Vanhusten palvelutarpeet muuttuvatTorstai 10.6.2021 klo 21.51 - Merja Vahter Kuten vaali-ilmoituksessani totean, ikäihmisten yksilölliset tarpeet on huomioitava. |
Avainsanat: vanhustenhoito, palveluasuminen, sukulaistäti, kotihoito, palvelut kotiin, turvallisuus, turvallisuuden tunne, vanhus on yksilö, yksilölliset tarpeet, vanhuspalvelut, vanhusten tarpeet |
Vanhustenhoito on saatava kuntoonPerjantai 24.1.2020 klo 14.23 - Merja Vahter Ylen aamu TV1:ssä keskusteltiin tänään 24.1. vanhustenhoidosta ja sen nykyisestä tilasta. Palveluasumisen pitäisi olla nimensä mukaisesti palvelevaa. Tätähän se ei tänä päivänä aina ole. On tärkeää keskustella siitä miten saamme kehitettyä aikaisemman vaiheen palvelua. Olemme Lahdessakin ihan valtuustotasolla 2000-luvun aikana korostaneet sitä, että ihmisen pitää saada hoitoa ja palvelua kotiin niin kauan kuin se on mahdollista. Sen täytyisi kuitenkin olla asukkaan tahto ja mahdollisuus niin kauan kuin se on inhimillisesti ajatellen mielekästä. Siinä vaiheessa kun kotona asuminen ei ole enää turvallisuuden tunnetta tuova, tulee voida tarjota heille muu tapa asumiseen ja elämiseen. Kotiin annettava palvelu vaatii muutakin kuin että vanhuksen luona ehditään muutama minuutti käydä kääntymässä. Aivan liian huonokuntoisia ihmisiä on Suomessa Sirkka-Liisa Kivelän mukaan tällä hetkellä kotihoidossa. Vaikka kotona hänen kanssaan asuisi joku omainen, tulee kaikkien ymmärtää millaista on elämä muistisairaan tai liikuntakyvyttömän kanssa. Myös he tarvitsisivat tukea ja keskusteluaikaa. Tätä kotona käyvillä hoitajilla tarpeista riippumatta ei yleensä ole. Suomi on hyvinvointiyhteiskunta. Sen nimikkeen kattamisen pitää kattaa kaikki ikäryhmät. Ihanteellisena voidaan pitää, jos voimme mahdollisimman pitkään toteuttaa harrastuksiamme. Ne lisäävät omalta osaltaan hyvinvointiamme. Jokainen meistä haluaisi varmaan kuolla ns. saappaat jalassa. Se vaan ei aina toteudu. Hoitajamitoituksesta puhutaan ja se oli yksi kuumimpia puheenaiheita eduskuntavaalien alla. Lupailtiin hoitajamitoituksen kasvua, erittelemättä sitä erilaiset tarpeet huomioon ottaen. Tässä piili puolueiden välinen suuri ero. Kokoomuslaisena olen tottunut siihen, että kun jotain poliitikkoina lupaillaan, pitää olla tieto siitä, että siihen on sekä rahalliset että toiminnalliset resurssit. Jo nyt on nähty, että näin ei ole, eikä näitä ns. tyhjiä lupauksia pystytä täyttämään vielä koko eduskuntakaudella. Siitä huolimatta meidän on kunnissa, kuntayhtymissä ja valtakunnallisesti löydettävä keinoja, joilla vanhusten ansaitsemaa hyvää hoitoa kohti ja toteuttamaan päästään mahdollisimman pian. Pidetään siis vanhusten puolia niillä keinoin, jotka meillä kullakin on käytössä. Jos ei muilla tavoin, niin seurustelemalla heidän kanssaan vaikka palvelutaloissa vieraillen. Se on uskomattoman antoisaa molemmille osapuolille. |
Avainsanat: vanhustenhoito, hyvinvointivaltio, palveluasuminen, vanhuspalvelut, kotihoito, kotisairaanhoito, lähimmäispalvelu, ystäväpalvelu, palvelutarpeen kartoitus, ikäihmiset |
Vanhusten hoivapalveluistaKeskiviikko 30.1.2019 klo 16.20 - Merja Vahter Esille tulleet epäkohdat eivät ole minkään tahon osalta puolusteltavissa. Olen nyt parin päivän aikana lukenut paljon ihmisten kirjoituksia omakohtaisista kokemuksista. Niitä lukiessa tuntee häpeää siitä miten osassa palveluasumisen yksiköitä, erilaisia hoivakoteja, sairaaloiden pitkäaikaisosastoja ja vastaavia, on vanhuksia ja muita hoivaa tarvitsevia hoidettu.
