Yrittäjyyden lähettiläs

Torstai 3.6.2021 klo 20.13 - Merja Vahter

Olen ollut yrittäjyyden lähettiläs Lahden seudulla jo vuosikymmenien ajan.

Kipinä siihen on syntynyt jo lapsena. 14-vuotiaana astelin Tuomitalon valopihassa toimineeseen Ajatar-Toivemekkoon ja kysyin myymälää johtaneelta Irmeli Perilältä saisinko tulla Yhteiskoulun koulupäivien jälkeen ja lauantaisin sinne töihin. Sain. Sieltä juontaa suureksi osaksi oppi asiakaspalvelun ja yrittämisen sisäistämiseen. Unelma omasta yrityksestä lähti viimeistään silloin itämään, mutta sen toteutumista edelsivät vielä monet muut työkokemukset. Tehdyt työvuodet Starckjohannin ATK-osastolla, Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajana, KOP:ssa ja Puolustusministeriöllä.

Äitiyslomalle Hennalasta jäätyäni kuvittelin jääväni toistaiseksi kotiäidiksi. Ennen kuin tytär Jenni ehti täyttää vuoden minulle tuli selväksi, että kotiäitiys ei ole minun juttuni, mutta ajatus itsestäni enää kanslistinakaan ei tuntunut houkuttelevalta tulevaisuusnäkymältä. Nyt oli sen oman yrityksen perustamisen aika. Alkoi huolellinen kartoitus siitä minkä alan liikkeestä Lahden keskustassa oli tällöin vuonna 1983 suurin puute.

Kunnon lastenvaateliikettä ei ollut Lahdessa ollut pitkään aikaan. Ala tuntui muutenkin omalta ja ennen kuin 30 ikävuotta ehti tulla täyteen, oli yrityksen valmistelutyö ja ensimmäiset myyntiin tulevien vaatteiden ennakkotilaukset tehty. Siitä lähti liikkeelle Lastenputiikki Lilliputti. Vähittäismyymälöiden lisäksi yritykseeni syntyi lisäksi ulkomaantuontiagentuuri, aivan sattuman kautta. Se on niin pitkä ja hauska tarina, ettei siitä tässä yhteydessä enempää. 22 vuoden aikana Lilliputissa oli saman aikaisesti enimmillään kuusi myyjää liikkeissä ja neljä Suomea kiertävää myyntiedustajaa. Myyntikonttori näyttelytiloineen sijaitsi useita vuosia Fashion Forumissa, nykyisessä Fashion Housessa Helsingin Oulunkylässä.

Lähtö Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2000 johti valtuustopaikkaan ja useampiin aikaa vaativiin kunnallisiin luottamustehtäviin. Myös puolueen luottamustehtävät tulivat taas mukaan kuvioihin. Ne yhdistettynä Lahden Yrittäjien hallituksessa, Muotikaupan Liiton luottamustehtävissä ja lahtelaisten järjestöjen, mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen puheenjohtajana toimiminen, ottivat oman aikansa. Kypsyminen yrityksestä luopumiseen toteutui vuonna 2006. Kaikelle on aikansa.
On rohkeutta osata aloittaa, on viisautta osata myös lopettaa.

Lilliputin jälkeen olen toiminut yrittäjyyden ja muuntokoulutusten tuntiopettajana siihen asti, kunnes tulin valituksi Koulutuskeskus Salpauksen hallitukseen, ensin varapuheenjohtajaksi ja nykyiseksi puheenjohtajaksi, jonka jälkeen ei tuntunut sopivalta olla samalla itsensä esimies Salpauksessa.  

Niinpä ihan luonnostaan vaaliteemoistani tärkeimpiä ovatkin työllisyyden edistäminen ja koulutuksen oikein kohdistaminen, yritysten tarpeiden huomioiminen ja työnteon mahdollistaminen sekä nuorille että vanhemmille.
Ja yrittäjyyteen kannustaminen.

Käytännön tekoja tässä ovat mm.

Osuuskunta Lahden alueen Startti, jossa työskentelee nyt lähes 200 eri alojen osaajaa.
Osuuskunta Kankurin Ilon yksi perustaja. Siellä voi kutoa kangaspuilla työnä tai harrastuksena.

Yrittäjyys on myös asenne, sitä voi toteuttaa toisen palveluksessa ollessaankin, mutta omaa yrittäjäksi ryhtymistäni en ole koskaan katunut. Sen mukanaan tuomia kokemuksia, raskaimpinakin Suomen lamavuosina, kannan ylpeänä elämäni loppuun asti. 

Merja Vahter
kauppias

Laitan oheen kuvia, jotka liittyvät tähän.

 

Irmeli Perilä ja Merja torilla 1969

Titta Tonttila, Merja Vahter ja Marja Ylä-Jääski
Rajasen talon Lilliputin myymälässä Rautatienkadulla 1989

Kokoomus ja minä

Sunnuntai 30.5.2021 klo 19.31 - Merja Vahter

Aika vaikea on osata välillä pitää itseään sen ikäisenä kuin on. Olen aivan varma, etten edes ole sen suhteen ainoa. Vuosilukuja ajattelemalla joutuu kuitenkin havahtumaan siihen, että niin se vaan on, että monista asioista on kulunut jo niin tavattoman paljon aikaa, että täytyyhän se uskoa, että ei tässä enää mitään nuoria likkoja olla. Toivottavasti ne kuin varkain kertyneet ikävuodet ovat tuoneet mukanaan myös viisautta, osaamista ja ymmärrystä asioihin sekä muihin ihmisiin suhtautumisessa. Usein kuulee käytettävän sanontaa, että eipä ole sitten ainakaan enää märät korvantaustat. On ehtinyt kokea ylä- ja alamäkiä sekä asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin. Suurin rikkaus, minkä vuodet tuovat tullessaan, on ollut oikeus ja mahdollisuus saada tutustua valtavaan määrään ihmisiä. Tämä mahdollisuus toteutuu meille ensimmäisenä tietysti jo lapsena, viimeistään koulussa. Harrastukset, työelämä, järjestötoiminta ja lukemattomissa muissa yhteyksissä tulleet kontaktit sekä kohtaamiset jättävät kaikki meihin, toinen toisiimme, jonkunlaisen jäljen.

Viime vuonna havahduin siihen tosiasiaan, että oli kulunut jo 50 vuotta siitä, kun löysin oman poliittisen kotini. Se tapahtui ilman, että siihen olisi esimerkiksi vanhempien tai edes vanhempien sisarusteni toimesta patistettu. Muistan kuitenkin äitini todenneen kerrottuani Lahden Kokoomuksen Nuoriin liittymisestäni, että kyllä pappasi olisi nyt varmasti tyytyväinen, jos eläisi. Ei meillä kotona sen kummemmin politiikasta puhuttu kuin että vaaleja ja vaalituloksia seurattiin. Ehkä niistä saatoin jotakin aikanaan jo päätellä. Yhtä kaikki, olin 16-vuotias, kun liityin Kokoomus-puolueeseen, enkä ole koskaan kokenut, että se oli virhe.

Uskallan vilpittömästi todeta,
että suurin osa niistä kaikista
rakkaista ystävistä, joita minulla
tänäkin päivänä on, ovat heitä,
joihin jo tuolloin aktiivisen
nuorisotoiminnan vuosina tutustuin.
Mikä parasta, heidän kaikkien aikana
koen vielä edelleen voivani olla joka suhteessa ihan oma itseni ihmisenä.
Meidän kun on jopa ihan turha yrittää esittää olevamme mitään muuta kuin perusluonteemme ja olemuksemme on.

