Tervetuloa kotisivuilleni


Olen Merja Vahter, lahtelainen kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen

Aluehallinto on uusi porras päätöksenteossa. Päijät-Hämeessä se merkitsee sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen siirtymistä "saman katon alle".
Olen aluevaltuustossa Kokoomuksen ryhmään kuuluva varavaltuutettu ja pääsen näin osallistumaan kaikkiin asiaan liittyviin koulutuksiin, seminaareihin ja infotilaisuuksiin, sekä tietysti valtuustoryhmämme kokouksiin, joissa käymme monipuolisesti läpi uudistukseen liittyviä asioita.


Itselleni ovat eri palvelualueet ja niiden tehtäväalueet tulleet tutuiksi maakunnallisissa, Lahden kaupunginhallituksen ja aiemmin kaupungin tarkastuslautakunnan monipuolisen työn ansiosta. Myös sivistyslautakunnan tehtäväkenttään olen päässyt perehtymään muita lautakuntia syvällisemmin, koska olen istunut sen kokouksissa kaupunginhallituksen edustajana jo muutamallakin valtuustokaudella.
Tällä hetkellä olen Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu ja maakunnan tarkastuslautakunnan puheenjohtaja.

Viime kaudella toimin Lahden kaupunginhallituksen elinvoima- ja työllisyysjaoston jäsenenä ja Koulutuskeskus Salpauksen hallituksen puheenjohtajana 15.11.2021 asti, jolloin siirryin sen jäseneksi. Salpaus on useiden kuntien omistama kuntayhtymä, jonka vastuulla on 2. asteen ammatillinen koulutus. Aikuisopiskelijoiden määrä on jatkuvasti kasvanut alati muuttuvasta työelämästä ja ammattitaitovaatimusten ja osaamisen kehittämisen edellytyksistä johtuen. Haastetta tulee tuomaan nuorisopuolen oppivelvollisuusiän jatkuminen 18 ikävuoteen ja koulutuksen maksuttomuus välineet mukaan lukien.

Arvostan itse kovasti valtuutetun tehtävää. Sitä osoittanee sekin, että olen 23 kaupunginvaltuustovuoteni aikana ollut vain kaksi kertaa pois valtuuston kokouksesta.

Lisää osaamista ja ammattitaitoa hallituksissa työskentelyyn hain suorittamalla Kauppakamarin järjestämän kurssin jatkeeksi HHJ-tutkinnon (Hyväksytty Hallituksen Jäsen) syksyllä 2014. HHJ PJ pätevyyden käyttöoikeuden sain hallituksen puheenjohtajakoulutuksen jälkeen tammikuussa 2017. Näistä on hyötyä mm. Lahti Energia Oy:n hallituksessa työskentelyssäni.

On minulla toki muutakin elämää ihmisten keskuudessa kuin politiikka, joten löydät täältä sivuja ja kuvia, niin perheeseeni kuin harrastuksiin liittyen. Yksityisyrityksistä toimin aktiivisesti mm. Käsityökeskus Kankurin Ilossa ja olen sitä ylläpitävän Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja.


Merja Vahter

Puheenvuoroni kaupunginvaltuustossa 2.10.2023

Keskiviikko 4.10.2023 klo 14.12 - Merja Vahter

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat                            Kv 2.10.2023 §98

 

Olemme Lahden kannalta historiallisen tapahtuman äärellä. Olemme valitsemassa Lahdelle järjestyksessään 12. kaupunginjohtajaa. Ensimmäinen, Arvi Hällfors on valittu vuonna 1930.

Minulla on ollut tätä ennen jo kolme kertaa tilaisuus olla valitsemassa tälle rakkaalle kotikaupungillemme uutta kaupunginjohtajaa.
Kun tulin kaupunginvaltuutetuksi vuonna 2001, kaupunginjohtajana oli Kari Salmi.
Yhteistyö hänen kanssaan oli luontevaa, koska olin häneen saanut tutustua jo hänen puheenjohtamassaan Lahden Seudun Yrityskeskuksen hallituksessa vuodesta 1997, eli yrityksen perustamisesta asti. Siellä olin erityisesti kaupan ja palvelualojen edustajana, en poliitikkona. Nykyisin tuon elinkeinoyrityksen toimintaa jatkaa Ladec.

Kaupunginjohtajiksi Kari Salmen seuraajiksi on valtuustomme kokouksissa äänestetty Tarmo Pipatti vuonna 2003, Jyrki Myllyvirta 2007 ja Pekka Timonen 2018.

Valintaprosessit ovat aina olleet huolellisesti valmisteltuja. Äänestykset valtuuston kokouksissa ovat demokratiaa, joka meille Suomessa on arvokasta. Tähän tehtävään ovat kaupunkilaiset kuntavaaleissa mandaatin antaneet. Aina ei ole tullut valituksi henkilö, jolle itse olen ääneni antanut, mutta aina olen kyennyt valituksi tulleen kanssa tulemaan hyvin toimeen ja saanut ääneni kuuluville.

Tämän illan lopputulemaa emme tiedä, mutta sen tiedän, että näistä kolmesta loppusuoralle ehdolle tulleista kenen tahansa kanssa tulemme toimeen. Uskon myös, että heistä kaikki ovat valmiita laittamaan itsensä likoon Lahden kaupungin menestyksen ja sen palvelemisen eteen. Tämä tuli esiin keskiviikkona kuulemissamme esittelyissä ja haastatteluissa.

Suhtautukaamme siis me kaikki kaupunginvaltuutetut jatkoon niin, että saamme kenestä tahansa, Rinna Ikola-Norrbackasta, Niko Kyynäräisestä tai José Valannasta meille uuden kaupunginjohtajan, tuemme häntä työssään. Tiedämme varsin hyvin, että se ei ole kenellekään helppo tehtävä ja arvostelijoita tulee riittämään, sellaisiltakin tahoilta, jotka itse eivät missään tapauksessa olisi tuon arvostelun kohteeksi valmiita ja tehtävään ryhtymään. Osaamisesta puhumattakaan.

Muistetaan tässäkin, että asenne ratkaisee. Myös meidän oma asenteemme.
Toivotan jo tässä yhteydessä valituksi tulevalle onnea ja menestystä sekä vaikutusvaltaa, hyvässä yhteistyössä meidän valtuutettujen ja kaupungin palveluksessa olevien kanssa.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok

PS. Valtuuston kokouksessa äänet jakautuivat kolmelle ehdokkaalle. 
Rinna Ikola-Norrbacka, Niko Kyynäräinen ja José Valanta. 
Toisella äänestyskierroksella olivat mukana Rinna Ikola-Norrbacka 28 ääntä ja Niko Kyynäräinen 31 ääntä. Näin ollen valituksi tuli Niko Kyynäräinen. 
Onnea tuleviin tehtäviin yhteistyössä meidän poliitikkojen kanssa, 

ja kiitos Rinnalle ja Josélle reilusta kisasta. 

Niko_Kyynarainen_kuva_Merja_Vahter.jpg

Avainsanat: kaupunginjohtajan virkavaali, kaupunginjohtajan valinta, Niko Kyynäräinen, Lahti, Lahden kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuuston kokous 2.10.2023, kaupunginvaltuutettu, valtuustopuheenvuoro, puhe kaupunginvaltuustossa

Tuttu osa kokoomuslaisuutta on poissa

Perjantai 15.4.2022 klo 11.56 - Merja Vahter

Ilkka_Kanerva_kokoomus_kuva_noin_2017.jpgUutinen Ilkka ”Ike” Kanervan poistumisesta keskuudestamme nostaa varmasti meille itse kullekin mieleen erilaisia muistoja hänestä. Sallinette siis, että kirjoitan Ikeen liittyen muutamia asioita, joita minulle nousee hänestä ja yhteisistä asioistamme tai tilanteista mieleen.


Ike oli Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja jokseenkin koko sen ajan, jonka minä olin Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana. Hän johti Nuorten Liittoa vuodet 1972-1976.

Samalla kun näistä ajoista tulee Ike mieleen, tulee näin Hämeen piiriin kuuluvana automaattisesti mieleeni myös Tapani Mörttinen, koska he olivat sen ajan parivaljakko henkilöinä, joita siihen aikaan vietiin politiikassa nuorten yhteistyöllä eteenpäin. Varsinaissuomalaiset tekivät Kanervasta kansanedustajan vuonna 1975 ja me hämäläiset Mörttisestä samana vuonna alkaneelle eduskuntakaudelle. Toki Lahdessa teimme työtä myös paikallisten eduskuntavaaliehdokkaiden eteen, mutta piirin Nuoret olivat vahvasti Tapanin takana.

Monet teistä tätä lukevista ajattelette varmasti, että olen kyllä jo aika fossiili, kun olen jo tuollaisten miesten kanssa ollut tekemässä vaalityötä ja muuta Kokoomustyötä tuolloin 1970-luvulla. Ajatelkaa vaan, itse olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen tuonkin ajan saanut kokea. Iältäni olen toki heitä nuorempi.
Olen kuitenkin tullut Lahden Kokoomuksen Nuorten kokopäiväiseen – ja iltaiseen työhön jo noin 19-vuotiaana.

Kooännän, kuten puhekielessä puhuimme, toiminta oli tuohon aikaan sekä valtakunnallisesti että piiritasolla ja paikallisesti Lahdessa tavattoman vilkasta ja tiivistä. Myös aikuisten kokoomuslaisten ja nuorten yhteisiä tilaisuuksia oli paljon. Siksi on luonnollista, että opimme tuntemaan sen ajan poliitikkoja oikeastaan kaikista ikäryhmistä ja eri luottamustehtävätasoilta. Olimme kuin yhtä perhettä ja ajoimme samoja asioita. Jälkeenpäin uskallan sanoa, että nuorisotyöllinenkin merkitys oli silloin suuri.

Nyt Iken kuoleman uutisoinnin yhteydessä nousee mieleeni lukuisia kohtaamisiamme puoluekokouksissa ja muissa puolueen tapahtumissa. Kuten olen tänään joidenkin kirjoitusten yhteydessä saanut lukea, Ike muisti ihmiset. Hän katsoi puhuessaan suoraan silmiin, oli lämmin ja läsnä, saattoi jossain tilanteessa tuikata suukonkin poskelle. Oli hän määrätietoinenkin, tuskin muuten olisi saavuttanut sitä asemaa sen enempää puolueessa kuin valtakunnallisessa politiikassakaan. Virheellisen tiedon asioista hän korjasi nopeasti ja napakasti.

Sekä hänen sanontojaan että aiemmin mainitsemani, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtajana vuosina 1975-1987 toimineen Tapani Mörttisen lausahduksia tulee mieleeni aina silloin tällöin. Kun Tapanin kansanedustajataustasta joskus myöhemmin tuli puhe, hän totesi, ”mikään ei ole niin entinen kuin kansanedustaja”. Tapani ehti kärköläläisenä kuitenkin edustaa meitä päijäthämäläisiä siellä useammalla kaudella. Mm. siinä 1987 eduskuntaan valittujen joukossa, kun meillä oli Hämeestä yhteensä kuusi kokoomuslaista kansanedustajaa, Ulla Puolanne, Sirpa Pietikäinen, Ritva Vastamäki, Tapani Mörttinen, Iiro Viinanen ja Matti Viljanen. Siinä meille tavoitetta tulevaisuuteen.

Ilkka Kanerva oli kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 kuolemaansa saakka, eli lähes 47 vuotta. Pitempään kuin kukaan eduskunnassa ollut suomalainen kansanedustaja.

Ikeä muistaen ja kunnioittaen

Merja Vahter
Kokoomusnuori vuodesta 1970
Kokoomuksen järjestöaktiivi
Lahden kaupunginvaltuutettu
Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu

#ilkkakanerva #kokoomusnuoret #kokoomus #tapanimörttinen #hämeenkokoomus #päijäthämeenkokoomus #lahdenkokoomusnuoret #lahdenkokoomus #kokoomuspuolue

 

Avainsanat: Kokoomus, Ilkka Kanerva, Ike Kanerva, Kokoomuksen Nuorten Liitto, kansanedustaja, Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Lahden Kokoomuksen Nuoret, Tapani Mörttinen, Hämeen Kokoomus, Kokoomuksen Hämeen piiri, Lahden Kokoomus

Sosiaalipalveluidenkin osuus on merkittävä

Maanantai 10.1.2022 klo 14.21 - Merja Vahter

Aluevaaleista keskustellessa huomattavaan
osaan on noussut terveydenhuollon palvelut,

Merja_Vahter_kuva_20212.jpgniiden toimivuuden varmistaminen tasapuolisesti
koko maakuntamme eli

hyvinvointialueellamme Päijät-Hämeessä.
Se on tärkeä asia ilman muuta meille kaikille silloin,
kun niitä palveluja aika ajoin tarvitsemme.

Haluan nostaa huomioon myös sen, että tulevassa,
karkeasti noin 800 miljoonan euron budjetissa
terveydenhuollon, sairaanhoitopalveluineen osuus on
noin 57 %, eli rahassa noin 456 miljoonaa euroa.

Sosiaalipalveluille, joka sisältää mm. vanhustenpalvelut ja muut iäkkäiden palvelut sekä vammaispalvelut, lastensuojelun, sosiaalityön-, mielenterveys- ja päihdetyön palvelut, ym. tärkeää, on arvioitu menevän kokonaisbudjetista 40 %, eli rahassa noin 320 miljoonaa euroa.

