Uutinen Ilkka ”Ike” Kanervan poistumisesta keskuudestamme nostaa varmasti meille itse kullekin mieleen erilaisia muistoja hänestä. Sallinette siis, että kirjoitan Ikeen liittyen muutamia asioita, joita minulle nousee hänestä ja yhteisistä asioistamme tai tilanteista mieleen.
Ike oli Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja jokseenkin koko sen ajan, jonka minä olin Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana. Hän johti Nuorten Liittoa vuodet 1972-1976.
Samalla kun näistä ajoista tulee Ike mieleen, tulee näin Hämeen piiriin kuuluvana automaattisesti mieleeni myös Tapani Mörttinen, koska he olivat sen ajan parivaljakko henkilöinä, joita siihen aikaan vietiin politiikassa nuorten yhteistyöllä eteenpäin. Varsinaissuomalaiset tekivät Kanervasta kansanedustajan vuonna 1975 ja me hämäläiset Mörttisestä samana vuonna alkaneelle eduskuntakaudelle. Toki Lahdessa teimme työtä myös paikallisten eduskuntavaaliehdokkaiden eteen, mutta piirin Nuoret olivat vahvasti Tapanin takana.
Monet teistä tätä lukevista ajattelette varmasti, että olen kyllä jo aika fossiili, kun olen jo tuollaisten miesten kanssa ollut tekemässä vaalityötä ja muuta Kokoomustyötä tuolloin 1970-luvulla. Ajatelkaa vaan, itse olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen tuonkin ajan saanut kokea. Iältäni olen toki heitä nuorempi.
Olen kuitenkin tullut Lahden Kokoomuksen Nuorten kokopäiväiseen – ja iltaiseen työhön jo noin 19-vuotiaana.
Kooännän, kuten puhekielessä puhuimme, toiminta oli tuohon aikaan sekä valtakunnallisesti että piiritasolla ja paikallisesti Lahdessa tavattoman vilkasta ja tiivistä. Myös aikuisten kokoomuslaisten ja nuorten yhteisiä tilaisuuksia oli paljon. Siksi on luonnollista, että opimme tuntemaan sen ajan poliitikkoja oikeastaan kaikista ikäryhmistä ja eri luottamustehtävätasoilta. Olimme kuin yhtä perhettä ja ajoimme samoja asioita. Jälkeenpäin uskallan sanoa, että nuorisotyöllinenkin merkitys oli silloin suuri.
Nyt Iken kuoleman uutisoinnin yhteydessä nousee mieleeni lukuisia kohtaamisiamme puoluekokouksissa ja muissa puolueen tapahtumissa. Kuten olen tänään joidenkin kirjoitusten yhteydessä saanut lukea, Ike muisti ihmiset. Hän katsoi puhuessaan suoraan silmiin, oli lämmin ja läsnä, saattoi jossain tilanteessa tuikata suukonkin poskelle. Oli hän määrätietoinenkin, tuskin muuten olisi saavuttanut sitä asemaa sen enempää puolueessa kuin valtakunnallisessa politiikassakaan. Virheellisen tiedon asioista hän korjasi nopeasti ja napakasti.
Sekä hänen sanontojaan että aiemmin mainitsemani, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtajana vuosina 1975-1987 toimineen Tapani Mörttisen lausahduksia tulee mieleeni aina silloin tällöin. Kun Tapanin kansanedustajataustasta joskus myöhemmin tuli puhe, hän totesi, ”mikään ei ole niin entinen kuin kansanedustaja”. Tapani ehti kärköläläisenä kuitenkin edustaa meitä päijäthämäläisiä siellä useammalla kaudella. Mm. siinä 1987 eduskuntaan valittujen joukossa, kun meillä oli Hämeestä yhteensä kuusi kokoomuslaista kansanedustajaa, Ulla Puolanne, Sirpa Pietikäinen, Ritva Vastamäki, Tapani Mörttinen, Iiro Viinanen ja Matti Viljanen. Siinä meille tavoitetta tulevaisuuteen.
Ilkka Kanerva oli kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 kuolemaansa saakka, eli lähes 47 vuotta. Pitempään kuin kukaan eduskunnassa ollut suomalainen kansanedustaja.
Ikeä muistaen ja kunnioittaen
Merja Vahter
Kokoomusnuori vuodesta 1970
Kokoomuksen järjestöaktiivi
Lahden kaupunginvaltuutettu
Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu
#ilkkakanerva #kokoomusnuoret #kokoomus #tapanimörttinen #hämeenkokoomus #päijäthämeenkokoomus #lahdenkokoomusnuoret #lahdenkokoomus #kokoomuspuolue