Oma nuorisojärjestötoiminta-aikani Lahden Kokoomuksessa osui aikaan, jolloin poliittinen järjestötoiminta oli kaikin puolin vilkasta. Yhteisiä tilaisuuksia ja tapahtumia aikuistenkin kanssa oli paljon, jopa viikoittain. Näin opimme myös siihen, että samassa veneessä ollaan, on oma asema mikä tahansa. Uskallan väittää, että se on paras mahdollinen tapa kasvattaa nuoret uskomaan itseensä sekä arvostamaan kaiken ikäisiä tekijöitä. Siinä oppi myös sen, että voi vaikuttaa.

Työskenneltyäni muutamia vuosia Starckjohannin ATK-osastolla minua pyydettiin Lahden Kokoomuksen Nuorten toiminnanohjaajaksi. Sinä aikana Nuorten ”päämajaksi” tuli Hämeenkatu 4:ssä sijainnut pitkä, vanha Lahden Paidan puutalokiinteistö, jossa toimisto- ja muiden tilojen lisäksi oli suurehko Sali disko-toimintaa varten. Disko toimintahan oli aloitettu jo aiemmin heti 1970-luvun alussa Rautatienkadun ja Aleksanterinkadun tiloissa, ns. Lahti-salissa, jonne disko-iltoina kuljettiin kolmannen kerroksen ulkotasanteen kautta.

Vuonna 1976 siirryin jo normaalimpaa työaikaa noudattaviin työtehtäviin, nuorisotyössähän olin kiinni aamupäivästä alkaen pitkälle iltaan. Ensin KOPpiin pankin tiskin taakse ja sieltä Puolustusministeriön Rakennustoimistoon Hennalaan, josta 1984 irtisanouduin kanslistin vakituisesta työsuhteesta ja perustin oman yritykseni Lastenputiikki Lilliputin. Sen jälkeen jatkoin Kokoomus-perheessä pitkään lähinnä vain hallitustehtävissä sekä tehden vaalityötä puolueelle ja ehdokkaille eri vaalien alla. Kiireiset ja vaativat yrittäjävuodet eivät siinä vaiheessa sen suurempaan määrään Kokoomus-työtä antaneet aikaa. Vuonna 2000 Lahden kunnallisjärjestöstä saivat sitten houkuteltua minut ensin kuntavaalien ehdokashankintaan ja lopulta myös sen vuoden vaaleihin ehdokkaaksi. Minusta tuli kaupunginvaltuutettu 2001 ja se luottamustyö on jatkunut siitä eteenpäin. Siinähän kävi sitten niin, että kun annoin taas Kokoomukselle pikkusormen, puolueen luottamustehtävät laajassa mittakaavassa veivät koko käden, uudelleen. Ja sillä tiellä ollaan, tiiviisti sekä järjestötoiminnassa että kaupunginvaltuutettuna Kokoomuksen valtuustoryhmässä. Omaksi kokemassani joukkueessa, rakkaan kotikaupungin kehittämistyössä.    

Liitän tähän kirjoitukseni oheen muutaman itselleni tärkeän kuvan vuosien varrelta kuvatekstien kera.
Lahden Kokoomuksen 100-vuotishistoriikkikatsausta varten kuvia etsiessäni löysin joitakin näistä paikallisen Kokoomuksen kotipesänä toimineen Lahden Keskustalon kellarivarastosta. Oma vuoden 1971 jäsenkorttini, siis tällä päivämäärällä tasan 50 vuoden takaa, on onneksi säilynyt jossain tietokoneeni kuva-arkistossa vuosia sitten kortista kuvattuna. Muutama kuva on ihan lähivuosilta, kuten huomaatte. Yksi uudemmista kuvista on Hämeen Kokoomuksen kevätkokouksesta, jolloin sain kunnian vastaanottaa yhtenä kolmesta hämäläisestä kokoomusaktiivista Kansallisen Kokoomuksen 100-vuotisjuhlamitalin. Siitä olen erityisen ylpeä ja otettu.

Merja Vahter
kauppias, HHJ PJ kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Lahden Kokoomusnaiset ry:n
hallituksen jäsen

Viereisessä kuvassa olemme aikuisten kokoomuslaisten ja muutamien Kokoomusnuorten kanssa 
suunnittelemassa nuorille vuokrattuja 
toimitiloja vanhassa Lahden Paidan 
puutalossa Hämeenkatu 4:ssä. Tilat saimme Juhana Kurki-Suonion, Toivo Markun ja 
Arvo Kuusiston suotuisalla myötävaikutuksella. (Kurki-Suonio puuttuu kuvasta.) Tilojen tarpeisiimme sopiviksi suunnittelun hoiti Toivo Markku ja Arvo Kuusisto vastasi siitä, että remontti toteutuu asianmukaisesti ja kaikki turvallisuusnäkökulmat huomioiden. Me, minä nuorten toiminnanohjaajana ja aktiivisesti toimintaan osallistuneet nuoret saimme esittää toiveet ja tarpeet. Tiloissa järjestettiin kokouksia, diskotoimintaa ja koulun jälkeen monet olivat jo Rautatienkadulla ottaneet tavakseen poiketa kahvilla ja juttelemassa. 
Kooännäläisistä nuorista kuvassa ovat vasemmalla Katriina "Kati" Väänänen, Antti Pesälä, Pekka G. Pallaskari sekä selin Eero "Epi" Grönqvist ja minä vaaleassa paidassa. Takana osin näkyvästä tytöstä en ole varma, joten jätän nimeämättä. 

Oikealla olevan kuvan mukaiset tilanteet olivat Kokoomuksen toimistolla, jota silloin aluejärjestöksi kutsuttiin, hyvinkin tavanomaisia. Siksi me nuoretkin saimme tilaisuuden tutustua meidän silloisiin kaupunginvaltuutettuihin ja muissa luottamustehtävissä toimineisiin. Tämän mahdollisuuden toivoisin olevan nykyisilläkin Kokoomusnuorillamme. Se, että heitä tapasi oli opettavaista ja kasvatti yhteisöllisyyden tunnetta. Meille oli jopa erilaisia ryhmäkoulutuksia aikuisten järjestöihmisten, erityisesti valtuutettujenn toimesta. Oheisessa kuvassa ovat, vasemmalta Oiva Linnavirta, Pekka Erola, Markku Ahtela, Ulla Puolanne, Reino "Jymy" Gynther, Esko Puusola ja Väinö "Vänni" Saario. 
Tuon pöydän ympärillä on tullut eräätkin tunnit istuttua. Välillä kokoustaen, välillä korttia pelaten ja toisinaan ihan vaan kahvitellen ja jutellen.

Lahden Kokoomuksella on ollut ilo olla isännöimässä Hämeen Kokoomuksen kanssa puoluekokousta Lahdessa 50 vuoden jäsenyyteni aikana jo neljä kertaa, vuosina 1971, 1983, 2001 ja 2014. 
Kuva, jossa olen Jyrki Kataisen kanssa, on otettu vuoden 2014 puoluekokouksessa Sibeliustalolla. Tuossa kokouksessa Katainen luopui puheenjohtajan tehtävästä ja seuraavaksi puheenjohtajaksi Lahden kokouksessa valittiin Alexander Stubb. Olen ollut useampaan otteeseen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen, mm. Jyrki Kataisen puheenjohtajakauden aikana. 

Tämä kuva on saman, vuoden 2014 puoluekokouksen iltajuhlasta Sibeliustalon Metsähallissa, yhdessä Pirjo Savolaisen ja Helena Salakan kanssa. 