Pelastusalalle palokuntineen ja muuhun sen tehtäväalueeseen liittyvään on budjetissa varattu 3 % osuus, joka rahassa merkitsee noin 24 miljoonaa euroa.

Kaikki nuo aihealueet, joita tämä valtakunnallisesti merkittävä uudistus koskee ovat sellaisia, joita Päijät-Hämeen kuntien asukkaat mitä todennäköisimmin elämänsä varrella tarvitsevat, toiset enemmän toiset vähemmän. Hyvinvointiyhteiskunnassa ne on kuitenkin oltava asianmukaisesti suunniteltuja ja toteutettuja.

Tiedämme, että Suomessa ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Näin ollen vastuumme heille tarjottavista asiallisista palveluista tulee olemaan yksi tärkeä osa, johon pitää päätöksenteossakin löytää oikeat mittasuhteet ja osoittaa tarvittavat resurssit, jotta heitä voidaan kohdella yksilöinä elämänsä loppuun asti. Palvelumuoto, joka sopii oikea-aikaisena yhdelle, ei välttämättä ollenkaan sovi toiselle. Me ihmiset kun olemme erilaisia koko elämämme matkan ajan.

Lastensuojelu on osa-alue, jonka hyvä tai huono hoitaminen vaikuttaa monille koko elämään, sinne vanhuuteen asti. Se on mielestäni yksi sellainen asia, johon täytyy jatkossa pystyä entistä enemmän osoittaa voimavaroja sekä taloudellisia resursseja, jotta varmistamme lapsille turvalliset ja välittävät olosuhteet tähän päivään ja tulevaisuuteen.


Haluan tällä kirjoituksellani osoittaa, että nämä aluevaalit ovat tärkeät. Nyt on vaikuttamisen aika.
Sinä vaikutat äänestämällä miltä hyvinvointialueemme tulevaisuudessa näyttää ja tehtävänsä priorisoi.

Merja Vahter
aluevaaliehdokas, Kok, no 471
Päijät-Häme

Merja_Vahter_kuva_2021.jpg

Avainsanat: aluevaalit, hyvinvointialueet, Päijät-Hämeen aluevaalit, aluevaalit Päijät-Hämeessä, Päijät-Häme, sosiaalipalvelut, terveydenhuollon palvelut, pelastuspalvelut, lastensuojelu, vanhuspalvelut, vammaispalvelut, budjetointi, aluevaaliehdokkaat, KokoomusLahti

Vanhusten palvelutarpeet muuttuvat

Torstai 10.6.2021 klo 21.51 - Merja Vahter

Merja_V._ilmoitus_Nykylahteen_2021.pngKuten vaali-ilmoituksessani totean, ikäihmisten yksilölliset tarpeet on huomioitava.

Meillä se konkretisoitui sukulaistädin kohdalla juuri tänään. Kävimme
sopimassa hänelle paikan
Palvelukeskus Onnelanpolkuun.

Mieheni täti, joka reilun kuukauden kuluttua täyttää 100 vuotta, jos Luoja suo, päätti nyt itse, että haluaa muuttaa kotoa palveluasumisen piiriin. Me lähisukulaiset olemme halunneet, että hänellä on mahdollisuus asua omassa kodissaan niin kauan, kuin hän itse haluaa ja se hänen tarvitsemiensa palvelujen varassa on mahdollista. Tällä mieheni tädillä ei ole omia lapsia elossa, joten hän pitää meitä sisarensa poikien perheitä omina läheisinään, jotka häntä auttavat asioiden hoidossa.

Meille läheisille on ollut hyväksi opiksi nähdä, miten vanhustenpalvelu Lahdessa toimii. On hyvä, että palveluntarvitsijalla on mahdollisuus itse valita oma palveluntuottaja. Nämä läheisemme, jo hänen miehensäkin vielä viime vuonna eläessä, ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen apuun, jota he aivan ansaitusti yksityisen palveluntuottajan toimesta ovat kotiinsa saaneet.

Haluan, että jokaisella ikäihmisellä on jatkossakin mahdollisuus olla itse vaikuttamassa siihen, missä hän asuu ja elää. Tämä on ja sen tulee olla mahdollista ainakin niin kauan, kun ihminen on itse kykenevä omista asioistaan päättämään ja sitä meidän on kunnioittaminen. Ikääntyneiden asiakasohjaus Siiri on ollut tässä asiallisena ja tarpeellisena yhteistyökumppanina. Apua he tarvitsevat meiltä sukulaisilta tulevaisuudessakin monen asian hoidossa. Tuo uusi vaihe palveluasumiseen siirtyessä lisännee turvallisuuden tunnetta niin asianosaisella kuin meillä heidän läheisilläänkin heitä ajatellessamme.

Nuo ajatuksemme omissa vaalimainoksissamme eivät ole, eivätkä saa olla pelkkää sanahelinää, vaan niiden takana pitää seistä tekoihin asti.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok
kaupunginhallituksen jäsen
kuntavaaliehdokas, Lahti

Avainsanat: vanhustenhoito, palveluasuminen, sukulaistäti, kotihoito, palvelut kotiin, turvallisuus, turvallisuuden tunne, vanhus on yksilö, yksilölliset tarpeet, vanhuspalvelut, vanhusten tarpeet

Yrittäjyyden lähettiläs

Torstai 3.6.2021 klo 20.13 - Merja Vahter


Olen ollut yrittäjyyden lähettiläs Lahden seudulla jo vuosikymmenien ajan.

Kipinä siihen on syntynyt jo lapsena. 14-vuotiaana astelin Tuomitalon valopihassa toimineeseen Ajatar-Toivemekkoon ja kysyin myymälää johtaneelta Irmeli Perilältä saisinko tulla Yhteiskoulun koulupäivien jälkeen ja lauantaisin sinne töihin. Sain. Sieltä juontaa suureksi osaksi oppi asiakaspalvelun ja yrittämisen sisäistämiseen. Unelma omasta yrityksestä lähti viimeistään silloin itämään, mutta sen toteutumista edelsivät vielä monet muut työkokemukset. Tehdyt työvuodet Starckjohannin ATK-osastolla, Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana, KOP:ssa ja Puolustusministeriöllä.

Äitiyslomalle Hennalasta jäätyäni kuvittelin jääväni toistaiseksi kotiäidiksi. Ennen kuin tytär Jenni ehti täyttää vuoden minulle tuli selväksi, että kotiäitiys ei ole minun juttuni, mutta ajatus itsestäni enää kanslistinakaan ei tuntunut houkuttelevalta tulevaisuusnäkymältä. Nyt oli sen oman yrityksen perustamisen aika. Alkoi huolellinen kartoitus siitä minkä alan liikkeestä Lahden keskustassa oli tällöin vuonna 1983 suurin puute.

Kunnon lastenvaateliikettä ei ollut Lahdessa ollut pitkään aikaan. Ala tuntui muutenkin omalta ja ennen kuin 30 ikävuotta ehti tulla täyteen, oli yrityksen valmistelutyö ja ensimmäiset myyntiin tulevien vaatteiden ennakkotilaukset tehty. Siitä lähti liikkeelle Lastenputiikki Lilliputti. Vähittäismyymälöiden lisäksi yritykseeni syntyi lisäksi ulkomaantuontiagentuuri, aivan sattuman kautta. Se on niin pitkä ja hauska tarina, ettei siitä tässä yhteydessä enempää. 22 vuoden aikana Lilliputissa oli saman aikaisesti enimmillään kuusi myyjää liikkeissä ja neljä Suomea kiertävää myyntiedustajaa. Myyntikonttori näyttelytiloineen sijaitsi useita vuosia Fashion Forumissa, nykyisessä Fashion Housessa Helsingin Oulunkylässä.

Lähtö Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2000 johti valtuustopaikkaan ja useampiin aikaa vaativiin kunnallisiin luottamustehtäviin. Myös puolueen luottamustehtävät tulivat taas mukaan kuvioihin. Ne yhdistettynä Lahden Yrittäjien hallituksessa, Muotikaupan Liiton luottamustehtävissä ja lahtelaisten järjestöjen, mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen puheenjohtajana toimiminen, ottivat oman aikansa. Kypsyminen yrityksestä luopumiseen toteutui vuonna 2006. Kaikelle on aikansa.
On rohkeutta osata aloittaa, on viisautta osata myös lopettaa.

Lilliputin jälkeen olen toiminut yrittäjyyden ja muuntokoulutusten tuntiopettajana siihen asti, kunnes tulin valituksi Koulutuskeskus Salpauksen hallitukseen, ensin varapuheenjohtajaksi ja nykyiseksi puheenjohtajaksi, jonka jälkeen ei tuntunut sopivalta olla samalla itsensä esimies Salpauksessa.  

Niinpä ihan luonnostaan vaaliteemoistani tärkeimpiä ovatkin työllisyyden edistäminen ja koulutuksen oikein kohdistaminen, yritysten tarpeiden huomioiminen ja työnteon mahdollistaminen sekä nuorille että vanhemmille.
Ja yrittäjyyteen kannustaminen.

Käytännön tekoja tässä ovat mm.

Osuuskunta Lahden alueen Startti, jossa työskentelee nyt lähes 200 eri alojen osaajaa.
Osuuskunta Kankurin Ilon yksi perustaja. Siellä voi kutoa kangaspuilla työnä tai harrastuksena.

Yrittäjyys on myös asenne, sitä voi toteuttaa toisen palveluksessa ollessaankin, mutta omaa yrittäjäksi ryhtymistäni en ole koskaan katunut. Sen mukanaan tuomia kokemuksia, raskaimpinakin Suomen lamavuosina, kannan ylpeänä elämäni loppuun asti. 

Merja Vahter
kauppias

Laitan oheen kuvia, jotka liittyvät tähän.

Irmeli_P_ja_Merja_torilla.jpg

 

Irmeli Perilä ja Merja torilla 1969

Titta Tonttila, Merja Vahter ja Marja Ylä-Jääski
Rajasen talon Lilliputin myymälässä Rautatienkadulla 1989

LIlliputissa_Titta_Merja__ja_Marja.png

Avainsanat: yrittäjyys, yrityksen perustaminen, unelmat, unelman toteutus, työ, luottamustehtävät

Kokoomus ja minä

Sunnuntai 30.5.2021 klo 19.31 - Merja Vahter

Aika vaikea on osata välillä pitää itseään sen ikäisenä kuin on. Olen aivan varma, etten edes ole sen suhteen ainoa. Vuosilukuja ajattelemalla joutuu kuitenkin havahtumaan siihen, että niin se vaan on, että monista asioista on kulunut jo niin tavattoman paljon aikaa, että täytyyhän se uskoa, että ei tässä enää mitään nuoria likkoja olla. Toivottavasti ne kuin varkain kertyneet ikävuodet ovat tuoneet mukanaan myös viisautta, osaamista ja ymmärrystä asioihin sekä muihin ihmisiin suhtautumisessa. Usein kuulee käytettävän sanontaa, että eipä ole sitten ainakaan enää märät korvantaustat. On ehtinyt kokea ylä- ja alamäkiä sekä asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin. Suurin rikkaus, minkä vuodet tuovat tullessaan, on ollut oikeus ja mahdollisuus saada tutustua valtavaan määrään ihmisiä. Tämä mahdollisuus toteutuu meille ensimmäisenä tietysti jo lapsena, viimeistään koulussa. Harrastukset, työelämä, järjestötoiminta ja lukemattomissa muissa yhteyksissä tulleet kontaktit sekä kohtaamiset jättävät kaikki meihin, toinen toisiimme, jonkunlaisen jäljen.

Viime vuonna havahduin siihen tosiasiaan, että oli kulunut jo 50 vuotta siitä, kun löysin oman poliittisen kotini. Se tapahtui ilman, että siihen olisi esimerkiksi vanhempien tai edes vanhempien sisarusteni toimesta patistettu. Muistan kuitenkin äitini todenneen kerrottuani Lahden Kokoomuksen Nuoriin liittymisestäni, että kyllä pappasi olisi nyt varmasti tyytyväinen, jos eläisi. Ei meillä kotona sen kummemmin politiikasta puhuttu kuin että vaaleja ja vaalituloksia seurattiin. Ehkä niistä saatoin jotakin aikanaan jo päätellä. Yhtä kaikki, olin 16-vuotias, kun liityin Kokoomus-puolueeseen, enkä ole koskaan kokenut, että se oli virhe.

KNn_jasenkortti_v_1971_tuplakopio.jpgUskallan vilpittömästi todeta,
että suurin osa niistä kaikista
rakkaista ystävistä, joita minulla
tänäkin päivänä on, ovat heitä,
joihin jo tuolloin aktiivisen
nuorisotoiminnan vuosina tutustuin.
Mikä parasta, heidän kaikkien aikana
koen vielä edelleen voivani olla joka suhteessa ihan oma itseni ihmisenä.
Meidän kun on jopa ihan turha yrittää esittää olevamme mitään muuta kuin perusluonteemme ja olemuksemme on.

Oma nuorisojärjestötoiminta-aikani Lahden Kokoomuksessa osui aikaan, jolloin poliittinen järjestötoiminta oli kaikin puolin vilkasta. Yhteisiä tilaisuuksia ja tapahtumia aikuistenkin kanssa oli paljon, jopa viikoittain. Näin opimme myös siihen, että samassa veneessä ollaan, on oma asema mikä tahansa. Uskallan väittää, että se on paras mahdollinen tapa kasvattaa nuoret uskomaan itseensä sekä arvostamaan kaiken ikäisiä tekijöitä. Siinä oppi myös sen, että voi vaikuttaa.

