Tuttu osa kokoomuslaisuutta on poissa

Perjantai 15.4.2022 klo 11.56 - Merja Vahter

Ilkka_Kanerva_kokoomus_kuva_noin_2017.jpgUutinen Ilkka ”Ike” Kanervan poistumisesta keskuudestamme nostaa varmasti meille itse kullekin mieleen erilaisia muistoja hänestä. Sallinette siis, että kirjoitan Ikeen liittyen muutamia asioita, joita minulle nousee hänestä ja yhteisistä asioistamme tai tilanteista mieleen.


Ike oli Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja jokseenkin koko sen ajan, jonka minä olin Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana. Hän johti Nuorten Liittoa vuodet 1972-1976.

Samalla kun näistä ajoista tulee Ike mieleen, tulee näin Hämeen piiriin kuuluvana automaattisesti mieleeni myös Tapani Mörttinen, koska he olivat sen ajan parivaljakko henkilöinä, joita siihen aikaan vietiin politiikassa nuorten yhteistyöllä eteenpäin. Varsinaissuomalaiset tekivät Kanervasta kansanedustajan vuonna 1975 ja me hämäläiset Mörttisestä samana vuonna alkaneelle eduskuntakaudelle. Toki Lahdessa teimme työtä myös paikallisten eduskuntavaaliehdokkaiden eteen, mutta piirin Nuoret olivat vahvasti Tapanin takana.

Monet teistä tätä lukevista ajattelette varmasti, että olen kyllä jo aika fossiili, kun olen jo tuollaisten miesten kanssa ollut tekemässä vaalityötä ja muuta Kokoomustyötä tuolloin 1970-luvulla. Ajatelkaa vaan, itse olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen tuonkin ajan saanut kokea. Iältäni olen toki heitä nuorempi.
Olen kuitenkin tullut Lahden Kokoomuksen Nuorten kokopäiväiseen – ja iltaiseen työhön jo noin 19-vuotiaana.

Kooännän, kuten puhekielessä puhuimme, toiminta oli tuohon aikaan sekä valtakunnallisesti että piiritasolla ja paikallisesti Lahdessa tavattoman vilkasta ja tiivistä. Myös aikuisten kokoomuslaisten ja nuorten yhteisiä tilaisuuksia oli paljon. Siksi on luonnollista, että opimme tuntemaan sen ajan poliitikkoja oikeastaan kaikista ikäryhmistä ja eri luottamustehtävätasoilta. Olimme kuin yhtä perhettä ja ajoimme samoja asioita. Jälkeenpäin uskallan sanoa, että nuorisotyöllinenkin merkitys oli silloin suuri.

Nyt Iken kuoleman uutisoinnin yhteydessä nousee mieleeni lukuisia kohtaamisiamme puoluekokouksissa ja muissa puolueen tapahtumissa. Kuten olen tänään joidenkin kirjoitusten yhteydessä saanut lukea, Ike muisti ihmiset. Hän katsoi puhuessaan suoraan silmiin, oli lämmin ja läsnä, saattoi jossain tilanteessa tuikata suukonkin poskelle. Oli hän määrätietoinenkin, tuskin muuten olisi saavuttanut sitä asemaa sen enempää puolueessa kuin valtakunnallisessa politiikassakaan. Virheellisen tiedon asioista hän korjasi nopeasti ja napakasti.

Sekä hänen sanontojaan että aiemmin mainitsemani, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtajana vuosina 1975-1987 toimineen Tapani Mörttisen lausahduksia tulee mieleeni aina silloin tällöin. Kun Tapanin kansanedustajataustasta joskus myöhemmin tuli puhe, hän totesi, ”mikään ei ole niin entinen kuin kansanedustaja”. Tapani ehti kärköläläisenä kuitenkin edustaa meitä päijäthämäläisiä siellä useammalla kaudella. Mm. siinä 1987 eduskuntaan valittujen joukossa, kun meillä oli Hämeestä yhteensä kuusi kokoomuslaista kansanedustajaa, Ulla Puolanne, Sirpa Pietikäinen, Ritva Vastamäki, Tapani Mörttinen, Iiro Viinanen ja Matti Viljanen. Siinä meille tavoitetta tulevaisuuteen.

Ilkka Kanerva oli kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 kuolemaansa saakka, eli lähes 47 vuotta. Pitempään kuin kukaan eduskunnassa ollut suomalainen kansanedustaja.