Hämeen Kokoomuksen kevätkokouksessa 2019 meille kolmelle aktiivikokoomuslaiselle, Helena Hirviniemelle, Tapani Mörttiselle ja Merja Vahterille ojennettiin joulukuussa 2018 myönnetty Kansallisen Kokoomus-puolueen 100-vuotis juhlamitali. Se oli varmasti suurin arvostus puolueen eteen tekemästäni työstä, mitä koskaan olisin voinut odottaa. Kiitos!

Tässä kuvassa talkoillaan europarlamenttivaalien alla Vantaalla puoluevaltuuston kokouksen yhteydessä yhdessä Martti Turusen, Jan Vapaavuoren, Tapani Mäkisen, Ben Zyskoviczin ja ... kanssa.

Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä, kerrotaan Minna Canthin lausahtaneen

Lauantai 20.3.2021 klo 12.11 - Merja Vahter

Tästäpä virisi Minna Canthin ja Tasa-arvon päivänä erään Facebook-kaverini seinällä vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu.

Lausahduksen toteaja on saattanut tarkoittaa sillä totaalista käsitöistä kieltäytymistä tai sitten aidosti sitä, että kaikkien ei tarvitse niitä tehdä. Tai sitten sitä, että naiset kykenevät muuhunkin. Tähän tietysti on tasa-arvon nimissä tähdätty ainakin Suomessa jo reilut sata vuotta. Mitä lie tarkoittanut. Periaatteessa ihan sama minulle. Joka tapauksessa keskustelussa nousi nytkin esiin se seikka, että me ajattelemme nykyisinkin itse kukin eri tavalla. Käsityöt ovat monen silmissä vähäpätöinen juttu ja ajan voisi käyttää järkevämminkin. Voisi varmasti, kuka mitenkin. Toiset kiertävät golfkenttiä päivät pääskytykseen, osa tekee sudokuja, monet ovat kuntosali-addikteja, jotkut istuvat pilkillä tai kesäkalassa ja kirjoittajiakin löytyy. Suotakoon se kaikille näitä ja vastaavia asioita harrastaville. Onpa heitäkin, jotka ehtivät tehdä montaa näistäkin asioista.

Jos Minna Canth on tarkoittanut sanomallaan, että ottakaa naiset enemmän valtaa ja osallistukaa päätöksentekoon, voin kertoa, että käsitöidenteko ei estä tuotakaan. Olen ollut reilut 20 vuotta kaupunginvaltuutettuna ja luultavimmin puolet siitä ajasta myös kaupunginhallituksessa ja lopun ajan tarkastuslautakunnassa sen puheenjohtajana tai jäsenenä. Lisäksi aika monen yhtiön, yhtymän tai järjestön hallituksessa ja muissa luottamustehtävissä eri tahoilla. Kohtuullisesti olen saanut siis valtaa myös päätöksenteossa. Siitä huolimatta käsityöt ovat olleet olennainen osa arkeani aina.

Aloitin kangaspuilla mattojen kutomisen, kun olin 24-vuotias. Muistan tuon siksi, että ostimme mieheni kanssa remontoitavaksemme ensimmäisen vanhan kesähuvilan silloin ja halusin tehdä itse sinne kaikki matot. Menin Lahden kaupungin silloin ylläpitämälle Launeen kudonta-asemalle, joka toimi Launeen Lastentalossa Tapparakadulla. Siellä Aira Ruuhimäen tiukassa ohjauksessa löysin kangaspuilla kutomisen lumon, joka ei omalla kohdallani ole hellittänyt sen jälkeen. Perustin sittemmin oman yrityksen, perheeseen tuli tytär ja ajankäyttömahdollisuudet muuttuivat monella tapaa, mutta paras rentoutumistapani tilaisuuksien tullen olivat käsityöt. Tuli aikakausi, jolloin hullaannuin myös tilkkutöihin. Kävin kursseilla, liityin Finn Quilt-järjestöön, osallistuin Lahden Tilkkukillan toimintaan ja ompelin. Koska aina olen halunnut oppia uutta, tehdä asioita liiankin usein vaikeimman kautta, värjäsin kankaita, värjäsin villalankoja ja nautin. Nautin suunnattomasti siitä, että sain ja saan edelleen omin silmin nähdä mitä kokeiluistani syntyy. On sitten kyse kutomisesta, neulomisesta, virkkamisesta tai värjäämisestä. Uskokaa tai älkää, se on voimavara. Ei se minulle ole ajan haaskausta, se auttaa jaksamaan vaikeammissa haasteissa. Voin kokemuksesta sanoa, että jo pelkästään kuntapolitiikka imee voimia, kun sitä sydämellään tekee. Omalla kohdallani värien kanssa pelaaminen, tapahtuu se sitten lankojen, matonkuteiden, kankaiden tai värimaalien avulla, on sitä voimien keruuta, jota arjessa tarvitsen. Ja mikä parasta, niistä jää jälki, jotain valmista, josta saattaa olla iloa muillekin kuin itselleni.

Vielä tuohon Minna Canthin sanontaan. Muistan ajan, jolloin itsekin välillä mietin mm. mattojen kutomiseen ja siihen tarvittavien materiaalien esivalmisteluun liittyen, että onkohan tämä ihan täyspäisen hommaa. Silloin, jo vuosikymmeniä sitten eteeni osui artikkeli, jossa kerrottiin Ruotsin keskuspankin johtajan, naisen, rentoutuvan mattoja kangaspuissa kutomalla. Oli muuten lohduttava havainto. Johtaa suurta pankkia ja ”voida” julkisesti kertoa kutovansa mattoja. Ihanan vapauttava ajatus. Melko äskettäin oli juttua Ylen poliittisesta toimittajasta, joka harrastaa kangaspuilla kutomista. Ja hei, onko aihetta olla ylpeä siitä, että aikanaan, kun Lahden kaupunki päätti säästösyistä lopettaa kutomotoiminnan ylläpitämisen, lopettaen kudonta-aseman toinen toisensa perään, me harrastajat päätimme perustaa osuuskuntayrityksen ja luoda uuden kutomon. Meitä oli silloin 74, joista paria perustajiksi tullutta miestä lukuun ottamatta naisia. Se jos mikä on vastuun- ja riskin ottoa, johon tarvittiin muutakin kuin käsitöidentekemisen taitoa. Olen tuon osuuskuntayrityksen hallituksen puheenjohtaja tänäkin päivänä ja ihan hemmetin ylpeä siitä, että tuo suht suurimuotoiseksi kasvanut ja kaikille halukkaille mahdollistettu kutomotoiminta on jatkunut Lahdessa jo reilut 20 vuotta. Siihen on kuulkaa vaadittu kymmeniltä ja taas kymmeniltä ihmisiltä paljon tehtyjä tunteja.

Siispä naiset, tehdään käsitöitä, otetaan vastuuta yhteiskunnallisista asioista, osallistutaan ja ollaan rohkeasti oma itsemme. Ihan riippumatta siitä, mitä Minna Canth on lausunut joskus 1800-luvun loppupuoliskolla. Hänen tekemisiään ja saavutuksiaan toki muutoin kunnioittaen.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Koulutuskeskus Salpaus kuntayhtymän hallituksen pj
Osuuskunta Kankurin Ilon hallituksen pj
järjestöaktiivi

PS. kotisivuiltani www.merjavahter.fi löytyy kuva-albumini kansioista kuvia myös käsityöharrastuksiini liittyen. 