Työskenneltyäni muutamia vuosia Starckjohannin ATK-osastolla minua pyydettiin Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajaksi. Sinä aikana Nuorten ”päämajaksi” tuli Hämeenkatu 4:ssä sijainnut pitkä, vanha Lahden Paidan puutalokiinteistö, jossa toimisto- ja muiden tilojen lisäksi oli suurehko Sali disko-toimintaa varten. Disko toimintahan oli aloitettu jo aiemmin heti 1970-luvun alussa Rautatienkadun ja Aleksanterinkadun tiloissa, ns. Lahti-salissa, jonne disko-iltoina kuljettiin kolmannen kerroksen ulkotasanteen kautta.

Vuonna 1976 siirryin jo normaalimpaa työaikaa noudattaviin työtehtäviin, nuorisotyössähän olin kiinni aamupäivästä alkaen pitkälle iltaan. Ensin KOPpiin pankin tiskin taakse ja sieltä Puolustusministeriön Rakennustoimistoon Hennalaan, josta 1984 irtisanouduin kanslistin vakituisesta työsuhteesta ja perustin oman yritykseni Lastenputiikki Lilliputin. Sen jälkeen jatkoin Kokoomus-perheessä pitkään lähinnä vain hallitustehtävissä sekä tehden vaalityötä puolueelle ja ehdokkaille eri vaalien alla. Kiireiset ja vaativat yrittäjävuodet eivät siinä vaiheessa sen suurempaan määrään Kokoomus-työtä antaneet aikaa. Vuonna 2000 Lahden kunnallisjärjestöstä saivat sitten houkuteltua minut ensin kuntavaalien ehdokashankintaan ja lopulta myös sen vuoden vaaleihin ehdokkaaksi. Minusta tuli kaupunginvaltuutettu 2001 ja se luottamustyö on jatkunut siitä eteenpäin. Siinähän kävi sitten niin, että kun annoin taas Kokoomukselle pikkusormen, puolueen luottamustehtävät laajassa mittakaavassa veivät koko käden, uudelleen. Ja sillä tiellä ollaan, tiiviisti sekä järjestötoiminnassa että kaupunginvaltuutettuna Kokoomuksen valtuustoryhmässä. Omaksi kokemassani joukkueessa, rakkaan kotikaupungin kehittämistyössä.    

Liitän tähän kirjoitukseni oheen muutaman itselleni tärkeän kuvan vuosien varrelta kuvatekstien kera.
Lahden Kokoomuksen 100-vuotishistoriikkikatsausta varten kuvia etsiessäni löysin joitakin näistä paikallisen Kokoomuksen kotipesänä toimineen Lahden Keskustalon kellarivarastosta. Oma vuoden 1971 jäsenkorttini, siis tällä päivämäärällä tasan 50 vuoden takaa, on onneksi säilynyt jossain tietokoneeni kuva-arkistossa vuosia sitten kortista kuvattuna. Muutama kuva on ihan lähivuosilta, kuten huomaatte. Yksi uudemmista kuvista on Hämeen Kokoomuksen kevätkokouksesta, jolloin sain kunnian vastaanottaa yhtenä kolmesta hämäläisestä kokoomusaktiivista Kansallisen Kokoomuksen 100-vuotisjuhlamitalin. Siitä olen erityisen ylpeä ja otettu.

Merja Vahter
kauppias, HHJ PJ
KOK_Toivo_Markku_Arvo_Kuusisto_ja_nuoria_Hameenkatu_4ssa_2.jpg kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Lahden Kokoomusnaiset ry:n
hallituksen jäsen

Viereisessä kuvassa olemme aikuisten kokoomuslaisten ja muutamien Kokoomusnuorten kanssa 
suunnittelemassa nuorille vuokrattuja 
toimitiloja vanhassa Lahden Paidan 
puutalossa Hämeenkatu 4:ssä. Tilat saimme Juhana Kurki-Suonion, Toivo Markun ja 
Arvo Kuusiston suotuisalla myötävaikutuksella. (Kurki-Suonio puuttuu kuvasta.) Tilojen tarpeisiimme sopiviksi suunnittelun hoiti Toivo Markku ja Arvo Kuusisto vastasi siitä, että remontti toteutuu asianmukaisesti ja kaikki turvallisuusnäkökulmat huomioiden. Me, minä nuorten toiminnanohjaajana ja aktiivisesti toimintaan osallistuneet nuoret saimme esittää toiveet ja tarpeet. Tiloissa järjestettiin kokouksia, diskotoimintaa ja koulun jälkeen monet olivat jo Rautatienkadulla ottaneet tavakseen poiketa kahvilla ja juttelemassa. 
Kooännäläisistä nuorista kuvassa ovat vasemmalla Katriina "Kati" Väänänen, Antti Pesälä, Pekka G. Pallaskari sekä selin Eero "Epi" Grönqvist ja minä vaaleassa paidassa. Takana osin näkyvästä tytöstä en ole varma, joten jätän nimeämättä. 

KOK_Toimiston_pyorean_poydan_aaressa_Ulla_P_ja_miehia.png

Oikealla olevan kuvan mukaiset tilanteet olivat Kokoomuksen toimistolla, jota silloin aluejärjestöksi kutsuttiin, hyvinkin tavanomaisia. Siksi me nuoretkin saimme tilaisuuden tutustua meidän silloisiin kaupunginvaltuutettuihin ja muissa luottamustehtävissä toimineisiin. Tämän mahdollisuuden toivoisin olevan nykyisilläkin Kokoomusnuorillamme. Se, että heitä tapasi oli opettavaista ja kasvatti yhteisöllisyyden tunnetta. Meille oli jopa erilaisia ryhmäkoulutuksia aikuisten järjestöihmisten, erityisesti valtuutettujenn toimesta. Oheisessa kuvassa ovat, vasemmalta Oiva Linnavirta, Pekka Erola, Markku Ahtela, Ulla Puolanne, Reino "Jymy" Gynther, Esko Puusola ja Väinö "Vänni" Saario. 
Tuon pöydän ympärillä on tullut eräätkin tunnit istuttua. Välillä kokoustaen, välillä korttia pelaten ja toisinaan ihan vaan kahvitellen ja jutellen.

Kokpuoluekok_Jyrkin_kanssa_2014.jpg

Lahden Kokoomuksella on ollut ilo olla isännöimässä Hämeen Kokoomuksen kanssa puoluekokousta Lahdessa 50 vuoden jäsenyyteni aikana jo neljä kertaa, vuosina 1971, 1983, 2001 ja 2014. 
Kuva, jossa olen Jyrki Kataisen kanssa, on otettu vuoden 2014 puoluekokouksessa Sibeliustalolla. Tuossa kokouksessa Katainen luopui puheenjohtajan tehtävästä ja seuraavaksi puheenjohtajaksi Lahden kokouksessa valittiin Alexander Stubb. Olen ollut useampaan otteeseen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen, mm. Jyrki Kataisen puheenjohtajakauden aikana. 

Kokoomuksen_puoluekokous_Sibeliustalolla_iltajuhlassa_Pirjo_S_Helena_S_ja_Merja_V2.JPG

Tämä kuva on saman, vuoden 2014 puoluekokouksen iltajuhlasta Sibeliustalon Metsähallissa, yhdessä Pirjo Savolaisen ja Helena Salakan kanssa. 



Hämeen Kokoomuksen kevätkokouksessa 2019 meille kolmelle aktiivikokoomuslaiselle, Helena Hirviniemelle, Tapani Mörttiselle ja Merja Vahterille ojennettiin joulukuussa 2018 myönnetty Kansallisen Kokoomus-puolueen 100-vuotis juhlamitali. Se oli varmasti suurin arvostus puolueen eteen tekemästäni työstä, mitä koskaan olisin voinut odottaa. Kiitos!

Helena_Hirviniemi_Tapani_Morttinen_ja_Merja_Vahter.jpg














Tässä kuvassa talkoillaan europarlamenttivaalien alla Vantaalla puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä yhdessä Martti Turusen, Jan Vapaavuoren, Tapani Mäkisen, Ben Zyskoviczin ja ... kanssa.

Koklaisia_eurovaalihommissa_Vantaalla.jpg

Avainsanat: Kokoomus, Kokoomusnuoret, Lahden Kokoomuksen Nuoret, puoluetyö, nuorisotyö, järjestötyö, luottamustoimet, kaupunginvaltuutettu, yrittäjyys Kokoomus 100 vuotta

Huumeongelmat ja turvallisuus Lahdessa

Perjantai 14.5.2021 klo 13.48 - Merja Vahter

Organisoimme Lahden Kokoomuksen toimesta Facebook-live-keskustelutilaisuuden 7.5., jossa vieraanamme ja asiantuntijoina oli edustajat Lahden kaupungilta, Harjun terveydestä ja Koulutuskeskus Salpauksesta. Mukana keskustelussa oli myös kokemusasiantuntijoina huumenuoren äiti ja poliisi, jotka ovat kuntavaaliehdokkaina. Lähetystä seurasi suorana aktiivinen kommentoijien ja kysymysten esittäjien joukko, joka antoi omalta osaltaan arvokkaan panoksen kyseiseen tilaisuuteen. Lähetyksellä on sen jälkeen ollut jo muutama tuhat katsojaa. Aihe on siis nytkin ajankohtainen.

Yhtenä tärkeänä esille nousseena huolena oli kaupunkimme keskustassa näkyvä avoin huumeiden kaupanteko. Se koetaan muun haitallisuuden lisäksi turvallisuutta horjuttavana tekijänä, joka saattaa pahimmillaan jopa karkottaa muita kaupungin keskustassa asioivia. Poliisien näkyvää liikkumista toivotaan ja toivottiin tämänkin keskustelun yhteydessä lisää. Yhtenä syynä epäiltiin poliisien näkyvyyden vähentymisen syyksi sitä, että poliisilaitos on muuttanut keskustasta Hennalaan. Kaikkein hyödyllisimmiksi keskusteluun osallistuneiden viesteissä nähtiin poliisien jalkautuminen ja pyörillä liikkuminen keskustassa.  Näin olisi kenties helpoin pysähtyä kohtiin, joissa luvatonta, ei toivottavaa toimintaa on meneillään. Kaikkia poliisejahan emme toki ammattinsa puolesta keskustassa liikkuviksi tunnistakaan, koska heitä liikkuu myös siviilivaatteissa. Näin ollen mielikuvat siitä, että poliiseja ei liiku, ovat osittain myös vääriä.

Joka tapauksessa huoli siitä, että yhä nuoremmat lapset ja nuoret erehtyvät ihan hölmöyksissään kokeilemaan huumeita, jos ja kun heille niitä tarjotaan, on aiheellinen. Se ensimmäinen kerta on vaarallisin, koska heidän joukossaan on aina niitä, jotka saattavat heti jäädä koukkuun. Toisinaan kuulee mielipiteitä, ettei kannabiksen käyttö ole vaarallista ja sen voisi jopa laillistaa. Ne vanhemmat, jotka omien lastensa kohdalla ovat joutuneet asioihin perehtymään, ovat tästä vahvasti eri mieltä. Samoin olivat jo Lahden Kokoomusnaisten toimesta vuonna 2019 järjestettyyn tilaisuuteen osallistuneet asiantuntijapanelistit sekä nyt tässä viimeisimmässä olleet. Tästä esimerkin antoi mukana keskustelussa ollut äiti, joka kertoi meille mm. ns. ”porttiteoriasta”. Kokeilun jälkeen osa nuorista siirtyy aina vaan vahvempiin aineisiin. Tämä on tullut esiin myös vanhempien keskinäisessä vertaistukiryhmässä, jossa hän on mukana. Erittäin tärkeää siis onkin, että saisimme estettyä jo ne ensimmäiset kokeilut ja niiden tarjoamiset.

Toisin kuin usein annetaan mielikuvaa, Lahdessa tehdään eri organisaatioiden toimesta paljon työtä, jolla huumekauppaa ja käyttöä yritetään kitkeä. Tämän olemme saaneet useammassakin yhteydessä tietää, kun vaan olemme valmiita ottamaan tietoa vastaan. Poliisien suositus on ollut ja on, että kaupankäyntiä havaitessa siitä on hyvä heille ilmoittaa. Se on yksi asia, jolla me kuka tahansa kaupunkilainen voimme osaltamme vaikuttaa tilanteeseen. Lahti ei paini asian kanssa yksin, eikä suinkaan ole pahimmassa jamassa, mutta se ei lohduta meitä yhtään. Emme halua menettää yhtään ihmistä huumekierteeseen, sen enempää Lahdessa kuin missään muuallakaan Suomessa. Tästä voinemme kaikki olla yhtä mieltä. Kamppailua huumeidenkäyttöä vastaan ja oikean tiedon jakamista kannattaa jatkaa.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
kuntavaaliehdokas, kok

Huumekeskustelun_FB-livekuva_2.jpg

Alla linkki keskustelun tallennukseen katsottavaksi ja kuunneltavaksi.

https://fb.watch/5u3HDzdJJB/

Avainsanat: huumeet, huumeidenkäyttö, huumeongelmat, ennaltaehkäisy, Lahti, Lahden kaupunki, Koulutuskeskus Salpaus, Harjun terveys, asiantuntijat, livekeskustelu, Facebook-live, Lahden Kokoomus, paneelikeskustelu, Mia Mironoff, Mika Erka, Merja Vahterf

Yrittäjyyskasvatuksen mahdollistaminen kouluissa lisääntyy

Tiistai 30.3.2021 klo 8.20


Jopas jotakin. Harvoin sytyn näin
spontaanisti kirjoittamaan kuin nyt.
Aamuteeveessä oli pätkä, jossa kerrottiinLIlliputissa_Titta_Merja__ja_Marja.pngmuutamien menestyneiden suomalaisyrittäjien
lahjoittaneen yhteensä 6 miljoonaa Euroa
koulujen yrittäjyyskasvatuksen lisäämiseen.
He näkevät tärkeäksi sen, että kaikilla lapsilla
ja nuorilla tulee olla mahdollisuus saada jo
koulussa tietoa yrittäjyydestä, edes
yrittäjämäisestä asenteesta työelämässä.
Kukaan meistä ei varmasti kuvittele, että
kaikista tulee tämän myötä yrittäjä.
Eikä näin voisi ollakaan, jotta myös
erialojen työntekijöitäkin löytyy niin
yksityisen kuin julkisen puolen tehtäviin.