Ikeä muistaen ja kunnioittaen

Merja Vahter
Kokoomusnuori vuodesta 1970
Kokoomuksen järjestöaktiivi
Lahden kaupunginvaltuutettu
Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu

#ilkkakanerva #kokoomusnuoret #kokoomus #tapanimörttinen #hämeenkokoomus #päijäthämeenkokoomus #lahdenkokoomusnuoret #lahdenkokoomus #kokoomuspuolue

 

Avainsanat: Kokoomus, Ilkka Kanerva, Ike Kanerva, Kokoomuksen Nuorten Liitto, kansanedustaja, Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Lahden Kokoomuksen Nuoret, Tapani Mörttinen, Hämeen Kokoomus, Kokoomuksen Hämeen piiri, Lahden Kokoomus

Uutta vuotta kohti

Torstai 31.12.2020 klo 22.44 - Merja Vahter

Vuoden vaihtuminen pistää miettimään niin mennyttä kuin tulevaa.

Aika moinen kärvisteleminen on liittynyt tähän vuoteen 2020 tuolta maaliskuun alusta alkaen. Aina on löydettävä kaikista vastoinkäymisistä myös jotain hyvää. Yhtenä sellaisena voidaan mainita se, että asioita on opittu hoitamaan paljon myös etäkokouksina ja muuna sähköisenä yhteydenpitona sekä puhelimella. Pakko on joskus hyödyllinen asia, jonka kautta syntyy varmasti myös pysyviä tapoja, jotka säästävät niin aikaa kuin luontoa ja ympäristöä yleensä. Sopiva sattuma, kun otetaan huomioon, että Lahti on virallisestikin Euroopan Ympäristöpääkaupunki vuonna 2021. On ollut sitä käytännössä jo aiemmin ja tulee varmasti olemaan myös ensi vuotta seuraavina vuosina. Sen verran selkeästi olemme Lahdessa edelläkävijöitä lukuisissa asioissa.

Vuosi 2021 on myös kuntavaalivuosi, jonka eteen olemme Lahden Kokoomuksessa tehneet työtä jo koko tämän nyt päättyvän vuoden ajan. Ehdokashankinta hyvän ehdokastarjonnan varmistamiseksi vaatii aikaa ja työtä. On ihmisiä, jotka ilmoittavat itse olevansa kiinnostuneita lähtemään ehdolle hoitaakseen yhteisiä asioita kaupungissamme, mutta paljon on käytettävä aikaa myös siihen, että hoksataan kysyä heitä, jotka eivät itse rohkene tai tule muuten ottaneeksi yhteyttä mahdolliseen ehdokkaaksi vaaleihin lähtemiseen liittyen. Nyt on meneillään neljännet vaalit, joissa olen ihan talkoohengellä hoitanut ehdokkaiden kanssa käytäviä keskusteluja kannustaen ja erinäisistä kuntapoliitikon tehtäviin liittyvistä asioista kertoen. Näissä merkeissä olen tänäkin vuonna saanut tilaisuuden tutustua moniin uusiin ihmisiin ja huomannut miten mahtavaa tietotaitoa heiltä löytyy, jota kaupungin kehittämisessä ja päätöksenteossa tarvitaan. Kaikista ehdokkaista ei vaaleissa tule valtuutettuja, mutta hyviä lautakuntien ja muiden luottamustehtävien hoitajia useista nyt kuntavaaleihin lähtijöistä tulee.

