Lahden Onnelantie 2:n kaavamuutos ihmetyttää

Keskiviikko 16.10.2019 klo 21:21 - Merja Vahter

Meillä Lahdessa on tavoitteena osallistaa kaupunkilaisia. Osallistuminen kaupungin yleisilmeeseen vaikuttavaan kaavavalmisteluun on yksi mahdollisuus siihen. Tätä mahdollisuutta ovat kaupunkilaiset myös käyttäneet mm. asukaskuulemistilaisuuksissa, kuten keskusta-alueen kaavaillassa 17.10.2018 Fellmanniassa ja 20.2.2019 Kansanopistolla, jossa aiheena oli Onnelantie 2:n eli vanhan rukoushuoneen kaavaluonnos.
Kansanopistolla pidetty tilaisuus koski vain ja ainoastaan tämän tontin tulevaisuutta. Olin näissä tilaisuuksissa paikalla kuuntelemassa lahtelaisten näkemyksiä tontin tulevaisuudesta.

Kaavaluonnoksen esittely oli asiallista ja virkamies kertoi valmistelun pohjaa sekä perusteluja erinäisille ratkaisuille. Illan aikana ilmeni, että yleisesti ottaen olisi toivottu olevan mahdollista, että vanha rukoushuoneen rakennus olisi voitu peruskorjata nykyisessä ulkomuodossaan nykyisten omistajien käyttöön asuinrakennukseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut kuntotarkastusten perusteella osoittautunut mahdolliseksi. Edes kaupungin terveystarkastaja ei saamiemme tietojen mukaan sallinut rakennuksen ottamista asuinkäyttöön edes remontoinnin jälkeen. Tämä oli ihan järkeenkäypä perustelu sille, että tontille tulee valmistella kaava, joka mahdollistaa uudisrakentamisen kyseiselle, varsin keskeiselle tontille, joka rajautuu sekä Onnelantielle, Saimaankadulle että Oikokadulle.

Onnelantien rakentaminen perustuu viipurilaisen arkkitehdin Otto-Iivari Meurmanin Lahden itäisille osille, Paavolan kaupunginosaan 1927 laatimaan asemakaavamuutokseen. Onnelantien rakennuskanta on Mannermaankatuun asti pääasiassa peräisin vuosilta 1928-1936. Lukuun ottamatta kahta alueen ilmeeseen sopivaa uudisrakennusta, jotka on rakennettu 2010-luvulla, tuhoutuneiden samankaltaisten talojen tilalle. Alueella Saimaankadusta Mannermaankadulle asti on säilynyt puutarhakaupunki-ideologia. Hyvä niin, koska vastaavana on säilynyt keskustan alueella oikeastaan vain osa Kymintiestä, Harjukadun alkupää ja Kolkankatu sekä Vaaniankatu.

Tontin muutosten valmistelu on nyt edennyt päätöksentekovaiheeseen ja oli esillä teknisen- ja ympäristölautakunnan kokouksessa tiistaina 15.10. pykälänä 137 otsikolla ”Asemakaavan muutosehdotus A-2691, Onnelantien 2, ent. rukoushuone, Paavola”. Tämä päätösehdotus mahdollistaisi tontille viisikerroksisen, vailla minkäänlaista alueen ilmeen huomioivaa kunnianhimoa olevan kerrostalon rakentamisen. Tämä ajatusmalli on mielestäni täydellisessä ristiriidassa niiden näkemysten kanssa, joita kaupunkilaiset ovat tuoneet esiin mm. noissa alussa mainitsemissani asukastilaisuuksissa, joissa kaavan suunnitteluun oli annettu mahdollisuus vaikuttaa. Onko tämä malliesimerkki lahtelaisten kuulemisesta ja osallistamisesta? Näin ns. päättäjän ja kaupunkilaisen näkökulmasta katsoen ei ole.

Maankäytön johtajan esityksenä oli: Lautakunta päättää hyväksyä asemakaavan muutosehdotuksen A-2691 asetettavaksi julkisesti nähtäville. Mikäli mahdolliset muistutukset eivät anna muuhun aihetta, lautakunta esittää, että kaupunginhallitus tekee kaupunginvaltuustolle seuraavan ehdotuksen:  

Kaupunginvaltuusto hyväksyy asemakaavan muutosehdotuksen A-2691, jolla muodostuu Lahden kaupungin Paavolan (3.) kaupunginosan korttelin 93 tontti 15.