Olennaisinta mielestäni on, että jokaiselle koululaiselle on tämän kautta mahdollisuus luoda asenne, että sinä pystyt, jos tahdot, menemään kohti omia tavoitteitasi. Ovat ne sitten itsenäinen yrittäjyys tai halu tehdä palkkatyönsä niin hyvin, että voi löytää siihen terveen motivaation. Menestyä ja saada tyydytys tekemästään työstä on jo sinällään kova juttu. Se auttaa myös haluun oppia koko ajan jotain uutta, koska se on välttämättömyys työssä kuin työssä. Erityisen tärkeää se on yrittäjänä toimiessa, koska kukaan muu ei siinä pysty luotsaamaan karikkojen yli kuin se yrittäjä, toki työntekijöidensä kanssa yhteistyössä, silloin kun sellaisiakin on.

Tämä yrittäjyyskasvatuksen mahdollistaminen on muutenkin monisyinen juttu. Lapset ja nuoret ovat sen suhteen keskenään hyvin erilaisessa asemassa. Osa saa varmasti tervettä kannustusta uskomaan itseensä kotona, osa välttämättä ei. Siinä asiassa olemme hyvin erilaisessa asemassa lapsuudessamme. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se ei ole ainakaan vanhempien taloudellisesta asemasta kiinni, vaan siitä, miten vanhemmat itse suhtautuvat elämään ja sen suomiin mahdollisuuksiin vaikuttaa siihen itse. On ihmisiä, joiden elämä on sivusta katsoen ja käytännössäkin rankkaa, mutta jotka siitä huolimatta luovat positiivista asennetta ympärilleen, saaden omat lapsensakin uskomaan, että sinä osaat, sinä pystyt.

Oma unelmani yrittäjyydestä syntyi muistikuvieni mukaan 15-16-vuotiaana. Se johtui siitä, että oppikouluaikana menin koulupäivien jälkeen töihin lahtelaiseen naistenvaateliikkeeseen, jossa sain työkavereilta ja liikkeen omistajalta oppia paljon. Tärkeimpänä oppina työelämäasenteen, josta on ollut hyötyä läpi elämän. Tiesin, että haluan joskus olla kauppias, ala ei suinkaan ollut selvä, ennen kuin sitten, kun lopulta perustin Lahden keskustaan oman Lastenputiikki Lilliputin. Sitä ennen ehdin kokea työelämää palkansaajana niin yksityisellä kuin valtiolla. Lopulta vähän vaille 30-vuotiaana sen tein, perustin oman yrityksen kauppiaana. Uskaltauduin jopa palkkaamaan silloin ensimmäisen työntekijän. Tuosta rohkeudesta taputtelen itseäni selkään vieläkin. Eihän minua ihan täyspäisenä pidetty, kun irtisanouduin Puolustusministeriön palveluksesta vakituisesta tehtävästä Hennalassa. Tulin siitä eteenpäin kokemaan elämäni parhaat työvuodet kaikkine haasteineen ja onnistumisineen yhdessä henkilökuntani kanssa, joita mieluiten työkavereikseni kutsun.

Nostan olematonta hattua näille yrittäjille, jotka ovat nähneet hyväksi ja tärkeäksi ojentaa taloudellisen tuen tuolle arvokkaaksi näkemälleni koulutukselle.  Tästä uneksimme yhdessä muidenkin Lahden Yrittäjäjärjestön hallituksen jäsenien keskuudessa jo vuosikymmeniä sitten. Tulevaisuudessa näyttää enemmän ja enemmän siltä, että yhä useampi nuori joutuu käyttämään rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi. Kaikilla aloilla se ei ole enää pelkästään unelma, vaan kenties ainoa mahdollisuus työllistää itsensä. Toivotan menestystä elämään ihan joka ainoalle lapselle ja nuorelle. Uskokaa itseenne ja mahdollisuuksiinne. Sinä osaat, sinä pystyt.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok
kaupunginhallituksen jäsen
kuntavaaliehdokas 2021

Blogiin liittämässäni kuvassa kanssani kaksi Lilliputin myyjistä Rajasen talon myymälässä Rautatienkadun mäessä 1980-90-luvun vaihteessa.

Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä, kerrotaan Minna Canthin lausahtaneen

Lauantai 20.3.2021 klo 12.11 - Merja Vahter

Tästäpä virisi Minna Canthin ja Tasa-arvon päivänä erään Facebook-kaverini seinällä vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu.

Lausahduksen toteaja on saattanut tarkoittaa sillä totaalista käsitöistä kieltäytymistä tai sitten aidosti sitä, että kaikkien ei tarvitse niitä tehdä. Tai sitten sitä, että naiset kykenevät muuhunkin. Tähän tietysti on tasa-arvon nimissä tähdätty ainakin Suomessa jo reilut sata vuotta. Mitä lie tarkoittanut. Periaatteessa ihan sama minulle. Joka tapauksessa keskustelussa nousi nytkin esiin se seikka, että me ajattelemme nykyisinkin itse kukin eri tavalla. Käsityöt ovat monen silmissä vähäpätöinen juttu ja ajan voisi käyttää järkevämminkin. Voisi varmasti, kuka mitenkin. Toiset kiertävät golfkenttiä päivät pääskytykseen, osa tekee sudokuja, monet ovat kuntosali-addikteja, jotkut istuvat pilkillä tai kesäkalassa ja kirjoittajiakin löytyy. Suotakoon se kaikille näitä ja vastaavia asioita harrastaville. Onpa heitäkin, jotka ehtivät tehdä montaa näistäkin asioista.

Mattosukkuloilla_varjattya_sideharsoa.jpg
Jos Minna Canth on tarkoittanut sanomallaan, että ottakaa naiset enemmän valtaa ja osallistukaa päätöksentekoon, voin kertoa, että käsitöidenteko ei estä tuotakaan. Olen ollut reilut 20 vuotta kaupunginvaltuutettuna ja luultavimmin puolet siitä ajasta myös kaupunginhallituksessa ja lopun ajan tarkastuslautakunnassa sen puheenjohtajana tai jäsenenä. Lisäksi aika monen yhtiön, yhtymän tai järjestön hallituksessa ja muissa luottamustehtävissä eri tahoilla. Kohtuullisesti olen saanut siis valtaa myös päätöksenteossa. Siitä huolimatta käsityöt ovat olleet olennainen osa arkeani aina.

Aloitin kangaspuilla mattojen kutomisen, kun olin 24-vuotias. Muistan tuon siksi, että ostimme mieheni kanssa remontoitavaksemme ensimmäisen vanhan kesähuvilan silloin ja halusin tehdä itse sinne kaikki matot. Menin Lahden kaupungin silloin ylläpitämälle Launeen kudonta-asemalle, joka toimi Launeen Lastentalossa Tapparakadulla. Siellä Aira Ruuhimäen tiukassa ohjauksessa löysin kangaspuilla kutomisen lumon, joka ei omalla kohdallani ole hellittänyt sen jälkeen. Perustin sittemmin oman yrityksen, perheeseen tuli tytär ja ajankäyttömahdollisuudet muuttuivat monella tapaa, mutta paras rentoutumistapani tilaisuuksien tullen olivat käsityöt. Tuli aikakausi, jolloin hullaannuin myös tilkkutöihin. Kävin kursseilla, liityin Finn Quilt-järjestöön, osallistuin Lahden Tilkkukillan toimintaan ja ompelin. Koska aina olen halunnut oppia uutta, tehdä asioita liiankin usein vaikeimman kautta, värjäsin kankaita, värjäsin villalankoja ja nautin. Nautin suunnattomasti siitä, että sain ja saan edelleen omin silmin nähdä mitä kokeiluistani syntyy. On sitten kyse kutomisesta, neulomisesta, virkkamisesta tai värjäämisestä. Uskokaa tai älkää, se on voimavara. Ei se minulle ole ajan haaskausta, se auttaa jaksamaan vaikeammissa haasteissa. Voin kokemuksesta sanoa, että jo pelkästään kuntapolitiikka imee voimia, kun sitä sydämellään tekee. Omalla kohdallani värien kanssa pelaaminen, tapahtuu se sitten lankojen, matonkuteiden, kankaiden tai värimaalien avulla, on sitä voimien keruuta, jota arjessa tarvitsen. Ja mikä parasta, niistä jää jälki, jotain valmista, josta saattaa olla iloa muillekin kuin itselleni.

Vielä tuohon Minna Canthin sanontaan. Muistan ajan, jolloin itsekin välillä mietin mm. mattojen kutomiseen ja siihen tarvittavien materiaalien esivalmisteluun liittyen, että onkohan tämä ihan täyspäisen hommaa. Silloin, jo vuosikymmeniä sitten eteeni osui artikkeli, jossa kerrottiin Ruotsin keskuspankin johtajan, naisen, rentoutuvan mattoja kangaspuissa kutomalla. Oli muuten lohduttava havainto. Johtaa suurta pankkia ja ”voida” julkisesti kertoa kutovansa mattoja. Ihanan vapauttava ajatus. Melko äskettäin oli juttua Ylen poliittisesta toimittajasta, joka harrastaa kangaspuilla kutomista. Ja hei, onko aihetta olla ylpeä siitä, että aikanaan, kun Lahden kaupunki päätti säästösyistä lopettaa kutomotoiminnan ylläpitämisen, lopettaen kudonta-aseman toinen toisensa perään, me harrastajat päätimme perustaa osuuskuntayrityksen ja luoda uuden kutomon. Meitä oli silloin 74, joista paria perustajiksi tullutta miestä lukuun ottamatta naisia. Se jos mikä on vastuun- ja riskin ottoa, johon tarvittiin muutakin kuin käsitöidentekemisen taitoa. Olen tuon osuuskuntayrityksen hallituksen puheenjohtaja tänäkin päivänä ja ihan hemmetin ylpeä siitä, että tuo suht suurimuotoiseksi kasvanut ja kaikille halukkaille mahdollistettu kutomotoiminta on jatkunut Lahdessa jo reilut 20 vuotta. Siihen on kuulkaa vaadittu kymmeniltä ja taas kymmeniltä ihmisiltä paljon tehtyjä tunteja.

Siispä naiset, tehdään käsitöitä, otetaan vastuuta yhteiskunnallisista asioista, osallistutaan ja ollaan rohkeasti oma itsemme. Ihan riippumatta siitä, mitä Minna Canth on lausunut joskus 1800-luvun loppupuoliskolla. Hänen tekemisiään ja saavutuksiaan toki muutoin kunnioittaen.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Koulutuskeskus Salpaus kuntayhtymän hallituksen pj
Osuuskunta Kankurin Ilon hallituksen pj
järjestöaktiivi

PS. kotisivuiltani www.merjavahter.fi löytyy kuva-albumini kansioista kuvia myös käsityöharrastuksiini liittyen. 

Seuraava näyttely - Pintoja, jossa joitakin uusimpia töitäni on esillä,
on Pro Puu-galleriassa huhtikuussa 2021 yhteisnäyttelynä puuartesaani Markku Tonttilan kanssa.

Tervetuloa! Näyttelyyn on vapaa pääsy. 
Tämä on jo toinen yhteisnäyttelymme, edellinen oli maaliskuussa 2018.

Merja Vahter 

Avainsanat: käsityöt, käsityöharrastus, naiset ja valta, kuntapolitiikka, valta ja vastuu, kutomotoiminta, kangaspuilla kutominen, osallistuminen, tilkkutyöt, tilkkutyöt harrastuksena

Uutta vuotta kohti

Torstai 31.12.2020 klo 22.44 - Merja Vahter

Vuoden vaihtuminen pistää miettimään niin mennyttä kuin tulevaa.

Aika moinen kärvisteleminen on liittynyt tähän vuoteen 2020 tuolta maaliskuun alusta alkaen. Aina on löydettävä kaikista vastoinkäymisistä myös jotain hyvää. Yhtenä sellaisena voidaan mainita se, että asioita on opittu hoitamaan paljon myös etäkokouksina ja muuna sähköisenä yhteydenpitona sekä puhelimella. Pakko on joskus hyödyllinen asia, jonka kautta syntyy varmasti myös pysyviä tapoja, jotka säästävät niin aikaa kuin luontoa ja ympäristöä yleensä. Sopiva sattuma, kun otetaan huomioon, että Lahti on virallisestikin Euroopan Ympäristöpääkaupunki vuonna 2021. On ollut sitä käytännössä jo aiemmin ja tulee varmasti olemaan myös ensi vuotta seuraavina vuosina. Sen verran selkeästi olemme Lahdessa edelläkävijöitä lukuisissa asioissa.