Seuraava näyttely - Pintoja, jossa joitakin uusimpia töitäni on esillä,
on Pro Puu-galleriassa huhtikuussa 2021 yhteisnäyttelynä puuartesaani Markku Tonttilan kanssa.
Tervetuloa! Näyttelyyn on vapaa pääsy. 
Tämä on jo toinen yhteisnäyttelymme, edellinen oli maaliskuussa 2018.

Merja Vahter 

Uutta vuotta kohti

Torstai 31.12.2020 klo 22.44 - Merja Vahter

Vuoden vaihtuminen pistää miettimään niin mennyttä kuin tulevaa.

Aika moinen kärvisteleminen on liittynyt tähän vuoteen 2020 tuolta maaliskuun alusta alkaen. Aina on löydettävä kaikista vastoinkäymisistä myös jotain hyvää. Yhtenä sellaisena voidaan mainita se, että asioita on opittu hoitamaan paljon myös etäkokouksina ja muuna sähköisenä yhteydenpitona sekä puhelimella. Pakko on joskus hyödyllinen asia, jonka kautta syntyy varmasti myös pysyviä tapoja, jotka säästävät niin aikaa kuin luontoa ja ympäristöä yleensä. Sopiva sattuma, kun otetaan huomioon, että Lahti on virallisestikin Euroopan Ympäristöpääkaupunki vuonna 2021. On ollut sitä käytännössä jo aiemmin ja tulee varmasti olemaan myös ensi vuotta seuraavina vuosina. Sen verran selkeästi olemme Lahdessa edelläkävijöitä lukuisissa asioissa.

Vuosi 2021 on myös kuntavaalivuosi, jonka eteen olemme Lahden Kokoomuksessa tehneet työtä jo koko tämän nyt päättyvän vuoden ajan. Ehdokashankinta hyvän ehdokastarjonnan varmistamiseksi vaatii aikaa ja työtä. On ihmisiä, jotka ilmoittavat itse olevansa kiinnostuneita lähtemään ehdolle hoitaakseen yhteisiä asioita kaupungissamme, mutta paljon on käytettävä aikaa myös siihen, että hoksataan kysyä heitä, jotka eivät itse rohkene tai tule muuten ottaneeksi yhteyttä mahdolliseen ehdokkaaksi vaaleihin lähtemiseen liittyen. Nyt on meneillään neljännet vaalit, joissa olen ihan talkoohengellä hoitanut ehdokkaiden kanssa käytäviä keskusteluja kannustaen ja erinäisistä kuntapoliitikon tehtäviin liittyvistä asioista kertoen. Näissä merkeissä olen tänäkin vuonna saanut tilaisuuden tutustua moniin uusiin ihmisiin ja huomannut miten mahtavaa tietotaitoa heiltä löytyy, jota kaupungin kehittämisessä ja päätöksenteossa tarvitaan. Kaikista ehdokkaista ei vaaleissa tule valtuutettuja, mutta hyviä lautakuntien ja muiden luottamustehtävien hoitajia useista nyt kuntavaaleihin lähtijöistä tulee.

Olen itse lähtenyt ensimmäistä kertaa kuntavaaleihin mukaan vuonna 2000. Entinen luokanvalvojani Lahden Yhteiskoulusta, joka tuolloin oli Kokoomuksen Kunnallisjärjestön puheenjohtaja, pyysi minua mukaan vaalityöryhmään, joka kartoittaa hyviä ehdokkuudesta kiinnostuneita kaupunkilaisia mukaan listallemme. Olin tuolloin kauppiasyrittäjä, vähittäiskaupassa sekä tukkupuolella. Siinä vaiheessa minulla ei vielä käynyt mielessäkään, että lähtisin itsekin ehdokkaaksi. Niin siinä kuitenkin kävi, että hän ja muut työryhmän jäsenet saivat houkuteltua minutkin lähtemään ehdokkaaksi. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kokoomuslaisuushan ei suinkaan alkanut minulla siinä vaiheessa, vaan se oli alkanut jo 16-vuotiaana liittyessäni Lahden Kokoomuksen Nuoriin. Itse asiassa tämä päättyvä vuosi on minulle eräänlainen juhlavuosi. Olen ollut Kokoomus-puolueen jäsen tasan 50 vuotta. Niin järkyttävän pitkältä ajalta kuin se kuulostaakin. Koskaan en kuitenkaan ole kokenut kuuluvani väärään joukkueeseen. Uskallan mm. sanoa, että jokseenkin kaikki rakkaimmat ja pitkäaikaisimmat ystäväni ovat sellaisia, joihin olen tutustunut niinä ensimmäisinä vuosina, kun olin liittynyt kokoomusnuoriin. Toki osaan hyvistä ystävistä olen tutustunut mm. työelämän varrella ja muiden harrastusten sekä järjestöjen parissa.

Miltä elämä kuntapoliitikkona ja aktiivisena Kokoomuspuolueen luottamushenkilönä on sitten tuntunut. Lyhyesti sanoen antoisalta, aikaa vievältä, opettavaiselta ja arvokkaalta osalta elämää. Kuntapoliitikkohan olen ollut vasta tuon 20 vuotta vaikka Kokoomuksen järjestötoimija paljon kauemmin. Matkan varrelle mahtuu myös pitkä jakso, kun oman yrityksen perustettuani ja sitä johtaessani en pystynyt niin aktiivisesti olemaan kaikessa puolueen toiminnassa mukana kuin nuorisovaiheessa ja nyt tämän kaupunginvaltuutettuna oloni aikana. On ollut hyödyllistäkin, että olen saanut kokea monenlaista työelämää. Niissä on ehtinyt olla työnantajana vaateliike, nuorisojärjestö, pankki, puolustusministeriö, oma yritys sekä ammatillinen oppilaitos. Poliittinen broileri -sanonta ei ainakaan siis minuun istu, vaikka nuorena olen toimintaan mukaan lähtenytkin.

Miten kaupunginvaltuusto on sitten näiden 20 vuoden aikana muuttunut. Valitettavan paljon. Ja tähän joudun sanomaan, niin kuin moniin muihinkin asioihin liittyen, kaikki on kiinni yksilöistä. Se miten asioita tehdään ja hoidetaan, millaista mielikuvaa luodaan, riippuu yksilöistä. Jokaisesta meistä. Uskallan väittää, että paras tapa asioiden eteenpäin viemiseen ei ole huutelu, muiden ihmisten arvostelu ja kaiken mahdollisen negatiivisen etsiminen. Väitän, että parempia lopputuloksia saadaan yhteistyötä tekemällä, toisia arvostamalla ja samaan maaliin pelaamisella. Tästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, ihan syystä. Tämä asia on mielestäni yksi ensi vuoden ja tulevan valtuustokauden tärkeimmistä tavoitteista. Tähän toivon kaikkien nykyisten ja tulevien valtuutettujen kiinnittävän entistä enemmän huomiota ja käyttävän parempien toimintatapojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen aikaa sekä vilpitöntä tahtoa. Siinäkin on kaikilla yksilön vastuu.

Kiitos tämän vuoden yhteistyöstä kaikilla tahoilla. Paljon vaatinut vuosi jää taakse. Opitaan toisiltamme jatkossakin. Tehdään ensi vuodesta parempi kaikessa siinä, mihin itse voimme vaikuttaa. Nyt on viimeistään tullut nähdyksi, että kaikkeen emme voi. Ehkä sekin on kasvattavaa. Pysytään terveinä, jaksetaan innostua asioista ja ollaan aktiivisia toteuttaaksemme unelmiamme aina vaan paremmasta Lahden kaupungista.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Koulutuskeskus Salpauksen hallituksen pj
kuntavaalitutor

www.merjavahter.fi

 

 

Hallituksen tulee huomioida myös erikoiskaupan ongelmakevät

Perjantai 29.5.2020 klo 10.49 - Merja Vahter

On hienoa, että yritykset ovat saaneet jonkun verran tukea. Pienyrittäjät                  pienesti, isommat yritykset monien mielestä osin epäreilustikin. Mutta mihin unohtuivat erikoiskaupat ja niiden tarpeet, tuska ja tukeminen? 