Olen itse lähtenyt ensimmäistä kertaa kuntavaaleihin mukaan vuonna 2000. Entinen luokanvalvojani Lahden Yhteiskoulusta, joka tuolloin oli Kokoomuksen Kunnallisjärjestön puheenjohtaja, pyysi minua mukaan vaalityöryhmään, joka kartoittaa hyviä ehdokkuudesta kiinnostuneita kaupunkilaisia mukaan listallemme. Olin tuolloin kauppiasyrittäjä, vähittäiskaupassa sekä tukkupuolella. Siinä vaiheessa minulla ei vielä käynyt mielessäkään, että lähtisin itsekin ehdokkaaksi. Niin siinä kuitenkin kävi, että hän ja muut työryhmän jäsenet saivat houkuteltua minutkin lähtemään ehdokkaaksi. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kokoomuslaisuushan ei suinkaan alkanut minulla siinä vaiheessa, vaan se oli alkanut jo 16-vuotiaana liittyessäni Lahden Kokoomuksen Nuoriin. Itse asiassa tämä päättyvä vuosi on minulle eräänlainen juhlavuosi. Olen ollut Kokoomus-puolueen jäsen tasan 50 vuotta. Niin järkyttävän pitkältä ajalta kuin se kuulostaakin. Koskaan en kuitenkaan ole kokenut kuuluvani väärään joukkueeseen. Uskallan mm. sanoa, että jokseenkin kaikki rakkaimmat ja pitkäaikaisimmat ystäväni ovat sellaisia, joihin olen tutustunut niinä ensimmäisinä vuosina, kun olin liittynyt kokoomusnuoriin. Toki osaan hyvistä ystävistä olen tutustunut mm. työelämän varrella ja muiden harrastusten sekä järjestöjen parissa.

Miltä elämä kuntapoliitikkona ja aktiivisena Kokoomuspuolueen luottamushenkilönä on sitten tuntunut. Lyhyesti sanoen antoisalta, aikaa vievältä, opettavaiselta ja arvokkaalta osalta elämää. Kuntapoliitikkohan olen ollut vasta tuon 20 vuotta vaikka Kokoomuksen järjestötoimija paljon kauemmin. Matkan varrelle mahtuu myös pitkä jakso, kun oman yrityksen perustettuani ja sitä johtaessani en pystynyt niin aktiivisesti olemaan kaikessa puolueen toiminnassa mukana kuin nuorisovaiheessa ja nyt tämän kaupunginvaltuutettuna oloni aikana. On ollut hyödyllistäkin, että olen saanut kokea monenlaista työelämää. Niissä on ehtinyt olla työnantajana vaateliike, nuorisojärjestö, pankki, puolustusministeriö, oma yritys sekä ammatillinen oppilaitos. Poliittinen broileri -sanonta ei ainakaan siis minuun istu, vaikka nuorena olen toimintaan mukaan lähtenytkin.

Miten kaupunginvaltuusto on sitten näiden 20 vuoden aikana muuttunut. Valitettavan paljon. Ja tähän joudun sanomaan, niin kuin moniin muihinkin asioihin liittyen, kaikki on kiinni yksilöistä. Se miten asioita tehdään ja hoidetaan, millaista mielikuvaa luodaan, riippuu yksilöistä. Jokaisesta meistä. Uskallan väittää, että paras tapa asioiden eteenpäin viemiseen ei ole huutelu, muiden ihmisten arvostelu ja kaiken mahdollisen negatiivisen etsiminen. Väitän, että parempia lopputuloksia saadaan yhteistyötä tekemällä, toisia arvostamalla ja samaan maaliin pelaamisella. Tästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, ihan syystä. Tämä asia on mielestäni yksi ensi vuoden ja tulevan valtuustokauden tärkeimmistä tavoitteista. Tähän toivon kaikkien nykyisten ja tulevien valtuutettujen kiinnittävän entistä enemmän huomiota ja käyttävän parempien toimintatapojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen aikaa sekä vilpitöntä tahtoa. Siinäkin on kaikilla yksilön vastuu.

Kiitos tämän vuoden yhteistyöstä kaikilla tahoilla. Paljon vaatinut vuosi jää taakse. Opitaan toisiltamme jatkossakin. Tehdään ensi vuodesta parempi kaikessa siinä, mihin itse voimme vaikuttaa. Nyt on viimeistään tullut nähdyksi, että kaikkeen emme voi. Ehkä sekin on kasvattavaa. Pysytään terveinä, jaksetaan innostua asioista ja ollaan aktiivisia toteuttaaksemme unelmiamme aina vaan paremmasta Lahden kaupungista.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Koulutuskeskus Salpauksen hallituksen pj
kuntavaalitutor

www.merjavahter.fi

 

 

Avainsanat: uusi vuosi, kuntapolitiikka, Lahti, Lahden kaupunki, kaupunginvaltuutettu, ympäristöpääkaupunki, luottamustehtävät, Kokoomus, Lahden Kokoomus, Hämeen Kokoomus, kuntavaalit, kuntavaaliehdokkaat, työelämä, kokemus, valtuusto, politiikka, poliitikko