Vuosi 2021 on myös kuntavaalivuosi, jonka eteen olemme Lahden Kokoomuksessa tehneet työtä jo koko tämän nyt päättyvän vuoden ajan. Ehdokashankinta hyvän ehdokastarjonnan varmistamiseksi vaatii aikaa ja työtä. On ihmisiä, jotka ilmoittavat itse olevansa kiinnostuneita lähtemään ehdolle hoitaakseen yhteisiä asioita kaupungissamme, mutta paljon on käytettävä aikaa myös siihen, että hoksataan kysyä heitä, jotka eivät itse rohkene tai tule muuten ottaneeksi yhteyttä mahdolliseen ehdokkaaksi vaaleihin lähtemiseen liittyen. Nyt on meneillään neljännet vaalit, joissa olen ihan talkoohengellä hoitanut ehdokkaiden kanssa käytäviä keskusteluja kannustaen ja erinäisistä kuntapoliitikon tehtäviin liittyvistä asioista kertoen. Näissä merkeissä olen tänäkin vuonna saanut tilaisuuden tutustua moniin uusiin ihmisiin ja huomannut miten mahtavaa tietotaitoa heiltä löytyy, jota kaupungin kehittämisessä ja päätöksenteossa tarvitaan. Kaikista ehdokkaista ei vaaleissa tule valtuutettuja, mutta hyviä lautakuntien ja muiden luottamustehtävien hoitajia useista nyt kuntavaaleihin lähtijöistä tulee.

Olen itse lähtenyt ensimmäistä kertaa kuntavaaleihin mukaan vuonna 2000. Entinen luokanvalvojani Lahden Yhteiskoulusta, joka tuolloin oli Kokoomuksen Kunnallisjärjestön puheenjohtaja, pyysi minua mukaan vaalityöryhmään, joka kartoittaa hyviä ehdokkuudesta kiinnostuneita kaupunkilaisia mukaan listallemme. Olin tuolloin kauppiasyrittäjä, vähittäiskaupassa sekä tukkupuolella. Siinä vaiheessa minulla ei vielä käynyt mielessäkään, että lähtisin itsekin ehdokkaaksi. Niin siinä kuitenkin kävi, että hän ja muut työryhmän jäsenet saivat houkuteltua minutkin lähtemään ehdokkaaksi. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kokoomuslaisuushan ei suinkaan alkanut minulla siinä vaiheessa, vaan se oli alkanut jo 16-vuotiaana liittyessäni Lahden Kokoomuksen Nuoriin. Itse asiassa tämä päättyvä vuosi on minulle eräänlainen juhlavuosi. Olen ollut Kokoomus-puolueen jäsen tasan 50 vuotta. Niin järkyttävän pitkältä ajalta kuin se kuulostaakin. Koskaan en kuitenkaan ole kokenut kuuluvani väärään joukkueeseen. Uskallan mm. sanoa, että jokseenkin kaikki rakkaimmat ja pitkäaikaisimmat ystäväni ovat sellaisia, joihin olen tutustunut niinä ensimmäisinä vuosina, kun olin liittynyt kokoomusnuoriin. Toki osaan hyvistä ystävistä olen tutustunut mm. työelämän varrella ja muiden harrastusten sekä järjestöjen parissa.

Miltä elämä kuntapoliitikkona ja aktiivisena Kokoomuspuolueen luottamushenkilönä on sitten tuntunut. Lyhyesti sanoen antoisalta, aikaa vievältä, opettavaiselta ja arvokkaalta osalta elämää. Kuntapoliitikkohan olen ollut vasta tuon 20 vuotta vaikka Kokoomuksen järjestötoimija paljon kauemmin. Matkan varrelle mahtuu myös pitkä jakso, kun oman yrityksen perustettuani ja sitä johtaessani en pystynyt niin aktiivisesti olemaan kaikessa puolueen toiminnassa mukana kuin nuorisovaiheessa ja nyt tämän kaupunginvaltuutettuna oloni aikana. On ollut hyödyllistäkin, että olen saanut kokea monenlaista työelämää. Niissä on ehtinyt olla työnantajana vaateliike, nuorisojärjestö, pankki, puolustusministeriö, oma yritys sekä ammatillinen oppilaitos. Poliittinen broileri -sanonta ei ainakaan siis minuun istu, vaikka nuorena olen toimintaan mukaan lähtenytkin.

Miten kaupunginvaltuusto on sitten näiden 20 vuoden aikana muuttunut. Valitettavan paljon. Ja tähän joudun sanomaan, niin kuin moniin muihinkin asioihin liittyen, kaikki on kiinni yksilöistä. Se miten asioita tehdään ja hoidetaan, millaista mielikuvaa luodaan, riippuu yksilöistä. Jokaisesta meistä. Uskallan väittää, että paras tapa asioiden eteenpäin viemiseen ei ole huutelu, muiden ihmisten arvostelu ja kaiken mahdollisen negatiivisen etsiminen. Väitän, että parempia lopputuloksia saadaan yhteistyötä tekemällä, toisia arvostamalla ja samaan maaliin pelaamisella. Tästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, ihan syystä. Tämä asia on mielestäni yksi ensi vuoden ja tulevan valtuustokauden tärkeimmistä tavoitteista. Tähän toivon kaikkien nykyisten ja tulevien valtuutettujen kiinnittävän entistä enemmän huomiota ja käyttävän parempien toimintatapojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen aikaa sekä vilpitöntä tahtoa. Siinäkin on kaikilla yksilön vastuu.

Kiitos tämän vuoden yhteistyöstä kaikilla tahoilla. Paljon vaatinut vuosi jää taakse. Opitaan toisiltamme jatkossakin. Tehdään ensi vuodesta parempi kaikessa siinä, mihin itse voimme vaikuttaa. Nyt on viimeistään tullut nähdyksi, että kaikkeen emme voi. Ehkä sekin on kasvattavaa. Pysytään terveinä, jaksetaan innostua asioista ja ollaan aktiivisia toteuttaaksemme unelmiamme aina vaan paremmasta Lahden kaupungista.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Koulutuskeskus Salpauksen hallituksen pj
kuntavaalitutor

www.merjavahter.fi

 

 

Avainsanat: uusi vuosi, kuntapolitiikka, Lahti, Lahden kaupunki, kaupunginvaltuutettu, ympäristöpääkaupunki, luottamustehtävät, Kokoomus, Lahden Kokoomus, Hämeen Kokoomus, kuntavaalit, kuntavaaliehdokkaat, työelämä, kokemus, valtuusto, politiikka, poliitikko

Tarvittaessa päätöksiä on uskallettava pyörtää

Lauantai 10.10.2020 klo 22.21 - Merja Vahter

Kaupungintalon_ylaaula.jpgKokoomuksen valtuustoryhmä
teki keskiviikkona yksimielisen
päätöksen perääntyä pormestarimalliin
siirtymisen kannattamisesta.
Mikä tähän sitten johti, juontaa
viikkoja,
ellei peräti kuukausia jatkuneista
keskusteluista, joissa olimme tulleet
tilanteeseen, että yhä useampi v
altuustoryhmämme jäsen epäili
mallin onnistumista tässä ajassa.
Päätös ei siis syntynyt päivässä
eikä kahdessa.

Kaupunginvaltuustolla on suuri vastuu
siinä, miten Lahden kaupunki pärjää tulevina vuosina. Olimme jo ilman tätä meneillään olevaa Korona-vuotta taloudellisten haasteiden edessä, tai oikeastaan niiden parissa. Tarvitsemme Lahdessa nyt kaiken energian siihen, miten saamme kaupungin talouden tasapainoon. Olemme niin valtuustoryhmässämme kuin kaupunginhallituksessakin saaneet havaita, että tällä hetkellä meillä on kaupunginjohtaja, joka selvästi tekee kaikkensa saadakseen Lahdelle taloudellista tulovirtaa. Hän on selvästi laittanut itsensä likoon siinä, että kaupunkimme vahvistaa asemiaan suomalaisten kaupunkien joukossa. Se ei ole helppo rasti kenellekään. Ei virkamiehelle eikä luottamushenkilöille millään tasolla.

Olemme Kokoomuksen joukoissa saaneet kuulla, että pormestarimallista vetäytymisemme on vaalitemppu. Temppu se ei ole, mutta vaaleihin se toki liittyy. Pormestarimalliinhan on ollut tarkoitus siirtyä kevään vaalien jälkeen. Johtamisjärjestelmään liittyvissä uudistuksissa on veivattu mm. sitä, valitaanko pormestaristo, siis pormestari ja kaksi apulaispormestaria kahdeksi vai neljäksi vuodeksi kerrallaan. Jokainen meistä tietää, että kahdessa vuodessa ei kukaan saa paljon aikaan. Yksi seikka, jota itse olen korostanut koko uudistuksen valmistelun ajan, on se, että kaikki riippuu aina yksilöistä. Siitä, onnistummeko valinnoissa. Tiedämme, millaisen seulan kautta kaupunginjohtajat on vuosien varrella Lahteenkin valittu. Siihen sisältyy monta vaihetta. Kannatan luottamushenkilöiden, ennen kaikkea valtuutettujen vallan kasvattamista jo asioiden valmisteluvaiheessa. Tässä juuri valtuustoryhmien sisäisellä sekä keskinäisellä yhteistyöllä on merkitystä.

Mitä tulee tuohon tämän viikon keskiviikkoon, niin muutama tunti markkinoilla vahvisti ainakin minulle sen, että pormestarimallille ei tällä hetkellä lahtelaisten asukkaiden parista pahemmin kannatusta löydy. Ihmiset, jotka tulivat toriteltallamme juttusille, suhtautuivat hyvin kriittisesti pormestarimalliin. Meillä on jo vuosia käytetty sanontaa ”Kokoomus kuuntelee”. Noilla sanoilla tulee olla myös merkitys. Siksikin minun oli helppo yhtyä keskiviikkoillan kokouksessamme valtuustoryhmämme näkemykseen siitä, että aika pormestarimallille ei ole Lahdessa vielä kypsä. Vaikeitakin päätöksiä on uskallettava tehdä. Silläkin uhalla, että valtuustokollegoilta voi tulla ”lunta tupaan”.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok
kaupunginhallituksen jäsen
Kokoomuksen valtuustoryhmän 1. varapj
 

Avainsanat: päätöksenteko, pormestarimalli, Lahden kaupunki, kaupunginvaltuusto, Lahti, valtuustoryhmä, Kokoomuksen valtuustoryhmä, Kokoomus, valtuutetut

Hallituksen tulee huomioida myös erikoiskaupan ongelmakevät

Perjantai 29.5.2020 klo 10.49 - Merja Vahter

On hienoa, että yritykset ovat saaneet jonkun verran tukea. Pienyrittäjät                  pienesti, isommat yritykset monien mielestä osin epäreilustikin. Mutta mihin unohtuivat erikoiskaupat ja niiden tarpeet, tuska ja tukeminen? 

Jokainen meistä tietää, että on olemassa lukemattomia erilaisia yrityksiä. On niitä, jotka pyörivät yrittäjän tietotaidon pääoman varassa ja niissä usein riittää kiinteäksi omaisuudeksi tietokone, puhelin ja mahdollisesti auto. Erilaiset kädentaitajat tarvitsevat työtilan, työvälineet ja materiaalia, jota työstävät. Omaa ammattitaitoaan tapahtumajärjestämisissä
tarjoavat ovat olleet tyhjän päällä viime kuukaudet, kun tapahtumakalenterit ovat tyhjentyneet Covid-19-viruksen eli suomalaisittain Koronan takia.
Nämä siis ihan muutamina esimerkkeinä yrittäjyyden moninaisuudesta ja yrityksistä.

Erikoiskauppa on yleensä siitä erilainen ala, että siinä sitoutuu suuri määrä rahaa vaihto-omaisuuteen, eli varastoon. Siis tuotteisiin, joilla sitä kauppaa normaalioloissa tehdään kivijalkakaupassa, kauppakeskuksissa ja tavarataloissa. Tekstiili- ja vaatekaupan ala, jonka itse parhaiten tunnen, tekee sisäänostot useimmiten ennakkotilauksina puolisen vuotta ennen toimituksia. Näin ainakin suurimman osan myyntituotteiden osalta. Tämä koskee ainakin muotikauppaa, jalkinekauppa mukaan lukien. Tavarantoimittajat puolestaan valmistavat tuotteet kyseisten ennakkotilausten perusteella. Osa tekee lisäksi hieman omaan varastoonsa, mutta nykyisin yhä harvempi varmasti niin toimii. Eli, jos yritys haluaa tehdä vähittäiskauppaa tulevana sesonkina pitää ennakoida.

