Tuttu osa kokoomuslaisuutta on poissa

Perjantai 15.4.2022 klo 11.56 - Merja Vahter

Ilkka_Kanerva_kokoomus_kuva_noin_2017.jpgUutinen Ilkka ”Ike” Kanervan poistumisesta keskuudestamme nostaa varmasti meille itse kullekin mieleen erilaisia muistoja hänestä. Sallinette siis, että kirjoitan Ikeen liittyen muutamia asioita, joita minulle nousee hänestä ja yhteisistä asioistamme tai tilanteista mieleen.


Ike oli Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja jokseenkin koko sen ajan, jonka minä olin Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana. Hän johti Nuorten Liittoa vuodet 1972-1976.

Samalla kun näistä ajoista tulee Ike mieleen, tulee näin Hämeen piiriin kuuluvana automaattisesti mieleeni myös Tapani Mörttinen, koska he olivat sen ajan parivaljakko henkilöinä, joita siihen aikaan vietiin politiikassa nuorten yhteistyöllä eteenpäin. Varsinaissuomalaiset tekivät Kanervasta kansanedustajan vuonna 1975 ja me hämäläiset Mörttisestä samana vuonna alkaneelle eduskuntakaudelle. Toki Lahdessa teimme työtä myös paikallisten eduskuntavaaliehdokkaiden eteen, mutta piirin Nuoret olivat vahvasti Tapanin takana.

Monet teistä tätä lukevista ajattelette varmasti, että olen kyllä jo aika fossiili, kun olen jo tuollaisten miesten kanssa ollut tekemässä vaalityötä ja muuta Kokoomustyötä tuolloin 1970-luvulla. Ajatelkaa vaan, itse olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen tuonkin ajan saanut kokea. Iältäni olen toki heitä nuorempi.
Olen kuitenkin tullut Lahden Kokoomuksen Nuorten kokopäiväiseen – ja iltaiseen työhön jo noin 19-vuotiaana.

Kooännän, kuten puhekielessä puhuimme, toiminta oli tuohon aikaan sekä valtakunnallisesti että piiritasolla ja paikallisesti Lahdessa tavattoman vilkasta ja tiivistä. Myös aikuisten kokoomuslaisten ja nuorten yhteisiä tilaisuuksia oli paljon. Siksi on luonnollista, että opimme tuntemaan sen ajan poliitikkoja oikeastaan kaikista ikäryhmistä ja eri luottamustehtävätasoilta. Olimme kuin yhtä perhettä ja ajoimme samoja asioita. Jälkeenpäin uskallan sanoa, että nuorisotyöllinenkin merkitys oli silloin suuri.

Nyt Iken kuoleman uutisoinnin yhteydessä nousee mieleeni lukuisia kohtaamisiamme puoluekokouksissa ja muissa puolueen tapahtumissa. Kuten olen tänään joidenkin kirjoitusten yhteydessä saanut lukea, Ike muisti ihmiset. Hän katsoi puhuessaan suoraan silmiin, oli lämmin ja läsnä, saattoi jossain tilanteessa tuikata suukonkin poskelle. Oli hän määrätietoinenkin, tuskin muuten olisi saavuttanut sitä asemaa sen enempää puolueessa kuin valtakunnallisessa politiikassakaan. Virheellisen tiedon asioista hän korjasi nopeasti ja napakasti.

Sekä hänen sanontojaan että aiemmin mainitsemani, Kokoomuksen Nuorten Liiton varapuheenjohtajana vuosina 1975-1987 toimineen Tapani Mörttisen lausahduksia tulee mieleeni aina silloin tällöin. Kun Tapanin kansanedustajataustasta joskus myöhemmin tuli puhe, hän totesi, ”mikään ei ole niin entinen kuin kansanedustaja”. Tapani ehti kärköläläisenä kuitenkin edustaa meitä päijäthämäläisiä siellä useammalla kaudella. Mm. siinä 1987 eduskuntaan valittujen joukossa, kun meillä oli Hämeestä yhteensä kuusi kokoomuslaista kansanedustajaa, Ulla Puolanne, Sirpa Pietikäinen, Ritva Vastamäki, Tapani Mörttinen, Iiro Viinanen ja Matti Viljanen. Siinä meille tavoitetta tulevaisuuteen.

Ilkka Kanerva oli kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 kuolemaansa saakka, eli lähes 47 vuotta. Pitempään kuin kukaan eduskunnassa ollut suomalainen kansanedustaja.