Jokainen meistä tietää, että on olemassa lukemattomia erilaisia yrityksiä. On niitä, jotka pyörivät yrittäjän tietotaidon pääoman varassa ja niissä usein riittää kiinteäksi omaisuudeksi tietokone, puhelin ja mahdollisesti auto. Erilaiset kädentaitajat tarvitsevat työtilan, työvälineet ja materiaalia, jota työstävät. Omaa ammattitaitoaan tapahtumajärjestämisissä
tarjoavat ovat olleet tyhjän päällä viime kuukaudet, kun tapahtumakalenterit ovat tyhjentyneet Covid-19-viruksen eli suomalaisittain Koronan takia.
Nämä siis ihan muutamina esimerkkeinä yrittäjyyden moninaisuudesta ja yrityksistä.

Erikoiskauppa on yleensä siitä erilainen ala, että siinä sitoutuu suuri määrä rahaa vaihto-omaisuuteen, eli varastoon. Siis tuotteisiin, joilla sitä kauppaa normaalioloissa tehdään kivijalkakaupassa, kauppakeskuksissa ja tavarataloissa. Tekstiili- ja vaatekaupan ala, jonka itse parhaiten tunnen, tekee sisäänostot useimmiten ennakkotilauksina puolisen vuotta ennen toimituksia. Näin ainakin suurimman osan myyntituotteiden osalta. Tämä koskee ainakin muotikauppaa, jalkinekauppa mukaan lukien. Tavarantoimittajat puolestaan valmistavat tuotteet kyseisten ennakkotilausten perusteella. Osa tekee lisäksi hieman omaan varastoonsa, mutta nykyisin yhä harvempi varmasti niin toimii. Eli, jos yritys haluaa tehdä vähittäiskauppaa tulevana sesonkina pitää ennakoida.

Tälle keväälle ja kesäsesongille tehtyjen tilausten kanssa on nyt sitten myynti tökkinyt oikein olan takaa. Ihmisiä on suositeltu pysymään kotona. Suuri osa työikäisistä työssä olevista tekee etätöitä kotona, eikä tuo pukeutuminen ole nyt niin nokonuukaa. Lapset eivät ole tarvinneet samalla tavalla kouluvaatteita- ja jalkineita tai harrastusvälineitä kuin yleensä, koska koulut ovat olleet kiinni ja harrastustoiminta suurimmalta osin samoin. Päiväkodeissa on ollut vain osa lapsista. Ja kuten tiedämme, yli 70-vuotiaiden on suositeltu pysyvän tykkänään kotona. Heissä on paljon ostovoimaisia ihmisiä, jotka käyttävät erikoiskauppojen palveluita vähintään siinä määrin kuin nuoremmatkin ihmiset.

Voimme siis hyvin uskoa, että myynti ei kaupoissa ole ollut millään tavalla normaalia. Monet liikkeet ovat olleet kokonaan suljettuina, toiset pitäneet myymälöitä auki vain osan päivästä, koska asiakkaita ei käy. Myymälöissä on kuitenkin tarjolla kaikki ne tuotteet, jotka sinne on tilattu oletuksella, että kaupankäynti on tavanomaista. On hyvä muistaa, että yrityselämää ajatellen tästä aiheutuu myös ketjureaktio. Jos kaupalle ei tule rahaa sisään, on laskujen maksu tuskaisaa ja näin ollen myös tehtaat ja muut tavarantoimittajat ovat pahassa pulassa tulovirtojensa niukkuuden kanssa. Ja maksuvelvoitteensa eteenpäin on heilläkin. Olisikohan ollut paikallaan, että Business Finland olisi joitakin satoja miljoonia kaikkeen tällaiseenkin käyttänyt tai käyttäisi yritystoiminnan tukemiseen ja niiden säilymisen varmistamiseen? Nythän hallitus kaikessa viisaudessaan päätti, että yritykset voivat hakea kehitysrahoitusta. Voi olla, että monella taholla ajankohtaisin tuska ei ole kehitys, vaan miten selvitään tämänhetkisestä tilanteesta. Millä maksetaan tavaravarasto, myyjien palkat, vuokrat, vakuutukset, verot, ym. ym. Ei käy kateeksi, ei.

Tätä kirjoittaessani tiedostan toki, että verkkokauppa on ollut normaalia vilkkaampaa, mutta tahdon nähdä ja haluan voida asioissa ihan oikeissakin erikoiskaupoissa myös jatkossa. Lahti on kaupunkina parhaimmillaan tunnettu kompaktista keskustasta monipuolisine erikoisliikkeineen. Se on houkutellut asiakkaita lahtelaisliikkeisiin myös kauempaa. Me ihmiset pystymme toki itsekin omalta osaltamme vaikuttamaan siihen, onko mm. kaupunkimme keskusta liikkeineen houkutteleva myös tulevaisuudessa, mutta nyt kun hallitus on päättänyt tukea yrityksiä edes jossain määrin, niin älköön unohtako erikoiskauppaa.

Merja Vahter
Lahden kaupunginvaltuutettu ja
kaupunginhallituksen jäsen, kok
- kauppias 22 vuotta vaatekaupan alalla
- tavarantoimittajan edustaja Suomessa 14 vuotta

Vaikuttajanaisia Lahdessa koolla tänään

Tiistai 19.3.2019 klo 11.58 - Merja Vahter

Hienosti alkoi tämä Minna Canthin ja tasa-arvon päivä.
Meitä oli Milla Bruneaun kutsumana 80 naista koolla aamiaisen ja hienojen
alustusten merkeissä Hennala Klubilla, entisen Toimiupseerikerhon tiloissa.

Milla kertoi omasta uratarinastaan, joka onkin suhteellisen huikea noinkin
nuoreen ikään nähden.

Hänen jälkeensä kuulimme Vaasan yliopiston akateemisten palvelujen johtajan Heli Häyrysen esityksen ”Naisten työuraan ja urakehitykseen vaikuttavat tekijät” sekä
Paula Helteen alustus teemalla ”Miten muotoilla omaa uraa työelämän
muuttuessa?”

Oli erittäin mielenkiintoinen, innostava ja kannustava tilaisuus meille
kaikille mukana olleille.

Lyhyesti ja ytimekkäästi kiteyttäen: Uskaltakaa, kokeilkaa uutta, menkää kohti
unelmia, rohjetkaa uudistaa ja uudistua, empatiakyky ei ole työelämässäkään
ainakaan haitaksi, nähkää mahdollisuudet ja kyetkää myös kannustavaan tiimityöskentelyyn
tulosten saavuttamiseksi. Parhaita ja tärkeimpiä tsemppaajia ovat omien
perheidemme ja muun lähipiirin miehet.

Naisia on vihitty papeiksi 30 vuotta. Seurakuntien johdossa on edelleen
kirkkoherra, on hän sitten nainen tai mies. Niin kuin on Eduskunnankin johdossa
Puhemies, kulkee hän sitten Marimekossa tai tummassa puvussa. Lähdenkin tästä
pikimiten vastaanottamaan Puhemies Paula Risikon Lahden vierailulle Trio
kauppakeskuksen Sinuhen kahvilaan.

Näitä kokoontumisia kannattaa jatkaa. Hienoa naisenergiaa. Ihan mahtavaa.