Tälle keväälle ja kesäsesongille tehtyjen tilausten kanssa on nyt sitten myynti tökkinyt oikein olan takaa. Ihmisiä on suositeltu pysymään kotona. Suuri osa työikäisistä työssä olevista tekee etätöitä kotona, eikä tuo pukeutuminen ole nyt niin nokonuukaa. Lapset eivät ole tarvinneet samalla tavalla kouluvaatteita- ja jalkineita tai harrastusvälineitä kuin yleensä, koska koulut ovat olleet kiinni ja harrastustoiminta suurimmalta osin samoin. Päiväkodeissa on ollut vain osa lapsista. Ja kuten tiedämme, yli 70-vuotiaiden on suositeltu pysyvän tykkänään kotona. Heissä on paljon ostovoimaisia ihmisiä, jotka käyttävät erikoiskauppojen palveluita vähintään siinä määrin kuin nuoremmatkin ihmiset.

Voimme siis hyvin uskoa, että myynti ei kaupoissa ole ollut millään tavalla normaalia. Monet liikkeet ovat olleet kokonaan suljettuina, toiset pitäneet myymälöitä auki vain osan päivästä, koska asiakkaita ei käy. Myymälöissä on kuitenkin tarjolla kaikki ne tuotteet, jotka sinne on tilattu oletuksella, että kaupankäynti on tavanomaista. On hyvä muistaa, että yrityselämää ajatellen tästä aiheutuu myös ketjureaktio. Jos kaupalle ei tule rahaa sisään, on laskujen maksu tuskaisaa ja näin ollen myös tehtaat ja muut tavarantoimittajat ovat pahassa pulassa tulovirtojensa niukkuuden kanssa. Ja maksuvelvoitteensa eteenpäin on heilläkin. Olisikohan ollut paikallaan, että Business Finland olisi joitakin satoja miljoonia kaikkeen tällaiseenkin käyttänyt tai käyttäisi yritystoiminnan tukemiseen ja niiden säilymisen varmistamiseen? Nythän hallitus kaikessa viisaudessaan päätti, että yritykset voivat hakea kehitysrahoitusta. Voi olla, että monella taholla ajankohtaisin tuska ei ole kehitys, vaan miten selvitään tämänhetkisestä tilanteesta. Millä maksetaan tavaravarasto, myyjien palkat, vuokrat, vakuutukset, verot, ym. ym. Ei käy kateeksi, ei.

Tätä kirjoittaessani tiedostan toki, että verkkokauppa on ollut normaalia vilkkaampaa, mutta tahdon nähdä ja haluan voida asioissa ihan oikeissakin erikoiskaupoissa myös jatkossa. Lahti on kaupunkina parhaimmillaan tunnettu kompaktista keskustasta monipuolisine erikoisliikkeineen. Se on houkutellut asiakkaita lahtelaisliikkeisiin myös kauempaa. Me ihmiset pystymme toki itsekin omalta osaltamme vaikuttamaan siihen, onko mm. kaupunkimme keskusta liikkeineen houkutteleva myös tulevaisuudessa, mutta nyt kun hallitus on päättänyt tukea yrityksiä edes jossain määrin, niin älköön unohtako erikoiskauppaa.

Merja Vahter
Lahden kaupunginvaltuutettu ja
kaupunginhallituksen jäsen, kok

- kauppias 22 vuotta vaatekaupan alalla
- tavarantoimittajan edustaja Suomessa 14 vuotta

Nikkista_ym_Rautsikalta_2.JPG

Avainsanat: Korona-kevät, erikoiskaupan ogelmat, Business Finland, yritystuet, yritystuen tarpeet

Vanhustenhoito on saatava kuntoon

Perjantai 24.1.2020 klo 14.23 - Merja Vahter

Ylen aamu TV1:ssä keskusteltiin tänään 24.1. vanhustenhoidosta ja sen nykyisestä tilasta.
Keskustelussa oli mukana edustajat Vanhusten keskusliitosta, Superista, Valvirasta ja Turun Yliopiston emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä.

Muutosta tilanteeseen tarvitaan ja olennaisin asia siinä on Kivelän mukaan asenne. Ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosia, mutta korjausta vaan ei tapahdu. Hänen mukaansa raha edellä ei voida mennä.
Superin edustajan mukaan ei voi olla niin, että vanhuksen pitää myydä omaisuutensa saadakseen asianmukaista hoitoa. Ei voi, olen samaa mieltä.

Palveluasumisen pitäisi olla nimensä mukaisesti palvelevaa. Tätähän se ei tänä päivänä aina ole. On tärkeää keskustella siitä miten saamme kehitettyä aikaisemman vaiheen palvelua. Olemme Lahdessakin ihan valtuustotasolla 2000-luvun aikana korostaneet sitä, että ihmisen pitää saada hoitoa ja palvelua kotiin niin kauan kuin se on mahdollista. Sen täytyisi kuitenkin olla asukkaan tahto ja mahdollisuus niin kauan kuin se on inhimillisesti ajatellen mielekästä. Siinä vaiheessa kun kotona asuminen ei ole enää turvallisuuden tunnetta tuova, tulee voida tarjota heille muu tapa asumiseen ja elämiseen. Kotiin annettava palvelu vaatii muutakin kuin että vanhuksen luona ehditään muutama minuutti käydä kääntymässä. Aivan liian huonokuntoisia ihmisiä on Suomessa Sirkka-Liisa Kivelän mukaan tällä hetkellä kotihoidossa. Vaikka kotona hänen kanssaan asuisi joku omainen, tulee kaikkien ymmärtää millaista on elämä muistisairaan tai liikuntakyvyttömän kanssa. Myös he tarvitsisivat tukea ja keskusteluaikaa. Tätä kotona käyvillä hoitajilla tarpeista riippumatta ei yleensä ole.

Elämme yhä vanhemmiksi. Lahdessakin useampi ihminen ehtii yhden vuoden aikana täyttää 100 vuotta. Lukemattomat ylittävät 90 ikävuotta. Heille suurimmalle osalle alkaa ihan luonnostaan tulla tarve saada enenevässä määrin hoitoa. Miten yhteiskuntana tähän vastaamme? Osalla heistä on omaa perhettä, jotka voivat ainakin osittain auttaa heidän kotona asumisessaan. Kaikilla ei kuitenkaan jälkeläisiä tai muita läheisiä ole, silloin tarvitaan hoitotilanteiden lisäksi erilaisia läheispalveluja. Onneksi sellaisiakin ihmisiä on, jotka käyvät vanhusten luona ystäväpalveluna, vapaaehtoisina. Iso arvostus heille antamastaan ajasta.

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta. Sen nimikkeen kattamisen pitää kattaa kaikki ikäryhmät. Ihanteellisena voidaan pitää, jos voimme mahdollisimman pitkään toteuttaa harrastuksiamme. Ne lisäävät omalta osaltaan hyvinvointiamme. Jokainen meistä haluaisi varmaan kuolla ns. saappaat jalassa. Se vaan ei aina toteudu.

Hoitajamitoituksesta puhutaan ja se oli yksi kuumimpia puheenaiheita eduskuntavaalien alla. Lupailtiin hoitajamitoituksen kasvua, erittelemättä sitä erilaiset tarpeet huomioon ottaen. Tässä piili puolueiden välinen suuri ero. Kokoomuslaisena olen tottunut siihen, että kun jotain poliitikkoina lupaillaan, pitää olla  tieto siitä, että siihen on sekä rahalliset että toiminnalliset resurssit. Jo nyt on nähty, että näin ei ole, eikä näitä ns. tyhjiä lupauksia pystytä täyttämään vielä koko eduskuntakaudella. Siitä huolimatta meidän on kunnissa, kuntayhtymissä ja valtakunnallisesti löydettävä keinoja, joilla vanhusten ansaitsemaa hyvää hoitoa kohti ja toteuttamaan päästään mahdollisimman pian.

Ihan lopuksi yksi lähiaikana esiin noussut kokemus, joka osaltaan hidastaa oikea-aikaista hoidon tai vähintäänkin kotiin annettavan avun saantia. Suomalainen vanha ihminen on usein ylpeä. Hän haluaa uskotella itselleen ja luoda muille mielikuvan, että kyllä minä pärjään. Lähes 100 vuotiaat avioparit tukevat ja hoivaavat toisiaan kodissaan niin hyvin kuin taitavat ja jaksavat. Vaikka sivullinen huomaisi, että kyllä on arki vaikeata. Hiuskarvan varassa voi olla tilanne, että kun toiselle jotain tapahtuu, niin toinen heistä on pahassa pulassa. Tilataan, muiden kuin heidän itsensä toimesta, palvelutarpeen kartoitus, jossa pyritään mahdollisimman vilpittömästi selvittämään miten heidän itse haluamaansa kotona asumista voidaan tukea. Kuinka ollakaan, kun sitten tällainen palvelutarpeen kartoittaja vihdoin saadaan käymään kotona ja istutaan rauhassa asian äärellä, antaa vanhus, tai molemmat, puheillaan mielikuvan, että kaikki on hyvin. Kyllä me pärjätään. Vaikka kyseessä on enemmän tahto kuin tosiasia. Yritäpä siinä sitten saada tarvitsemaasi ja ansaitsemaasi apua. Aivan vastaavaa näen ja kuulen usein pitkäaikaissairaalassa käydessä. Kovaäänisimmät ja huomionkipeimmät saavat kyllä hoitajien aikaa, kun sitä vaan on, mutta maan hiljaiset ja kilteimmät vanhukset tyytyvät yleensä hissukseen kohtaloonsa. Jos heidän puoliaan ei pidä toiset ihmiset, jäävät he paljosta huomiosta paitsi.

Pidetään siis vanhusten puolia niillä keinoin, jotka meillä kullakin on käytössä. Jos ei muilla tavoin, niin seurustelemalla heidän kanssaan vaikka palvelutaloissa vieraillen. Se on uskomattoman antoisaa molemmille osapuolille.

Merja Vahter

Lahden kaupunginvaltuutettu
ja kaupunginhallituksen jäsen (kok)

Avainsanat: vanhustenhoito, hyvinvointivaltio, palveluasuminen, vanhuspalvelut, kotihoito, kotisairaanhoito, lähimmäispalvelu, ystäväpalvelu, palvelutarpeen kartoitus, ikäihmiset

Lahden Onnelantie 2:n kaavamuutos ihmetyttää

Keskiviikko 16.10.2019 klo 21.21 - Merja Vahter

Meillä Lahdessa on tavoitteena osallistaa kaupunkilaisia. Osallistuminen kaupungin yleisilmeeseen vaikuttavaan kaavavalmisteluun on yksi mahdollisuus siihen. Tätä mahdollisuutta ovat kaupunkilaiset myös käyttäneet mm. asukaskuulemistilaisuuksissa, kuten keskusta-alueen kaavaillassa 17.10.2018 Fellmanniassa ja 20.2.2019 Kansanopistolla, jossa aiheena oli Onnelantie 2:n eli vanhan rukoushuoneen kaavaluonnos.
Kansanopistolla pidetty tilaisuus koski vain ja ainoastaan tämän tontin tulevaisuutta. Olin näissä tilaisuuksissa paikalla kuuntelemassa lahtelaisten näkemyksiä tontin tulevaisuudesta.

Kaavaluonnoksen esittely oli asiallista ja virkamies kertoi valmistelun pohjaa sekä perusteluja erinäisille ratkaisuille. Illan aikana ilmeni, että yleisesti ottaen olisi toivottu olevan mahdollista, että vanha rukoushuoneen rakennus olisi voitu peruskorjata nykyisessä ulkomuodossaan nykyisten omistajien käyttöön asuinrakennukseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut kuntotarkastusten perusteella osoittautunut mahdolliseksi. Edes kaupungin terveystarkastaja ei saamiemme tietojen mukaan sallinut rakennuksen ottamista asuinkäyttöön edes remontoinnin jälkeen. Tämä oli ihan järkeenkäypä perustelu sille, että tontille tulee valmistella kaava, joka mahdollistaa uudisrakentamisen kyseiselle, varsin keskeiselle tontille, joka rajautuu sekä Onnelantielle, Saimaankadulle että Oikokadulle.

Onnelantien rakentaminen perustuu viipurilaisen arkkitehdin Otto-Iivari Meurmanin Lahden itäisille osille, Paavolan kaupunginosaan 1927 laatimaan asemakaavamuutokseen. Onnelantien rakennuskanta on Mannermaankatuun asti pääasiassa peräisin vuosilta 1928-1936. Lukuun ottamatta kahta alueen ilmeeseen sopivaa uudisrakennusta, jotka on rakennettu 2010-luvulla, tuhoutuneiden samankaltaisten talojen tilalle. Alueella Saimaankadusta Mannermaankadulle asti on säilynyt puutarhakaupunki-ideologia. Hyvä niin, koska vastaavana on säilynyt keskustan alueella oikeastaan vain osa Kymintiestä, Harjukadun alkupää ja Kolkankatu sekä Vaaniankatu.

Tontin muutosten valmistelu on nyt edennyt päätöksentekovaiheeseen ja oli esillä teknisen- ja ympäristölautakunnan kokouksessa tiistaina 15.10. pykälänä 137 otsikolla ”Asemakaavan muutosehdotus A-2691, Onnelantien 2, ent. rukoushuone, Paavola”. Tämä päätösehdotus mahdollistaisi tontille viisikerroksisen, vailla minkäänlaista alueen ilmeen huomioivaa kunnianhimoa olevan kerrostalon rakentamisen. Tämä ajatusmalli on mielestäni täydellisessä ristiriidassa niiden näkemysten kanssa, joita kaupunkilaiset ovat tuoneet esiin mm. noissa alussa mainitsemissani asukastilaisuuksissa, joissa kaavan suunnitteluun oli annettu mahdollisuus vaikuttaa. Onko tämä malliesimerkki lahtelaisten kuulemisesta ja osallistamisesta? Näin ns. päättäjän ja kaupunkilaisen näkökulmasta katsoen ei ole.