Teknisen- ja ympäristölautakunnan kokouksessa oli jäsen Toni Putula (kok) tehnyt palautusesityksen, jota Nelli Nevala (vihr) oli kannattanut Francis McCarronin (kok) ja Maarit Tuomen (ps) tukemana, mutta hävisivät äänestyksessä pohjaesitykselle äänin 8-4. Näin ollen lautakunta päätyi esittämään tuon yksioikoisen, alueeseen täysin sopimattoman kerrostalon rakentamisen mahdollistavan muutoskaavan. En voi ymmärtää.

Henkilökohtaisesti minun on vaikea käsittää miksi tuolle tontille ei voida esittää rakennettavaksi Onnelantien sekä Oikokadun ilmeeseen sopivaa, vanhan rukoushuoneen kokoista tai edes sen pohjan kokoista puulla verhoiltua kolmekerroksista taloa, johon mahtuu jo melkoinen määrä asuntoja. Lahdestakin löytyy taitavia arkkitehteja, jotka pystyvät sellaisen varmasti suunnittelemaan. Esimerkiksi arkkitehti Heikki Leino, joka on jo näyttänyt taitonsa siinä miten suunnitellaan uusi talo, joka ei negatiivisesti nouse räikeästi esiin alueen muusta olemuksesta. Onpa yhtenä esimerkkinä tarjottu tontille myös kahta alkupään isompien pienkerrostalojen kokoista rakennusta, jos se on helpommin toteutettavissa oleva mahdollisuus. Ei ihan huono vaihtoehto sekään. Mikäli ongelmaksi nousee osoitettavien autopaikkojen määrä, rakennetaan sitten vaan se määrä asuntoja, mikä kokonaisuudessa on mahdollista.

Seuraavaksi toteutuvat päätökset ovat Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsenten näkemysten varassa.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok)
kaupunginhallituksen jäsen
Onnelantien asukas


Oheinen kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa Mielipidekirjoituksena sunnuntaina 20.10.2019 muutamaa kappaletta lyhyempänä versiona.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Onnelantie 2 kaavamuutos, Onnelantie, vanha rukoushuone, vanhan rukoushuoneen tontti, kaavoitus, Lahti, Lahden kaupunki

Starckjohannin johto valitsi aikanaan Lahden

Tiistai 31.7.2018 klo 14:11 - Merja Vahter

150 vuotta sitten perustettu Starckjohann-yhtiö on vuosikymmenten varrella ollut yksi merkittävä työllistäjä.

Kuin sattuman kaupalla osui käsiimme kesäpaikkamme vintillä vuosikymmeniä säilynyt Etelä-Suomen Sanomien numero heinäkuun 21. päivältä vuodelta 1968, jossa lehdessä oli laaja kirjoitus silloin 100 vuotta täyttäneestä yrityksestä. Juhlapäivä oli virallisesti 22.7.

Voidaan sanoa, että Lahti oli onnekas, kun yrityksen johto päätti siirtää alkujaan Viipuriin vuonna 1868 perustetun yrityksen vuonna 1940 juuri Lahteen. Se on tarjonnut täällä ja lisäksi muuallakin Suomessa suuren määrän työpaikkoja, monissa perheissä useammalle sukupolvelle.

Tuo artikkeli oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka omalla kohdallani minulla oli jo entuudestaan kyseisestä yrityksestä monenlaista tietoa, kuultua, luettua sekä koettua. Se johtuu mm. siitä, että oma lapsuuden perheeni on yksi esimerkki siitä, millainen merkitys silloin Oy Starckjohann & Co Ab nimellä tunnetulla on ollut työllistäjänä. Sen palveluksessa on vuodesta 1950 eteenpäin työelämänsä vuosien aikana ehtinyt olla isämme lisäksi kaikki viisi lasta, osa meistä pidemmän, osa lyhemmän aikaa.

Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin lähestyä asiaa ennen kaikkea yhteiskunnan kannalta, Lahden etunenässä. Olen usein sanonut, että koskaan ei voi tietää minkä kokoiseksi uusi, perustettu yritys voi kasvaa. Sen todistamiseksi riittävät mm. henkilöstöluvut, jotka tuosta mielenkiintoisesta ESS:n julkaisemasta 100-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoitetusta artikkelista sain.  

