työllistämismahdollisuuksia, kaavoitusta, rakentamista, liikuntaa tai kulttuuria.

Vain teot merkitsevät ja vaikuttavat. Lupauksia voi antaa ja puheita on helppo pitää, mutta itsensä likoon laittaminen ajan antamisen muodossa jääkin sitten monesti toteuttamatta. Tarvitaan myös siltojen rakentamista ja yhteistyöhalua muiden puolueiden edustajien kanssa. Vain siten saadaan edistystä aikaan. Koskevat asiat sitten vanhoja tahi lapsia, perheitä ja erilaisia ihmisiä ylipäätään. Mm. sellaiset asiat ja taidot eivät vaalikoneissa nouse minkäänlaiseen rooliin tai esille. Toki ne voivat olla siinäkin suuntaa antavia. Kysymykset vaikuttavat tulokseen.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kuntavaaliehdokas, kok
Lahti

Kirjoitus julkaistu Uudessa Lahdessa 1.4.2017

Kommentoi kirjoitusta.

Kaupungin- ja kunnanvaltuutettujen nauttima luottamus

Sunnuntai 26.2.2017 klo 18:33 - Merja Vahter


Surullista lukea ja kuulla tuoreita tuloksia, joiden mukaan ihmiset Suomessa eivät kovinkaan paljon luota vaaleissa valittuihin päättäjiin. Huonoin tilanne tuntuu olevan europarlamentaarikkojen osalta, mutta minua tässä tilanteessa kiinnostaa nyt eniten kuntavaaleissa valittujen saama luottamus.
Tätä on ajankohtaista pohtia, koska vaalit ovat lähempänä kuin hoksaammekaan. Lahdessa ainakin Kokoomuksen lista on nyt täynnä ja sille asetettavat 88 ehdokasta vahvistettu keskusvaalilautakuntaan toimitettavaksi. Tämä on tilanne, josta olen iloinen.  

Ihan vakavissani olen sitä mieltä, että niiden ihmisten, jotka ovat meihin valtuutettuina työskenteleviin tyytymättömiä, kannattaisi pistää itsensä likoon ja käyttää yhteisten asioiden hoitamiseen omaa aikaansa.
Otaksun, että kaikilla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, miten paljon käytämme aikaa asioihin perehtymiseen ennen päätöksien tekoa. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että punnitsen päätöksien vaikutuksia monelta kantilta ja useisiin ihmisiin yhteyttä pitäen, ennen kuin päädyn omaan kantaani.

Ei ole sananhelinää esimerkiksi sanonnat ”lapsivaikutusten arviointi”, ”yritysvaikutusten arviointi”- ja sitä kautta työpaikkasaatavuus, ”vaikutus ympäristöön”, ”vastuu vanhuksista ja heidän hyvinvoinnista” sekä moninaiset muut sanonnat. Ne pitävät sisällään paljon sellaista, mitä ei ole, eikä välttämättä tarvitse erikseen mihinkään kirjata. Ne tulee päättäjän sisäistää. Kokonaisvaltaisen vaikutuksen pohtiminen on tärkeä taito.

Täydellisiä päättäjiä ei ole eikä tule, kuten ei meitä ihmisiä muutenkaan. Mutta toivottavasti kuitenkin riittää, että voi rehellisesti sanoa yrittävänsä parhaansa edistääkseen kaupungin kehitystä, vastaamaan niin kaikenikäisten asukkaiden kuin työpaikkoja tarjoavien yritysten tarpeisiin. Ja on hyvä muistaa, että jo yhden ihmisen yritys on tarjonnut työpaikan hänelle itselleen, joka sekin on hyvä askel yrityksen mahdolliselle kasvulle. Ja oman laisensa riskinotto, kuten kuntavaaliehdokkaaksi lähteminenkin omalla tavallaan. Kukapa sitä toisaalta haluaa pistää itsensä kaikenlaiselle avoimelle arvostelulle alttiiksi. Mutta jos halu asioiden kehittämiseen ja tarvittavaan uudistamiseen on luontaista, arvostelunkin kyllä kestää. Joidenkin ne on joka tapauksessa otettava hoitaakseen, jos äänestäjien luottamusta saavat.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, Lahti
tarkastuslautakunnan puheenjohtaja
kuntavaaliehdokas, kok

www.merjavahter.fi
https://www.facebook.com/merja.vahter
https://www.facebook.com/Merja-Vahter-Kokoomus-Lahti-505368036159342/?fref=ts

Julkaistu ESS:ssa 4.3.2017 otsikolla "Valtuutettu pistää itsensä likoon"
 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupunginvaltuutetut, luottamuskysely, arvostus, kuntavaalit

Puoluevaltuustomuisto

Torstai 9.2.2017 klo 10:17 - Merja Vahter


Jyrki_ja_Taru_puoluevaltuustossa_2013.jpg
Oheisessa neljä
vuotta sitten
otetussa kuvassa
olemme puoluevaltuuston
kokouksessa Helsingissä,
muistaakseni ravintola on
vanhan teurastamon
paikalle tehty.


Puheenjohtaja vastaa kysymyksiin ja kommentoi poikkeuksellisen laajan, monisäikeisen ja mielenkiintoisen aikana esille nousseita asioita. Esillä keskustelussa työ ja sen arvostus, työllistäminen sekä työllistymisen mahdollisuus, ikärasismi, yrityselämä.

Muistan tuosta kokouksesta monta asiaa, yhtenä sen, että Jyrki Katainen oli saapunut juuri kokousmatkalta keskemmältä Eurooppaa ja oli valvonut kymmeniä tunteja peräkkäin. Siitä huolimatta hän piti sisällöltään monipuolisen puheenvuoron.
Yksi asia, jonka olin puoluevaltuuston kokouksissa nostanut useampaan kertaan esiin, oli silloin Suomessa työnhakujen tilanteissa esiin noussut ikärasismi. Olin saanut siitä palautetta lukuisilta ihmisiltä, niin naisilta kuin miehiltä eri puolilta Suomea. Viesti oli kuultu ja mennyt perille. Jyrki puhui tuona lauantaina myös sen asian korjaamisen tarpeesta.
Ei ole mitään mieltä jättää hyödyntämättä yli viisikymppisten vahvaa osaamista ja työkokemusta.  Uskokaa tai älkää, jo sen ikäiset kokevat usein ikärasismia työnhaussa. Älytöntä. Heitä tarvitaan Suomen rakentamisessa. Monet miesjohtajat sanovatkin palkkaavansa mielellään mm. 55 täyttäneitä naisia, koska he ovat osaavia, työntekoon sitoutuvia.
Mitä luulette, onko tilanteessa tapahtunut korjausta?
En ole vähään aikaan kuullut tai lukenut tähän aiheeseen liittyviä juttuja.

PS. Kuten huomaatte, Tarukin on tuossa vielä puoluesihteeri, eikä mikään Ellun Kana. ;)

PS II. Miksi kirjoitan tästä nyt? Siksi, kun facebook tuntuukin toimivan mainiosti myös päiväkirjana ja nostaa meille omille aikajanoillemme nähtäväksemme päivityksiämme satunnaisesti eri vuosilta ao. päiviltä. :)

Merja Vahter

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lh.lahti.fi
www.facebook.com/merjavahter

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jyrki Katainen, Taru Tujunen, vaikuttaminen, ikärasismin korjaaminen