Maankäytön johtajan esityksenä oli: Lautakunta päättää hyväksyä asemakaavan muutosehdotuksen A-2691 asetettavaksi julkisesti nähtäville. Mikäli mahdolliset muistutukset eivät anna muuhun aihetta, lautakunta esittää, että kaupunginhallitus tekee kaupunginvaltuustolle seuraavan ehdotuksen:  

Kaupunginvaltuusto hyväksyy asemakaavan muutosehdotuksen A-2691, jolla muodostuu Lahden kaupungin Paavolan (3.) kaupunginosan korttelin 93 tontti 15.

Teknisen- ja ympäristölautakunnan kokouksessa oli jäsen Toni Putula (kok) tehnyt palautusesityksen, jota Nelli Nevala (vihr) oli kannattanut Francis McCarronin (kok) ja Maarit Tuomen (ps) tukemana, mutta hävisivät äänestyksessä pohjaesitykselle äänin 8-4. Näin ollen lautakunta päätyi esittämään tuon yksioikoisen, alueeseen täysin sopimattoman kerrostalon rakentamisen mahdollistavan muutoskaavan. En voi ymmärtää.

Henkilökohtaisesti minun on vaikea käsittää miksi tuolle tontille ei voida esittää rakennettavaksi Onnelantien sekä Oikokadun ilmeeseen sopivaa, vanhan rukoushuoneen kokoista tai edes sen pohjan kokoista puulla verhoiltua kolmekerroksista taloa, johon mahtuu jo melkoinen määrä asuntoja. Lahdestakin löytyy taitavia arkkitehteja, jotka pystyvät sellaisen varmasti suunnittelemaan. Esimerkiksi arkkitehti Heikki Leino, joka on jo näyttänyt taitonsa siinä miten suunnitellaan uusi talo, joka ei negatiivisesti nouse räikeästi esiin alueen muusta olemuksesta. Onpa yhtenä esimerkkinä tarjottu tontille myös kahta alkupään isompien pienkerrostalojen kokoista rakennusta, jos se on helpommin toteutettavissa oleva mahdollisuus. Ei ihan huono vaihtoehto sekään. Mikäli ongelmaksi nousee osoitettavien autopaikkojen määrä, rakennetaan sitten vaan se määrä asuntoja, mikä kokonaisuudessa on mahdollista.

Seuraavaksi toteutuvat päätökset ovat Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenten näkemysten varassa.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok)
kaupunginhallituksen jäsen
Onnelantien asukas


Oheinen kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa Mielipidekirjoituksena sunnuntaina 20.10.2019 muutamaa kappaletta lyhyempänä versiona.

Avainsanat: Onnelantie 2 kaavamuutos, Onnelantie, vanha rukoushuone, vanhan rukoushuoneen tontti, kaavoitus, Lahti, Lahden kaupunki

Vaikuttajanaisia Lahdessa koolla tänään

Tiistai 19.3.2019 klo 11.58 - Merja Vahter

Hienosti alkoi tämä Minna Canthin ja tasa-arvon päivä.
Meitä oli Milla Bruneaun kutsumana 80 naista koolla aamiaisen ja hienojen
alustusten merkeissä Hennala Klubilla, entisen Toimiupseerikerhon tiloissa.

Milla kertoi omasta uratarinastaan, joka onkin suhteellisen huikea noinkin
nuoreen ikään nähden.

Hänen jälkeensä kuulimme Vaasan yliopiston akateemisten palvelujen johtajan Heli Häyrysen esityksen ”Naisten työuraan ja urakehitykseen vaikuttavat tekijät” sekä
Paula Helteen alustus teemalla ”Miten muotoilla omaa uraa työelämän
muuttuessa?”

Oli erittäin mielenkiintoinen, innostava ja kannustava tilaisuus meille
kaikille mukana olleille.

Lyhyesti ja ytimekkäästi kiteyttäen: Uskaltakaa, kokeilkaa uutta, menkää kohti
unelmia, rohjetkaa uudistaa ja uudistua, empatiakyky ei ole työelämässäkään
ainakaan haitaksi, nähkää mahdollisuudet ja kyetkää myös kannustavaan tiimityöskentelyyn
tulosten saavuttamiseksi. Parhaita ja tärkeimpiä tsemppaajia ovat omien
perheidemme ja muun lähipiirin miehet.

Naisia on vihitty papeiksi 30 vuotta. Seurakuntien johdossa on edelleen
kirkkoherra, on hän sitten nainen tai mies. Niin kuin on Eduskunnankin johdossa
Puhemies, kulkee hän sitten Marimekossa tai tummassa puvussa. Lähdenkin tästä
pikimiten vastaanottamaan Puhemies Paula Risikon Lahden vierailulle Trio
kauppakeskuksen Sinuhen kahvilaan.

Näitä kokoontumisia kannattaa jatkaa. Hienoa naisenergiaa. Ihan mahtavaa.





Avainsanat: VaikuttajanaisetLahti #lahti #yrittäjyys #naisyrittäjyys #yritysjohto #itsenäisyys #kannustavuus #vertaistuki

Lilliputti-muistelua

Sunnuntai 3.3.2019 klo 13.40 - Merja Vahter

Tämä tänään saamani yksityisviestiyhteydenotto sai aikaan taas niin kiitollisen olon, että oli ihan pakko avautua.
 
Se oli tullut minulle Facebookissa tuolta Merja Vahter – Kokoomus – Lahti –sivujeni kautta.

”Olet vuosikymmenten ajan, tietämättäsi ..liittynyt elämääni...kaikki alkoi LILLIPUTTI lastenvaateliikkeestä 1983 esikoiseni synnyttyä. Ystävällisin terveisin …

Niin ihana liike...aina sinä ystävällisenä vastassa, vaikka en suinkaan aina voinut ostaa mitään.”

Kun on tehnyt elämässään aikanaan suhteellisen nuorena ison, rohkean ratkaisun jäämällä pois vakituisesta ja siihen aikaan varsin turvallisesta työsuhteestaan valtion palkkalistoilla, on ihanaa saada palautetta siitä, etten turhaan lähtenyt unelmaani toteuttamaan. Tuota ratkaisuani en toki muutenkaan ole koskaan katunut.

Olin jostain käsittämättömästä syystä haaveillut lähes teini-ikäisestä asti, että haluan joskus perustaa oman liikkeen Lahden keskustaan. Alan miettiminen saattoi vaihdella, mutta enimmäkseen se unelma liittyi vaatteisiin. Siihen taas vaikutti osaltaan se, että olin 14-vuotiaasta asti mennyt joka päivä koulun jälkeen, ja lomilla, Tuomitalon valopihassa sijainneeseen Ajatar-Toivemekkoon töihin. Sain hoitaa siellä heidän posti-, matkahuolto- ja pankkiasiat, eli viedä mm. valmiiksi allekirjoitetut pankkisiirrot pankkiin maksettaviksi. Sillä tavoinhan se laskujenmaksu siihen aikaan hoidettiin. Siellä sain myös oppini myymiseen ja asiakkaiden palveluun, sekä imuroida ja pestä peilejä. Työkaverit ja ”rouva” ansaitsevat siitä opista kiitoksen.

Ehdin kouluajan päättymisen jälkeen olla toimistotöissä sekä nuorison toiminnanohjaajana ennen tuota Hennalan aikaa, siellä pääasiassa Puolustusministeriön Rakennustoimiston isännöitsijätoimiston kanslistina. Sieltä äitiyslomalle lähtiessäni päätin, että tämän seitsemän vuoden Hennala-jakson jälkeen haluan jotain muuta. Ensisijaisesti kuvittelin jääväni kotiäidiksi. No siihenhän minusta ei ollut. Olin tottunut lähtemään aamuisin kodin ulkopuolelle töihin ja uskallan väittää näin jälkeenpäin, että muuhun hakeutuminen oli koko perheen etu.

Sanotaan, että tauot ovat ihmiselle tarpeen ajatustyötä ja ideointia varten. Näin se oli tässäkin tapauksessa. Lapsen kanssa päivissä toki tekemistä riitti, mutta jostakin takaraivon sopukoista nousi vahvana esiin taas se haave omasta yrityksestä, nimenomaan palvelevasta erikoisliikkeestä kaupunkimme keskustaan. Ala hahmottui lopulta pitkälti siitä, että juuri sillä hetkellä Lahdessa ei ollut ainuttakaan lastenvaatteiden erikoisliikettä. Toki lahtelaiset sellaisen tarvitsisivat. Siinä se on. Vaatteet ja lapset sekä lapsiperheet. Visiona myydä keskihintaisia laadukkaita vaatteita palvelevassa erikoisliikkeessä. Suomalaisia ja Keski-Euroopasta tulevia. Elettiin aikaa, jolloin Lahden keskustassa oli huutava pula riittävän hyvällä paikalla sijaitsevista liikehuoneistoista. Sain kuitenkin vihdoin sellaisen vuokrattua Rautatienkadun mäestä läheltä Vuorikatua. Pieni tila, mutta hyvät näyteikkunat kahdella sivulla. Kesän aikana vapautuva.

Sinänsä metka juttu oli, että kun aloitin tammikuussa 1984 sisäänostot, kuulin lähes ensimmäisenä tapaamaltani alan myyntiedustajalta, että Lahteen on tulossa yksi alan erikoisliike kevätkesän aikana.
No sepäs sattui. Joku muukin oli huomannut saman puutteen erikoisliiketarjonnassa. Hiukanhan se pisti miettimään, mutta sitten hoksasin, että onhan muidenkin alojen liikkeitä useampia. Niinpä valmistauduin ihan täysillä koko kevään tämän oman yritykseni toteuttamiseen sopimalla rahoitukset, myyntituotteiden sisäänostot, liiketilan remontit, ulkoisen ilmeen suunnittelun tilaamiset ja toteutukset, ym. ym.
Alusta asti päätin, että palkkaan yhden myyjän, jotta aikaa jää edes kohtuullisesti myös perheelle. Hän olikin sitten mukana heti ensimmäisistä sisäänostoista alkaen. Siinä mielessä meitä oli tätä kokonaisuutta rakentamassa kaksi, vaikka kaikki yritysvastuu oli minulla. Kotona oli onneksi kannustava tuki mieheni taholta. Ennen koulujen alkua loppukesällä oli sitten kaikki valmiina avata asiakkaille ovet ensimmäiseen pieneen myymäläämme, Lastenputiikki Lilliputtiin. Ihanaa ja jännittävää. Muistan ensimmäiset asiakkaamme edelleen. Terveisiä vaan. Tapaamme aina silloin tällöin eri yhteyksissä.

Ja kaikki kipinä nyt tämän kirjoittamiseen tuli siis tuosta aamupäivällä saamastani Lilliputin asiakkaaksi tunnustautuneen ihmisen viestistä, joka kertoi kahden, nyt jo aikuisen pojankin muistavan minut hyvin, ja heidän asiakaskäyntinsä Lilliputissa. Ja kuulostakoon hieman kehuskelulta tai ei, saan vastaavia palautteita aina silloin tällöin. Voitte vain kuvitella kuinka ne lämmittävät, koska sain mielelläni palvella melkoisen isoa asiakaskuntaa kaikkiaan 22 vuotta. Myymälöitä ehti olla neljä. Se ensimmäinen Rautatienkatu 16 pari vuotta, sitten kymmenisen vuotta Rajasen talossa Rautatienkatu 18 ja sen kanssa osin samaan aikaankin Aleksanterinkadulla Triossa nykyisen Pentikin paikalla ja viimeisen jäähdyttelyvuoden Hämeenkatu 13. Vaatetimme vuosien aikana valikoimillamme lapset keskosista 176 senttisiin, alusvaatteista ulkoiluvaatteisiin, päästä varpaisiin.

Vuosien mittaan yritys laajeni myös ulkomaantuontiagentuuriksi, koska sain, pyytämättä ja odottamatta kuin muinainen ministeri, tarjouksen ryhtyä suuren itävaltalaisen vaatetuskonsernin lastenvaatemalliston tuontiagentiksi Suomessa. Näin asiakaspiirini kasvoi kuluttaja-asiakkaiden palvelemisesta myös suomalaisten erikoisliikkeiden ja tavaratalojen sisäänostajiin. Nuo Kiddy, ja myöhemmin Kiddy Fashion sekä X-Teens vaatteet ovatkin yksi merkittävin osa niitä vaatteita, joiden laadukkuutta ja kivaa näköä asiakkaat muistelevat ja kiittelevät edelleen. Tuo koko Kiddy-tuotteiden tuonnin minun vastuulleni tulo olisi ihan oman tarinansa paikka, mutta jääköön se nyt tällä kertaa. Huimat ja hienot muistot niistäkin 14 vuodesta, jolloin sitä vähittäiskaupan ohella hoidin. Toki muutamien myyntiedustajien avustamana.

LIlliputissa_Titta_Merja__ja_Marja.png

Jälleen on pakko korostaa. Ei sitä Lilliputin hyvää asiakaspalvelua myymälöissä pelkästään minun toimesta toteutettu. Siitä kiitoksen ansaitsevat vähintään yhtä paljon Marja, Krista, Seija, Helena, Titta, Sirpa ja keitä kaikkia nyt sitten ehtikään vielä heidän lisäkseen olla, joskin hieman lyhyempinä työsuhteina.