Ikeä muistaen ja kunnioittaen

Merja Vahter
Kokoomusnuori vuodesta 1970
Kokoomuksen järjestöaktiivi
Lahden kaupunginvaltuutettu
Päijät-Hämeen maakuntavaltuutettu

#ilkkakanerva #kokoomusnuoret #kokoomus #tapanimörttinen #hämeenkokoomus #päijäthämeenkokoomus #lahdenkokoomusnuoret #lahdenkokoomus #kokoomuspuolue

 

Avainsanat: Kokoomus, Ilkka Kanerva, Ike Kanerva, Kokoomuksen Nuorten Liitto, kansanedustaja, Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Lahden Kokoomuksen Nuoret, Tapani Mörttinen, Hämeen Kokoomus, Kokoomuksen Hämeen piiri, Lahden Kokoomus

Ehdokkaat ansaitsevat arvostuksemme

Lauantai 3.11.2018 - Merja Vahter

Eduskuntavaalit: On uhraus asettua kaikelle arvostelulle alttiiksi

Koska itse en ole ehdokkaana, mutta olen ollut, niin tuonpa sosiaalisessa mediassa sekä lehdissä käynnissä olevaan keskusteluun rohkeasti oman näkemykseni ja ajatuksiani, joita keskustelut ja kirjoitukset sekä kommentit minussa herättävät. Jotakin nimittäin arvelen kokemuspohjalta asiasta tietäväni, vaikka en kansanedustajana ole ollutkaan.

Ensiksikin, kansanedustajan tehtävä on työ.
Jos sen kunnolla hoitaa, vie se aikaa paljon enemmän kuin monien 7,5 tunnin pituinen työpäivä.
Toki lomien pituudet ovat varsinkin tällaiselle pitkän yrittäjätaipaleen kokeneelle kadehdittavan pitkät.

On jonkinasteinen uhraus asettua julkisuuteen ja kaikelle arvostelulle alttiiksi. Siihen ei meistä kuka vaan rupea. Mihinkään muuhun työpaikkaan hakemisen en tiedä olevan niin kallista ja samalla epävarmaa tuloksen tuottamisen suhteen.

Ilman näkyvyyttä ei ole tunnettuutta. Siksi ehdokkaat tarvitsevat mainontaa, myös maksullista.
Ilman rahaa taas ei ole mahdollista mainostaa. Kaikki äänestäjät eivät ole sosiaalista mediaa seuraavia.
Kannattaa miettiä mitä mahdollisuuksia jää jäljelle, jos ei saa olla omaa rahaa käytettävissä, edes lainan ottamisena. Ja toisaalta ei saisi ottaa rahaa vaalityöhön muiltakaan. Varsinkaan niiltä, jotka eivät edes halua näkyviin sitä, että ovat kyseistä ehdokasta tukeneet. Kyseinen tuki osoittaa mielestäni sitä, että jos joku antaa omistaan rahaa ehdokkaan vaalityöhön, uskoo hän ehdokkaan olevan hyvä kansanedustajan tehtävään ja pystyy tekemään kyseisen työn kunnolla.

Vielä haluan korostaa, että ehdokkaat, jotka uhraavat jo vaalityövaiheeseen satoja tai tuhansia tunteja omasta elämästään, jopa omista palkkatuloistaan luopuen, ovat kansan asialla ja tosissaan.

On hyvä myös muistaa, että menestys ei ole synti, vaan meidän kaikkien muiden kansalaisten etu. Ilman sitä meillä ei olisi edes työnantajia, jotka tuovat leivän lukemattomien perheiden pöytään. Kaikki työpaikat eivät ole julkisella puolella ja itseasiassa niitä ei olisi ollenkaan ilman verotuloja, joita tulee erilaisilta ihmisiltä ja yrityksiltä. Sekä pieni että suurituloisilta, toisilta vähän enemmän, toisilta vähemmän.  

Tarvitsemme hyviä kansanedustajia, ahkeria, pelottomia, rohkeita ja idearikkaita puurtajia meille muille töihin. Arvostetaan heitä, jotka laittavat itsensä likoon täysillä. Puoliteholla sen työn hyvä hoitaminen ei onnistu. Ei edes vaalityön.

Valituksi tultuaan hyvä kansanedustaja osallistuu asioiden hoitoon myös istunnottomina päivinä sekä ihmisten tapaamisiin omassa maakunnassaan että myös kotikunnassaan. Ne eivät ole siten vapaapäiviä.
Poikkeuksia ja erilaisuuttakin tehtävän hoidossa toki näkee, kuten missä tahansa työssä.
Siksi onkin tärkeää miettiä millaista ihmistä äänestää. Näytöt työssä menestymisessä eivät siihen tehtävään ole ainakaan haitaksi.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok)
kaupunginhallituksen jäsen

PS. Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 3.11.2018 Mielipidesivulla B23

 

 

Avainsanat: eduskuntavaalit, kansanedustajaehdokkaat, ehdokkaat vaaleissa, hyvä kansanedustaja, arvostus, kansanedustajan työ, eduskunta