Lilliputti-muistelua

Sunnuntai 3.3.2019 klo 13.40 - Merja Vahter

Tämä tänään saamani yksityisviestiyhteydenotto sai aikaan taas niin kiitollisen olon, että oli ihan pakko avautua.
 
Se oli tullut minulle Facebookissa tuolta Merja Vahter – Kokoomus – Lahti –sivujeni kautta.

”Olet vuosikymmenten ajan, tietämättäsi ..liittynyt elämääni...kaikki alkoi LILLIPUTTI lastenvaateliikkeestä 1983 esikoiseni synnyttyä. Ystävällisin terveisin …

Niin ihana liike...aina sinä ystävällisenä vastassa, vaikka en suinkaan aina voinut ostaa mitään.”

Kun on tehnyt elämässään aikanaan suhteellisen nuorena ison, rohkean ratkaisun jäämällä pois vakituisesta ja siihen aikaan varsin turvallisesta työsuhteestaan valtion palkkalistoilla, on ihanaa saada palautetta siitä, etten turhaan lähtenyt unelmaani toteuttamaan. Tuota ratkaisuani en toki muutenkaan ole koskaan katunut.

Olin jostain käsittämättömästä syystä haaveillut lähes teini-ikäisestä asti, että haluan joskus perustaa oman liikkeen Lahden keskustaan. Alan miettiminen saattoi vaihdella, mutta enimmäkseen se unelma liittyi vaatteisiin. Siihen taas vaikutti osaltaan se, että olin 14-vuotiaasta asti mennyt joka päivä koulun jälkeen, ja lomilla, Tuomitalon valopihassa sijainneeseen Ajatar-Toivemekkoon töihin. Sain hoitaa siellä heidän posti-, matkahuolto- ja pankkiasiat, eli viedä mm. valmiiksi allekirjoitetut pankkisiirrot pankkiin maksettaviksi. Sillä tavoinhan se laskujenmaksu siihen aikaan hoidettiin. Siellä sain myös oppini myymiseen ja asiakkaiden palveluun, sekä imuroida ja pestä peilejä. Työkaverit ja ”rouva” ansaitsevat siitä opista kiitoksen.

Ehdin kouluajan päättymisen jälkeen olla toimistotöissä sekä nuorison toiminnanohjaajana ennen tuota Hennalan aikaa, siellä pääasiassa Puolustusministeriön Rakennustoimiston isännöitsijätoimiston kanslistina. Sieltä äitiyslomalle lähtiessäni päätin, että tämän seitsemän vuoden Hennala-jakson jälkeen haluan jotain muuta. Ensisijaisesti kuvittelin jääväni kotiäidiksi. No siihenhän minusta ei ollut. Olin tottunut lähtemään aamuisin kodin ulkopuolelle töihin ja uskallan väittää näin jälkeenpäin, että muuhun hakeutuminen oli koko perheen etu.

Sanotaan, että tauot ovat ihmiselle tarpeen ajatustyötä ja ideointia varten. Näin se oli tässäkin tapauksessa. Lapsen kanssa päivissä toki tekemistä riitti, mutta jostakin takaraivon sopukoista nousi vahvana esiin taas se haave omasta yrityksestä, nimenomaan palvelevasta erikoisliikkeestä kaupunkimme keskustaan. Ala hahmottui lopulta pitkälti siitä, että juuri sillä hetkellä Lahdessa ei ollut ainuttakaan lastenvaatteiden erikoisliikettä. Toki lahtelaiset sellaisen tarvitsisivat. Siinä se on. Vaatteet ja lapset sekä lapsiperheet. Visiona myydä keskihintaisia laadukkaita vaatteita palvelevassa erikoisliikkeessä. Suomalaisia ja Keski-Euroopasta tulevia. Elettiin aikaa, jolloin Lahden keskustassa oli huutava pula riittävän hyvällä paikalla sijaitsevista liikehuoneistoista. Sain kuitenkin vihdoin sellaisen vuokrattua Rautatienkadun mäestä läheltä Vuorikatua. Pieni tila, mutta hyvät näyteikkunat kahdella sivulla. Kesän aikana vapautuva.

Sinänsä metka juttu oli, että kun aloitin tammikuussa 1984 sisäänostot, kuulin lähes ensimmäisenä tapaamaltani alan myyntiedustajalta, että Lahteen on tulossa yksi alan erikoisliike kevätkesän aikana.
No sepäs sattui. Joku muukin oli huomannut saman puutteen erikoisliiketarjonnassa. Hiukanhan se pisti miettimään, mutta sitten hoksasin, että onhan muidenkin alojen liikkeitä useampia. Niinpä valmistauduin ihan täysillä koko kevään tämän oman yritykseni toteuttamiseen sopimalla rahoitukset, myyntituotteiden sisäänostot, liiketilan remontit, ulkoisen ilmeen suunnittelun tilaamiset ja toteutukset, ym. ym.
Alusta asti päätin, että palkkaan yhden myyjän, jotta aikaa jää edes kohtuullisesti myös perheelle. Hän olikin sitten mukana heti ensimmäisistä sisäänostoista alkaen. Siinä mielessä meitä oli tätä kokonaisuutta rakentamassa kaksi, vaikka kaikki yritysvastuu oli minulla. Kotona oli onneksi kannustava tuki mieheni taholta. Ennen koulujen alkua loppukesällä oli sitten kaikki valmiina avata asiakkaille ovet ensimmäiseen pieneen myymäläämme, Lastenputiikki Lilliputtiin. Ihanaa ja jännittävää. Muistan ensimmäiset asiakkaamme edelleen. Terveisiä vaan. Tapaamme aina silloin tällöin eri yhteyksissä.

Ja kaikki kipinä nyt tämän kirjoittamiseen tuli siis tuosta aamupäivällä saamastani Lilliputin asiakkaaksi tunnustautuneen ihmisen viestistä, joka kertoi kahden, nyt jo aikuisen pojankin muistavan minut hyvin, ja heidän asiakaskäyntinsä Lilliputissa. Ja kuulostakoon hieman kehuskelulta tai ei, saan vastaavia palautteita aina silloin tällöin. Voitte vain kuvitella kuinka ne lämmittävät, koska sain mielelläni palvella melkoisen isoa asiakaskuntaa kaikkiaan 22 vuotta. Myymälöitä ehti olla neljä. Se ensimmäinen Rautatienkatu 16 pari vuotta, sitten kymmenisen vuotta Rajasen talossa Rautatienkatu 18 ja sen kanssa osin samaan aikaankin Aleksanterinkadulla Triossa nykyisen Pentikin paikalla ja viimeisen jäähdyttelyvuoden Hämeenkatu 13. Vaatetimme vuosien aikana valikoimillamme lapset keskosista 176 senttisiin, alusvaatteista ulkoiluvaatteisiin, päästä varpaisiin.

Vuosien mittaan yritys laajeni myös ulkomaantuontiagentuuriksi, koska sain, pyytämättä ja odottamatta kuin muinainen ministeri, tarjouksen ryhtyä suuren itävaltalaisen vaatetuskonsernin lastenvaatemalliston tuontiagentiksi Suomessa. Näin asiakaspiirini kasvoi kuluttaja-asiakkaiden palvelemisesta myös suomalaisten erikoisliikkeiden ja tavaratalojen sisäänostajiin. Nuo Kiddy, ja myöhemmin Kiddy Fashion sekä X-Teens vaatteet ovatkin yksi merkittävin osa niitä vaatteita, joiden laadukkuutta ja kivaa näköä asiakkaat muistelevat ja kiittelevät edelleen. Tuo koko Kiddy-tuotteiden tuonnin minun vastuulleni tulo olisi ihan oman tarinansa paikka, mutta jääköön se nyt tällä kertaa. Huimat ja hienot muistot niistäkin 14 vuodesta, jolloin sitä vähittäiskaupan ohella hoidin. Toki muutamien myyntiedustajien avustamana.