Lahtelaisena tietysti tärkeimmäksi olen kokenut lukea paikallisista kokemuksista, joissa on tullut esille mm. se kuinka saman paikan eri osastoilla hoidon taso ja asukkaiden kohtelu voi vaihdella suuresti. Tästä ei voi tulla muuhun päätelmään kuin siihen, että paljon on meistä ihmisistä kiinni. Ei pelkästään taloudellisista resursseista.
Niillä käynneillä, joina itse olen vieraillut eri paikoissa, ei luonnollisesti saa samaa kokemuspohjaa kuin asiakkaana, potilaana tai heidän omaisenaan. On tärkeää myös muistaa, että kukin ihminen, vanhuskin, on omanlaisensa yksilö.
Kun anoppini yli 90-vuotiaana vuosia kotiin annetun hoidon jälkeen piti viedä Lahden kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastolle, sanoin hoitajille erikseen, että tässä on sitten sellainen ihminen joka itse ei omia puoliaan huomion saamiseksi pidä. Se on meidän kaikkien muiden tehtävä. Hän ei tule teitä huoneeseensa huutelemaan, vaan hänen tarpeensa on muiden huomioitava. Ehdimme nähdä ja kuulla kyseisellä osastolla paljon päinvastaisestikin käyttäytyvien ihmisten toimintaa niiden kuukausien aikana, jotka hän ehti siellä ennen kuolemaansa olla. Siellä se mummo vaan kiltisti ja nöyrästi moista menoa sivusta seurasi ja kuunteli, vaikka se varmasti omaa oloa entisestään väsytti. Mitään räikeitä puutteita hoidosta ei silloin kyllä ollut havaittavissa. Toisenlaisista kokemuksistakin nyt olen samasta paikasta lukenut. Liekö sitten sekin ollut osastokohtaista.
Ei ole millään lailla hyväksyttävää nyt luettu ja kuultu tieto siitä, kuinka vanhat ihmiset eivät saa asiallista tarvitsemaansa hoitoa ja kohtelua. Mutta se, etteivät päättäjät näille asioille ole vuosien varrella korvaansa lotkauttaneet, ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Mitään yleistä puolustuspuhetta en sen suhteen kuitenkaan rupea tässä pitämään.
Varmaa on, että juuri kaikkien heidän puolia meidän joka ainoan tulee pitää, jotka itse eivät siihen kykene. Näistä tärkeimpinä luonnollisesti vanhukset ja lapset sekä muuten hoitoapua tarvitsevat.
Moitetta löytyy sekä yksityisten palveluntuottajien että kuntien ja kuntayhtymien tuottamissa palveluissa ja ylläpitämissä hoitopaikoissa ja laitoksissa. Hyvä, että epäkohdat ovat nousseet keskusteluun. Nyt ei suunta saa olla mihinkään muuhun kuin parempaan suuntaan. Se on niin johdon kuin sinänsä rankkaa hoitotyötä tekevien vastuulla. Vasta sitten voimme taas olla ylpeitä suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.
Merja Vahter kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen |
Avainsanat: vanhukset, vanhustenhoito, palveluasuminen, pitkäaikaishoito, sairaala, |