Vanhusten hoivapalveluista

Keskiviikko 30.1.2019 klo 16.20 - Merja Vahter


Esille tulleet epäkohdat eivät ole minkään tahon osalta puolusteltavissa. Olen nyt parin päivän aikana lukenut paljon ihmisten kirjoituksia omakohtaisista kokemuksista. Niitä lukiessa tuntee häpeää siitä miten osassa palveluasumisen yksiköitä, erilaisia hoivakoteja, sairaaloiden pitkäaikaisosastoja ja vastaavia, on vanhuksia ja muita hoivaa tarvitsevia hoidettu.

Lahtelaisena tietysti tärkeimmäksi olen kokenut lukea paikallisista kokemuksista, joissa on tullut esille mm. se kuinka saman paikan eri osastoilla hoidon taso ja asukkaiden kohtelu voi vaihdella suuresti. Tästä ei voi tulla muuhun päätelmään kuin siihen, että paljon on meistä ihmisistä kiinni. Ei pelkästään taloudellisista resursseista.
Niillä käynneillä, joina itse olen vieraillut eri paikoissa, ei luonnollisesti saa samaa kokemuspohjaa kuin asiakkaana, potilaana tai heidän omaisenaan. On tärkeää myös muistaa, että kukin ihminen, vanhuskin, on omanlaisensa yksilö.
Kun anoppini yli 90-vuotiaana vuosia kotiin annetun hoidon jälkeen piti viedä Lahden kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastolle, sanoin hoitajille erikseen, että tässä on sitten sellainen ihminen joka itse ei omia puoliaan huomion saamiseksi pidä. Se on meidän kaikkien muiden tehtävä. Hän ei tule teitä huoneeseensa huutelemaan, vaan hänen tarpeensa on muiden huomioitava. Ehdimme nähdä ja kuulla kyseisellä osastolla paljon päinvastaisestikin käyttäytyvien ihmisten toimintaa niiden kuukausien aikana, jotka hän ehti siellä ennen kuolemaansa olla. Siellä se mummo vaan kiltisti ja nöyrästi moista menoa sivusta seurasi ja kuunteli, vaikka se varmasti omaa oloa entisestään väsytti. Mitään räikeitä puutteita hoidosta ei silloin kyllä ollut havaittavissa. Toisenlaisista kokemuksistakin nyt olen samasta paikasta lukenut. Liekö sitten sekin ollut osastokohtaista.
Ei ole millään lailla hyväksyttävää nyt luettu ja kuultu tieto siitä, kuinka vanhat ihmiset eivät saa asiallista tarvitsemaansa hoitoa ja kohtelua. Mutta se, etteivät päättäjät näille asioille ole vuosien varrella korvaansa lotkauttaneet, ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Mitään yleistä puolustuspuhetta en sen suhteen kuitenkaan rupea tässä pitämään.
Varmaa on, että juuri kaikkien heidän puolia meidän joka ainoan tulee pitää, jotka itse eivät siihen kykene. Näistä tärkeimpinä luonnollisesti vanhukset ja lapset sekä muuten hoitoapua tarvitsevat.
Moitetta löytyy sekä yksityisten palveluntuottajien että kuntien ja kuntayhtymien tuottamissa palveluissa ja ylläpitämissä hoitopaikoissa ja laitoksissa. Hyvä, että epäkohdat ovat nousseet keskusteluun. Nyt ei suunta saa olla mihinkään muuhun kuin parempaan suuntaan. Se on niin johdon kuin sinänsä rankkaa hoitotyötä tekevien vastuulla. Vasta sitten voimme taas olla ylpeitä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.

Merja Vahter

kaupunginvaltuutettu
ja kaupunginhallituksen jäsen

Avainsanat: vanhukset, vanhustenhoito, palveluasuminen, pitkäaikaishoito, sairaala,