Jälleen on pakko korostaa. Ei sitä Lilliputin hyvää asiakaspalvelua myymälöissä pelkästään minun toimesta toteutettu. Siitä kiitoksen ansaitsevat vähintään yhtä paljon Marja, Krista, Seija, Helena, Titta, Sirpa ja keitä kaikkia nyt sitten ehtikään vielä heidän lisäkseen olla, joskin hieman lyhyempinä työsuhteina.

Ja varsinkin sitten, kun lupauduin lähtemään eri järjestöissä toimimisen lisäksi tähän kunnallispolitiikkan ja vähän laajemminkin yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen, olivat he minua enemmän asiakkaiden kanssa tekemisissä, palvelemassa kaikkia ihania Lilliputin asiakkaita. Asiakkaille kuuluu kiitos kaikista 22 vuodesta. Jos oli iloa meistä teille, niin oli myös teistä meille. Monista asiakasperheistä tuli hyvinkin läheisiä ja lähes ystävyyteen verrattava tunneside jatkuu edelleen, vaikka luovuin ihan omasta tahdostani tuosta synnyttämästäni yrityksestä jo 2006 loppukesällä. Kiitos ja kumarrus.


Merja Vahter
kauppias, ja tästä tittelistä ylpeä

Nuorisotyöttömyys on yhteinen huoli

Keskiviikko 9.1.2019 klo 22.09 - Merja Vahter

Kokoonnuimme tänään kaupunginhallituksen koolle kutsumana suurella joukolla Niemen kampukselle pohtimaan liian korkeaa nuorten työttömyyden tilaa ja sen korjaamista Lahdessa.

Saimme TEM:n Janne Savolaisen alustuksessa kuulla tilannetta valtakunnallisesti ja senkin perusteella voimme todeta, ettemme ole huolinemme yksin. Tilastojen seuraaminen ei tuota tulosta, vaan ainoastaan kova tahto kehittää tavat, jolla saamme korjattua tilannetta.

Olimme kutsuneet sinne sekä koulutustahojen että yritysten ja yrittäjäjärjestöjen edustajia. Luonnollisesti myös kaupunginjohtaja sekä muita Lahden kaupungin virkamiehiä oli paikalla. Alustusten jälkeen jakauduimme pienempiin ryhmiin miettimään millaisia ajatuksia nuorten tilanne meillä kullakin herätti ja miten lähtisimme sitä korjaamaan. Ryhmässä, jossa itse olin keskustelemassa, olimme yhtämieltä siitä, että tärkeimpiä asioita työllistymisen toteutumiseksi ovat motivaatio, asenne ja riittävän hyvä itsetunto. Uskoimme, että tätä asiaa voimme me aikuiset edistää kannustamalla heitä uskomaan itseensä. Se on usein pienestä kiinni. Luonnollisesti suuri rooli tässä on vanhemmilla, mutta niin on myös ihan jo peruskoululla sekä muilla nuorten kanssa tekemisissä olevilla aikuisilla. Esille nousi myös, että henkilökohtaisten kohtaamisten merkitys on suuri.

Lahdessa Ohjaamo tekee jo nyt hyvää työtä, samoin Etsivä työ. Koulujen opojen resurssien tulee ulottua myös riittävän pitkälle ohjaamaan nuoria oikeille urille.

Tämä oli nyt ensimmäinen tässä muodossa toteutettu kaupunginhallituksen iltakoulu tämän asian äärellä, mutta työ jatkuu, jotta saamme nuorten työllistymistä edistettyä.

Merja Vahter
kaupunginhallituksen jäsen
kaupunginvaltuutettu

Ehdokkaat ansaitsevat arvostuksemme

Lauantai 3.11.2018 - Merja Vahter

Eduskuntavaalit: On uhraus asettua kaikelle arvostelulle alttiiksi

Koska itse en ole ehdokkaana, mutta olen ollut, niin tuonpa sosiaalisessa mediassa sekä lehdissä käynnissä olevaan keskusteluun rohkeasti oman näkemykseni ja ajatuksiani, joita keskustelut ja kirjoitukset sekä kommentit minussa herättävät. Jotakin nimittäin arvelen kokemuspohjalta asiasta tietäväni, vaikka en kansanedustajana ole ollutkaan.

Ensiksikin, kansanedustajan tehtävä on työ.
Jos sen kunnolla hoitaa, vie se aikaa paljon enemmän kuin monien 7,5 tunnin pituinen työpäivä.
Toki lomien pituudet ovat varsinkin tällaiselle pitkän yrittäjätaipaleen kokeneelle kadehdittavan pitkät.

On jonkinasteinen uhraus asettua julkisuuteen ja kaikelle arvostelulle alttiiksi. Siihen ei meistä kuka vaan rupea. Mihinkään muuhun työpaikkaan hakemisen en tiedä olevan niin kallista ja samalla epävarmaa tuloksen tuottamisen suhteen.

Ilman näkyvyyttä ei ole tunnettuutta. Siksi ehdokkaat tarvitsevat mainontaa, myös maksullista.
Ilman rahaa taas ei ole mahdollista mainostaa. Kaikki äänestäjät eivät ole sosiaalista mediaa seuraavia.
Kannattaa miettiä mitä mahdollisuuksia jää jäljelle, jos ei saa olla omaa rahaa käytettävissä, edes lainan ottamisena. Ja toisaalta ei saisi ottaa rahaa vaalityöhön muiltakaan. Varsinkaan niiltä, jotka eivät edes halua näkyviin sitä, että ovat kyseistä ehdokasta tukeneet. Kyseinen tuki osoittaa mielestäni sitä, että jos joku antaa omistaan rahaa ehdokkaan vaalityöhön, uskoo hän ehdokkaan olevan hyvä kansanedustajan tehtävään ja pystyy tekemään kyseisen työn kunnolla.

Vielä haluan korostaa, että ehdokkaat, jotka uhraavat jo vaalityövaiheeseen satoja tai tuhansia tunteja omasta elämästään, jopa omista palkkatuloistaan luopuen, ovat kansan asialla ja tosissaan.

On hyvä myös muistaa, että menestys ei ole synti, vaan meidän kaikkien muiden kansalaisten etu. Ilman sitä meillä ei olisi edes työnantajia, jotka tuovat leivän lukemattomien perheiden pöytään. Kaikki työpaikat eivät ole julkisella puolella ja itseasiassa niitä ei olisi ollenkaan ilman verotuloja, joita tulee erilaisilta ihmisiltä ja yrityksiltä. Sekä pieni että suurituloisilta, toisilta vähän enemmän, toisilta vähemmän.  

Tarvitsemme hyviä kansanedustajia, ahkeria, pelottomia, rohkeita ja idearikkaita puurtajia meille muille töihin. Arvostetaan heitä, jotka laittavat itsensä likoon täysillä. Puoliteholla sen työn hyvä hoitaminen ei onnistu. Ei edes vaalityön.