Ja varsinkin sitten, kun lupauduin lähtemään eri järjestöissä toimimisen lisäksi tähän kunnallispolitiikkan ja vähän laajemminkin yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen, olivat he minua enemmän asiakkaiden kanssa tekemisissä, palvelemassa kaikkia ihania Lilliputin asiakkaita. Asiakkaille kuuluu kiitos kaikista 22 vuodesta. Jos oli iloa meistä teille, niin oli myös teistä meille. Monista asiakasperheistä tuli hyvinkin läheisiä ja lähes ystävyyteen verrattava tunneside jatkuu edelleen, vaikka luovuin ihan omasta tahdostani tuosta synnyttämästäni yrityksestä jo 2006 loppukesällä. Kiitos ja kumarrus.


Merja Vahter

kauppias, ja tästä tittelistä ylpeä


Avainsanat: Lahti, Lastenputiikki Lilliputti, kauppias, asiakkaat, asiakastyytyväisyys, asiakaspalvelu, palveluasenne, yrittäminen, yrityksenperustaminen, unelma, unelmantoteutuminen, Merja Vahter

Paluumuuttajat ovat Lahdelle arvokkaita

Perjantai 15.2.2019 klo 9.10 - Merja Vahter

Näkökulmani kaupunginvaltuutetun tehtävään on aina ollut se, että meidän on mahdollisimman paljon tavattava erilaisista viiteryhmistä tulevia kaupunkilaisia. Erityisesti tämän näen tärkeäksi meidän kaupunginhallituksessa istuvien kohdalla. Tänään saimme toteutettua tapaamisen Lahteen pääkaupunkiseudulta, lähinnä Helsingistä paluumuuttaneiden kanssa. Aloite oli tullut heidän taholta. Parituntisen keskustelun aikana kuulimme heidän ajatuksiaan Lahdesta, kaupunkimme hyvistä puolista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Alusta asti heidän tapaamisessa tänään oli kanssani mukana kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneau. Mainion sattuman ansiosta kaupungintalon Tyrmässä toteuttamaamme tapaamiseen ehti pikipäin poikkeamaan myös kaupunginjohtaja Pekka Timonen. Kun hän kuuli millaisia vieraita meillä oli, tuli hän mielellään vaihtamaan heidän kanssaan muutaman sanan. Onhan toki hienoa, että Lahti houkuttelee uusia asukkaita, jotka haluavat myös itse käyttää aikaansa oman, yhteisen kaupunkimme kehittämiseen. Puhumattakaan siitä, miten valmiita he ovat viemään viestiä Lahdesta hyvänä, ellei peräti loistavana kaupunkina muidenkin tietoisuuteen.

Kiitos innostavasta keskustelusta Outi Linnanterä, Eeva Sokolowski ja Marja Tinnilä. Hienoa, että olette palanneet lapsuutenne ja nuoruutenne kotikaupunkiin.Paluumuuttajat_ja_Milla_ja_kj_Timonen.jpg

Avainsanat: Lahti, paluumuutto, uutta energiaa, arvostus, Milla Bruneau, kaupunginjohtaja Pekka Timonen

Vanhusten hoivapalveluista

Keskiviikko 30.1.2019 klo 16.20 - Merja Vahter

Esille tulleet epäkohdat eivät ole minkään tahon osalta puolusteltavissa. Olen nyt parin päivän aikana lukenut paljon ihmisten kirjoituksia omakohtaisista kokemuksista. Niitä lukiessa tuntee häpeää siitä miten osassa palveluasumisen yksiköitä, erilaisia hoivakoteja, sairaaloiden pitkäaikaisosastoja ja vastaavia, on vanhuksia ja muita hoivaa tarvitsevia hoidettu.

Lahtelaisena tietysti tärkeimmäksi olen kokenut lukea paikallisista kokemuksista, joissa on tullut esille mm. se kuinka saman paikan eri osastoilla hoidon taso ja asukkaiden kohtelu voi vaihdella suuresti. Tästä ei voi tulla muuhun päätelmään kuin siihen, että paljon on meistä ihmisistä kiinni. Ei pelkästään taloudellisista resursseista.
Niillä käynneillä, joina itse olen vieraillut eri paikoissa, ei luonnollisesti saa samaa kokemuspohjaa kuin asiakkaana, potilaana tai heidän omaisenaan. On tärkeää myös muistaa, että kukin ihminen, vanhuskin, on omanlaisensa yksilö.
Kun anoppini yli 90-vuotiaana vuosia kotiin annetun hoidon jälkeen piti viedä Lahden kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastolle, sanoin hoitajille erikseen, että tässä on sitten sellainen ihminen joka itse ei omia puoliaan huomion saamiseksi pidä. Se on meidän kaikkien muiden tehtävä. Hän ei tule teitä huoneeseensa huutelemaan, vaan hänen tarpeensa on muiden huomioitava. Ehdimme nähdä ja kuulla kyseisellä osastolla paljon päinvastaisestikin käyttäytyvien ihmisten toimintaa niiden kuukausien aikana, jotka hän ehti siellä ennen kuolemaansa olla. Siellä se mummo vaan kiltisti ja nöyrästi moista menoa sivusta seurasi ja kuunteli, vaikka se varmasti omaa oloa entisestään väsytti. Mitään räikeitä puutteita hoidosta ei silloin kyllä ollut havaittavissa. Toisenlaisista kokemuksistakin nyt olen samasta paikasta lukenut. Liekö sitten sekin ollut osastokohtaista.
Ei ole millään lailla hyväksyttävää nyt luettu ja kuultu tieto siitä, kuinka vanhat ihmiset eivät saa asiallista tarvitsemaansa hoitoa ja kohtelua. Mutta se, etteivät päättäjät näille asioille ole vuosien varrella korvaansa lotkauttaneet, ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Mitään yleistä puolustuspuhetta en sen suhteen kuitenkaan rupea tässä pitämään.
Varmaa on, että juuri kaikkien heidän puolia meidän joka ainoan tulee pitää, jotka itse eivät siihen kykene. Näistä tärkeimpinä luonnollisesti vanhukset ja lapset sekä muuten hoitoapua tarvitsevat.
Moitetta löytyy sekä yksityisten palveluntuottajien että kuntien ja kuntayhtymien tuottamissa palveluissa ja ylläpitämissä hoitopaikoissa ja laitoksissa. Hyvä, että epäkohdat ovat nousseet keskusteluun. Nyt ei suunta saa olla mihinkään muuhun kuin parempaan suuntaan. Se on niin johdon kuin sinänsä rankkaa hoitotyötä tekevien vastuulla. Vasta sitten voimme taas olla ylpeitä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.

Merja Vahter

kaupunginvaltuutettu
ja kaupunginhallituksen jäsen

Avainsanat: vanhukset, vanhustenhoito, palveluasuminen, pitkäaikaishoito, sairaala,

Nuorisotyöttömyys on yhteinen huoli

Keskiviikko 9.1.2019 klo 22.09 - Merja Vahter

Kokoonnuimme tänään kaupunginhallituksen koolle kutsumana suurella joukolla Niemen kampukselle pohtimaan liian korkeaa nuorten työttömyyden tilaa ja sen korjaamista Lahdessa.

Saimme TEM:n Janne Savolaisen alustuksessa kuulla tilannetta valtakunnallisesti ja senkin perusteella voimme todeta, ettemme ole huolinemme yksin. Tilastojen seuraaminen ei tuota tulosta, vaan ainoastaan kova tahto kehittää tavat, jolla saamme korjattua tilannetta.

Olimme kutsuneet sinne sekä koulutustahojen että yritysten ja yrittäjäjärjestöjen edustajia. Luonnollisesti myös kaupunginjohtaja sekä muita Lahden kaupungin virkamiehiä oli paikalla. Alustusten jälkeen jakauduimme pienempiin ryhmiin miettimään millaisia ajatuksia nuorten tilanne meillä kullakin herätti ja miten lähtisimme sitä korjaamaan. Ryhmässä, jossa itse olin keskustelemassa, olimme yhtämieltä siitä, että tärkeimpiä asioita työllistymisen toteutumiseksi ovat motivaatio, asenne ja riittävän hyvä itsetunto. Uskoimme, että tätä asiaa voimme me aikuiset edistää kannustamalla heitä uskomaan itseensä. Se on usein pienestä kiinni. Luonnollisesti suuri rooli tässä on vanhemmilla, mutta niin on myös ihan jo peruskoululla sekä muilla nuorten kanssa tekemisissä olevilla aikuisilla. Esille nousi myös, että henkilökohtaisten kohtaamisten merkitys on suuri.

Lahdessa Ohjaamo tekee jo nyt hyvää työtä, samoin Etsivä työ. Koulujen opojen resurssien tulee ulottua myös riittävän pitkälle ohjaamaan nuoria oikeille urille.

Tämä oli nyt ensimmäinen tässä muodossa toteutettu kaupunginhallituksen iltakoulu tämän asian äärellä, mutta työ jatkuu, jotta saamme nuorten työllistymistä edistettyä.

Merja Vahter
kaupunginhallituksen jäsen
kaupunginvaltuutettu

Avainsanat: nuorisotyöttömyys, työttömyys, Lahti, huoli

Ehdokkaat ansaitsevat arvostuksemme

Lauantai 3.11.2018 - Merja Vahter

Eduskuntavaalit: On uhraus asettua kaikelle arvostelulle alttiiksi

Koska itse en ole ehdokkaana, mutta olen ollut, niin tuonpa sosiaalisessa mediassa sekä lehdissä käynnissä olevaan keskusteluun rohkeasti oman näkemykseni ja ajatuksiani, joita keskustelut ja kirjoitukset sekä kommentit minussa herättävät. Jotakin nimittäin arvelen kokemuspohjalta asiasta tietäväni, vaikka en kansanedustajana ole ollutkaan.

Ensiksikin, kansanedustajan tehtävä on työ.
Jos sen kunnolla hoitaa, vie se aikaa paljon enemmän kuin monien 7,5 tunnin pituinen työpäivä.
Toki lomien pituudet ovat varsinkin tällaiselle pitkän yrittäjätaipaleen kokeneelle kadehdittavan pitkät.

On jonkinasteinen uhraus asettua julkisuuteen ja kaikelle arvostelulle alttiiksi. Siihen ei meistä kuka vaan rupea. Mihinkään muuhun työpaikkaan hakemisen en tiedä olevan niin kallista ja samalla epävarmaa tuloksen tuottamisen suhteen.

Ilman näkyvyyttä ei ole tunnettuutta. Siksi ehdokkaat tarvitsevat mainontaa, myös maksullista.
Ilman rahaa taas ei ole mahdollista mainostaa. Kaikki äänestäjät eivät ole sosiaalista mediaa seuraavia.
Kannattaa miettiä mitä mahdollisuuksia jää jäljelle, jos ei saa olla omaa rahaa käytettävissä, edes lainan ottamisena. Ja toisaalta ei saisi ottaa rahaa vaalityöhön muiltakaan. Varsinkaan niiltä, jotka eivät edes halua näkyviin sitä, että ovat kyseistä ehdokasta tukeneet. Kyseinen tuki osoittaa mielestäni sitä, että jos joku antaa omistaan rahaa ehdokkaan vaalityöhön, uskoo hän ehdokkaan olevan hyvä kansanedustajan tehtävään ja pystyy tekemään kyseisen työn kunnolla.

Vielä haluan korostaa, että ehdokkaat, jotka uhraavat jo vaalityövaiheeseen satoja tai tuhansia tunteja omasta elämästään, jopa omista palkkatuloistaan luopuen, ovat kansan asialla ja tosissaan.

On hyvä myös muistaa, että menestys ei ole synti, vaan meidän kaikkien muiden kansalaisten etu. Ilman sitä meillä ei olisi edes työnantajia, jotka tuovat leivän lukemattomien perheiden pöytään. Kaikki työpaikat eivät ole julkisella puolella ja itseasiassa niitä ei olisi ollenkaan ilman verotuloja, joita tulee erilaisilta ihmisiltä ja yrityksiltä. Sekä pieni että suurituloisilta, toisilta vähän enemmän, toisilta vähemmän.  

Tarvitsemme hyviä kansanedustajia, ahkeria, pelottomia, rohkeita ja idearikkaita puurtajia meille muille töihin. Arvostetaan heitä, jotka laittavat itsensä likoon täysillä. Puoliteholla sen työn hyvä hoitaminen ei onnistu. Ei edes vaalityön.

Valituksi tultuaan hyvä kansanedustaja osallistuu asioiden hoitoon myös istunnottomina päivinä sekä ihmisten tapaamisiin omassa maakunnassaan että myös kotikunnassaan. Ne eivät ole siten vapaapäiviä.
Poikkeuksia ja erilaisuuttakin tehtävän hoidossa toki näkee, kuten missä tahansa työssä.
Siksi onkin tärkeää miettiä millaista ihmistä äänestää. Näytöt työssä menestymisessä eivät siihen tehtävään ole ainakaan haitaksi.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok)
kaupunginhallituksen jäsen

PS. Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 3.11.2018 Mielipidesivulla B23

 

 

Avainsanat: eduskuntavaalit, kansanedustajaehdokkaat, ehdokkaat vaaleissa, hyvä kansanedustaja, arvostus, kansanedustajan työ, eduskunta

Vanhemmat kirjoitukset »