Yhtiön pääkonttori, myynti ja varasto toimivat siis 1940 alkaen Lahdessa. Helsinkiin perustettiin samana vuonna sivupiste, joka hoiti ulkomaankauppaa, pääasiassa raudan tuontia, joka laajeni vuosi vuodelta.
Kirjoituksen perusteella Lahti on koettu tuolloin erittäin yritysystävälliseksi kaupungiksi, joka muuten on nytkin kaupunginvaltuuston tuoreimmassa strategiassakin vahvana tavoitteenamme. Tuolloin siis ainakaan se ei ole ollut pelkkää sanahelinää. Sitä todistaa sekin, että lukemattomien kasvun ja monipuolistumisen vuosienkaan yhteydessä yhtiö ei ollut kokenut tarvetta siirtää pääkonttoriaan ja yhtiön kotipaikkaa muualle. Starckjohannin kehittymisen edistämisestä on kiitosta saanut kaupungin lisäksi myös valtionrautatiet. Se on ymmärrettävissä, kun ajattelee Mytäjäisten keskusvaraston ja muiden alueen kiinteistöjen sijaintia.  Lahden kaupunki on nostettu esiin keskusvaraston sekä Aleksanterinkadun varrelle vuonna 1950 valmistuneen liiketalon tonttijärjestelyjen sujuvassa ja ripeässä hoitamisessa. Samoin oli ollut vuonna 1945 valmistuneen 18.000 m2:n Lahdenkatu 14 asuin- ja liikerakennuksen osalla. Siinä sijaitsi Starckjohannin vähittäiskauppaa ennen näyttävän liiketalon ja autokauppakiinteistöjen rakentamista. Talossa oli tuolloin paljon myös henkilökunnan koteja.

Vuonna 1965 valmistunut autokauppa ja huoltokorjaamokiinteistö olivat puolestaan aikansa suurimmat alallaan. Samanaikaisesti oli laajennettu toimintaa ja kiinteistöjä myös Tampereella ja Turussa. Vuonna 1968 yhtiöllä oli toimintaa myös aiemmin mainittujen kaupunkien lisäksi Oulussa, Porissa, Lappeenrannassa ja Heinolassa.

Yritykseen kuului tytäryhtiöitä, itse perustettuja ja ostettuja, toimiala laajeni, osa sulautui olemassa olevan nimen alle, osassa säilyi ostettujen yritysten nimet.

Siitä henkilöstön määrän kasvusta oli tuolla aiemmin jo mainintaa. Tässä lukuja ensimmäisen sadan toimintavuoden ajalta. Vuoden 1870 lopulla 9 henkeä, vuosisadan vaihteessa 25, v. 1910 noin 40, v. 1920 noin 180, v. 1930 noin 220, v. 1939 noin 275, v. 1965 lähes 700 tytäryhtiöineen ja vuonna 1968 oli jo 860 henkeä yritysryppään palkkalistoilla. Nämä luvut perustuvat tuon lehtiartikkelin tietoihin.
”Rautapuodista kauppahuoneeksi” - Starckjohann-Telko Oy (Jukka Erävuori) kirjan sivulta löytyy tieto vuoden 1987 henkilöstötilanteesta, joka konsernissa kaikkiaan on silloin ollut vuositasolla 1724.

Myöhempinä vuosina on tapahtunut paljon muutoksia niin yrityksen nimissä kuin toimialoissa tullen ja mennen. 150 vuoteen on ehtinyt mahtua paljon hyviä ja huonoja aikoja sekä asioita. Yrityksiä on ostettu, myyty ja yhdistelty. Nykyisiä kaikuja Starckjohannista ovat mm. Lahdessa Suomen pääkonttoriaan pitävä BE Group Oy Ab ja Stark.

Loppukiteytyksenä voin vain todeta, että turhaan ei puhuta siitä kuinka suuri merkitys on sillä, mihin yritykset päättävät sijoittua, kuinka niitä johdetaan ja miten henkilökunnasta pidetään huolta, arvostetaan. Vastaavia yrityksiä on onneksemme ollut Lahdessa useita. Tällä kirjoituksella haluan joka tapauksessa osoittaa kiitoksen ja arvostuksen sille, että sotien jälkeen Starckjohannia johtaneet ihmiset ovat katsoneet yhtiölleen parhaaksi mahdolliseksi sijoituspaikaksi juuri Lahden ja olleet merkittävässä roolissa kaupunkimme kehittämisessä ihan konkreettisessa mielessä. Kaupunkikuvaamme kuuluu edelleen aikanaan rohkeaksikin sanottu tavaratalokiinteistö torin vieressä, jota yhtiössä liiketaloksi kutsuttiin.

Stj_liiketalo_varikuva.jpgNykyisenä kaupunginvaltuutettuna ja lahtelaisena voin vain toivoa, että uusia työllistäviä yrityksiä syntyy ja muuttaa kaupunkiimme jatkossakin. Se edellyttää ihmisiltä yksilöinä rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen sekä sitä, että muistamme kaikilla tahoilla tuon yritysystävällisyyden merkityksen koko kaupungin ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edellytyksenä.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok
kaupunginhallituksen jäsen

(Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa hieman supistettuna tekstinä 31.7.2018.)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Starckjohann, Lahti, yritysystävällisyys, työllistäminen, yrityksen sijoittuminen, Lahden kaupunki