Olen ollut yrittäjyyden lähettiläs Lahden seudulla jo vuosikymmenien ajan.
Kipinä siihen on syntynyt jo lapsena. 14-vuotiaana astelin Tuomitalon valopihassa toimineeseen Ajatar-Toivemekkoon ja kysyin myymälää johtaneelta Irmeli Perilältä saisinko tulla Yhteiskoulun koulupäivien jälkeen ja lauantaisin sinne töihin. Sain. Sieltä juontaa suureksi osaksi oppi asiakaspalvelun ja yrittämisen sisäistämiseen. Unelma omasta yrityksestä lähti viimeistään silloin itämään, mutta sen toteutumista edelsivät vielä monet muut työkokemukset. Tehdyt työvuodet Starckjohannin ATK-osastolla, Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana, KOP:ssa ja Puolustusministeriöllä.
Äitiyslomalle Hennalasta jäätyäni kuvittelin jääväni toistaiseksi kotiäidiksi. Ennen kuin tytär Jenni ehti täyttää vuoden minulle tuli selväksi, että kotiäitiys ei ole minun juttuni, mutta ajatus itsestäni enää kanslistinakaan ei tuntunut houkuttelevalta tulevaisuusnäkymältä. Nyt oli sen oman yrityksen perustamisen aika. Alkoi huolellinen kartoitus siitä minkä alan liikkeestä Lahden keskustassa oli tällöin vuonna 1983 suurin puute.
Kunnon lastenvaateliikettä ei ollut Lahdessa ollut pitkään aikaan. Ala tuntui muutenkin omalta ja ennen kuin 30 ikävuotta ehti tulla täyteen, oli yrityksen valmistelutyö ja ensimmäiset myyntiin tulevien vaatteiden ennakkotilaukset tehty. Siitä lähti liikkeelle Lastenputiikki Lilliputti. Vähittäismyymälöiden lisäksi yritykseeni syntyi lisäksi ulkomaantuontiagentuuri, aivan sattuman kautta. Se on niin pitkä ja hauska tarina, ettei siitä tässä yhteydessä enempää. 22 vuoden aikana Lilliputissa oli saman aikaisesti enimmillään kuusi myyjää liikkeissä ja neljä Suomea kiertävää myyntiedustajaa. Myyntikonttori näyttelytiloineen sijaitsi useita vuosia Fashion Forumissa, nykyisessä Fashion Housessa Helsingin Oulunkylässä.
Lähtö Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2000 johti valtuustopaikkaan ja useampiin aikaa vaativiin kunnallisiin luottamustehtäviin. Myös puolueen luottamustehtävät tulivat taas mukaan kuvioihin. Ne yhdistettynä Lahden Yrittäjien hallituksessa, Muotikaupan Liiton luottamustehtävissä ja lahtelaisten järjestöjen, mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen puheenjohtajana toimiminen, ottivat oman aikansa. Kypsyminen yrityksestä luopumiseen toteutui vuonna 2006. Kaikelle on aikansa.
On rohkeutta osata aloittaa, on viisautta osata myös lopettaa.
Lilliputin jälkeen olen toiminut yrittäjyyden ja muuntokoulutusten tuntiopettajana siihen asti, kunnes tulin valituksi Koulutuskeskus Salpauksen hallitukseen, ensin varapuheenjohtajaksi ja nykyiseksi puheenjohtajaksi, jonka jälkeen ei tuntunut sopivalta olla samalla itsensä esimies Salpauksessa.
Niinpä ihan luonnostaan vaaliteemoistani tärkeimpiä ovatkin työllisyyden edistäminen ja koulutuksen oikein kohdistaminen, yritysten tarpeiden huomioiminen ja työnteon mahdollistaminen sekä nuorille että vanhemmille.
Ja yrittäjyyteen kannustaminen.
Käytännön tekoja tässä ovat mm.
Osuuskunta Lahden alueen Startti, jossa työskentelee nyt lähes 200 eri alojen osaajaa.
Osuuskunta Kankurin Ilon yksi perustaja. Siellä voi kutoa kangaspuilla työnä tai harrastuksena.
Yrittäjyys on myös asenne, sitä voi toteuttaa toisen palveluksessa ollessaankin, mutta omaa yrittäjäksi ryhtymistäni en ole koskaan katunut. Sen mukanaan tuomia kokemuksia, raskaimpinakin Suomen lamavuosina, kannan ylpeänä elämäni loppuun asti.
Merja Vahter
kauppias
Laitan oheen kuvia, jotka liittyvät tähän.
Irmeli Perilä ja Merja torilla 1969
Titta Tonttila, Merja Vahter ja Marja Ylä-Jääski
Rajasen talon Lilliputin myymälässä Rautatienkadulla 1989