Valituksi tultuaan hyvä kansanedustaja osallistuu asioiden hoitoon myös istunnottomina päivinä sekä ihmisten tapaamisiin omassa maakunnassaan että myös kotikunnassaan. Ne eivät ole siten vapaapäiviä.
Poikkeuksia ja erilaisuuttakin tehtävän hoidossa toki näkee, kuten missä tahansa työssä.
Siksi onkin tärkeää miettiä millaista ihmistä äänestää. Näytöt työssä menestymisessä eivät siihen tehtävään ole ainakaan haitaksi.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu (kok)
kaupunginhallituksen jäsen

PS. Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 3.11.2018 Mielipidesivulla B23

 

 

Starckjohannin johto valitsi aikanaan Lahden

Tiistai 31.7.2018 klo 14.11 - Merja Vahter

150 vuotta sitten perustettu Starckjohann-yhtiö on vuosikymmenten varrella ollut yksi merkittävä työllistäjä.

Kuin sattuman kaupalla osui käsiimme kesäpaikkamme vintillä vuosikymmeniä säilynyt Etelä-Suomen Sanomien numero heinäkuun 21. päivältä vuodelta 1968, jossa lehdessä oli laaja kirjoitus silloin 100 vuotta täyttäneestä yrityksestä. Juhlapäivä oli virallisesti 22.7.

Voidaan sanoa, että Lahti oli onnekas, kun yrityksen johto päätti siirtää alkujaan Viipuriin vuonna 1868 perustetun yrityksen vuonna 1940 juuri Lahteen. Se on tarjonnut täällä ja lisäksi muuallakin Suomessa suuren määrän työpaikkoja, monissa perheissä useammalle sukupolvelle.

Tuo artikkeli oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka omalla kohdallani minulla oli jo entuudestaan kyseisestä yrityksestä monenlaista tietoa, kuultua, luettua sekä koettua. Se johtuu mm. siitä, että oma lapsuuden perheeni on yksi esimerkki siitä, millainen merkitys silloin Oy Starckjohann & Co Ab nimellä tunnetulla on ollut työllistäjänä. Sen palveluksessa on vuodesta 1950 eteenpäin työelämänsä vuosien aikana ehtinyt olla isämme lisäksi kaikki viisi lasta, osa meistä pidemmän, osa lyhemmän aikaa.

Tässä kirjoituksessa haluan kuitenkin lähestyä asiaa ennen kaikkea yhteiskunnan kannalta, Lahden etunenässä. Olen usein sanonut, että koskaan ei voi tietää minkä kokoiseksi uusi, perustettu yritys voi kasvaa. Sen todistamiseksi riittävät mm. henkilöstöluvut, jotka tuosta mielenkiintoisesta ESS:n julkaisemasta 100-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoitetusta artikkelista sain.  

Yhtiön pääkonttori, myynti ja varasto toimivat siis 1940 alkaen Lahdessa. Helsinkiin perustettiin samana vuonna sivupiste, joka hoiti ulkomaankauppaa, pääasiassa raudan tuontia, joka laajeni vuosi vuodelta.
Kirjoituksen perusteella Lahti on koettu tuolloin erittäin yritysystävälliseksi kaupungiksi, joka muuten on nytkin kaupunginvaltuuston tuoreimmassa strategiassakin vahvana tavoitteenamme. Tuolloin siis ainakaan se ei ole ollut pelkkää sanahelinää. Sitä todistaa sekin, että lukemattomien kasvun ja monipuolistumisen vuosienkaan yhteydessä yhtiö ei ollut kokenut tarvetta siirtää pääkonttoriaan ja yhtiön kotipaikkaa muualle. Starckjohannin kehittymisen edistämisestä on kiitosta saanut kaupungin lisäksi myös valtionrautatiet. Se on ymmärrettävissä, kun ajattelee Mytäjäisten keskusvaraston ja muiden alueen kiinteistöjen sijaintia.  Lahden kaupunki on nostettu esiin keskusvaraston sekä Aleksanterinkadun varrelle vuonna 1950 valmistuneen liiketalon tonttijärjestelyjen sujuvassa ja ripeässä hoitamisessa. Samoin oli ollut vuonna 1945 valmistuneen 18.000 m2:n Lahdenkatu 14 asuin- ja liikerakennuksen osalla. Siinä sijaitsi Starckjohannin vähittäiskauppaa ennen näyttävän liiketalon ja autokauppakiinteistöjen rakentamista. Talossa oli tuolloin paljon myös henkilökunnan koteja.

Vuonna 1965 valmistunut autokauppa ja huoltokorjaamokiinteistö olivat puolestaan aikansa suurimmat alallaan. Samanaikaisesti oli laajennettu toimintaa ja kiinteistöjä myös Tampereella ja Turussa. Vuonna 1968 yhtiöllä oli toimintaa myös aiemmin mainittujen kaupunkien lisäksi Oulussa, Porissa, Lappeenrannassa ja Heinolassa.

Yritykseen kuului tytäryhtiöitä, itse perustettuja ja ostettuja, toimiala laajeni, osa sulautui olemassa olevan nimen alle, osassa säilyi ostettujen yritysten nimet.

Siitä henkilöstön määrän kasvusta oli tuolla aiemmin jo mainintaa. Tässä lukuja ensimmäisen sadan toimintavuoden ajalta. Vuoden 1870 lopulla 9 henkeä, vuosisadan vaihteessa 25, v. 1910 noin 40, v. 1920 noin 180, v. 1930 noin 220, v. 1939 noin 275, v. 1965 lähes 700 tytäryhtiöineen ja vuonna 1968 oli jo 860 henkeä yritysryppään palkkalistoilla. Nämä luvut perustuvat tuon lehtiartikkelin tietoihin.
”Rautapuodista kauppahuoneeksi” - Starckjohann-Telko Oy (Jukka Erävuori) kirjan sivulta löytyy tieto vuoden 1987 henkilöstötilanteesta, joka konsernissa kaikkiaan on silloin ollut vuositasolla 1724.

Myöhempinä vuosina on tapahtunut paljon muutoksia niin yrityksen nimissä kuin toimialoissa tullen ja mennen. 150 vuoteen on ehtinyt mahtua paljon hyviä ja huonoja aikoja sekä asioita. Yrityksiä on ostettu, myyty ja yhdistelty. Nykyisiä kaikuja Starckjohannista ovat mm. Lahdessa Suomen pääkonttoriaan pitävä BE Group Oy Ab ja Stark.

Loppukiteytyksenä voin vain todeta, että turhaan ei puhuta siitä kuinka suuri merkitys on sillä, mihin yritykset päättävät sijoittua, kuinka niitä johdetaan ja miten henkilökunnasta pidetään huolta, arvostetaan. Vastaavia yrityksiä on onneksemme ollut Lahdessa useita. Tällä kirjoituksella haluan joka tapauksessa osoittaa kiitoksen ja arvostuksen sille, että sotien jälkeen Starckjohannia johtaneet ihmiset ovat katsoneet yhtiölleen parhaaksi mahdolliseksi sijoituspaikaksi juuri Lahden ja olleet merkittävässä roolissa kaupunkimme kehittämisessä ihan konkreettisessa mielessä. Kaupunkikuvaamme kuuluu edelleen aikanaan rohkeaksikin sanottu tavaratalokiinteistö torin vieressä, jota yhtiössä liiketaloksi kutsuttiin.

Nykyisenä kaupunginvaltuutettuna ja lahtelaisena voin vain toivoa, että uusia työllistäviä yrityksiä syntyy ja muuttaa kaupunkiimme jatkossakin. Se edellyttää ihmisiltä yksilöinä rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen sekä sitä, että muistamme kaikilla tahoilla tuon yritysystävällisyyden merkityksen koko kaupungin ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edellytyksenä.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu, kok
kaupunginhallituksen jäsen

(Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa hieman supistettuna tekstinä 31.7.2018.)