Sain ilokseni olla Eduskunnan Pikkuparlamenttiin eri puolilta Suomea olevien Kokoomuksen senioriverkoston jäsenten kanssa kuuntelemassa korkeatasoisia alustuksia seniori-ikäisten ja ylipäätään ikäihmisten tilanteista, tavoitteista, toiveista ja tarpeista.

Tärkeimmäksi sanaksi päivästä jäi ikäymmärrys. Aika kuvaava, kun ottaa huomioon kuinka laajasti se on käsitettävissä kattamaan monenlaista asiaa.

Paljon nousi esille asiaa, joka oli meille jo itsestään selvää, mutta myös sillä tavalla esitettynä, mitä ei aina tule ajatelleeksi. Kuten esimerkiksi Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professorin Mikaela von Bonsdorffin heti esityksensä alussa toteama, vanheneminen on prosessi, joka käynnistyy syntymästä. Niinpä tietenkin. Ja pitkäaikaissairauksien kertyminen indikoi kiihtyvää vanhenemisen tahtia. Toimintakyky ja sen haastaminen arjen aktiivisuudessa riippuu monesta tekijästä ja vaihtelee samassa ikäryhmässä hyvinkin paljon. Terveen ihmisen työajan odote on hyvinkin yksilöllistä ja eniten sitä vähentävät nivelrikko, mielenterveyden ongelmat, erilaiset kiputilat, liikkumattomuus ja lihavuus.

Elämme pitkäikäisyyden yhteiskunnassa, jossa nopeimmin kasvava väestöryhmä on yli 85-vuotiaat.
Muistisairaudet lisääntyvät väestössä. Ennuste esiintyvyydessä on, että kasvu on vuoden 2021 150000 luvusta vuodelle 2040 jo 247000, kasvua 64 %. Eriarvoisuus ja haavoittuvuus lisääntyvät iän myötä – sosiaalisten ja taloudellisten resurssien rooli.

Keskeiset tavoitteet liittyvät sosiaaliseen infraan, fyysiseen ympäristöön, terveysjärjestelmiin ja työelämän erilaisiin järjestelmiin. Tämä kaikki sisältyi professori von Bonsdorffin esitykseen.

Varatuomari Tuulikki Petäjäniemi oli koonnut esitykseensä asioita, joita sekä kuntien että hyvinvointialueiden viranhaltijoiden sekä päättäjien tulee ottaa jatkossa entistä paremmin huomioon.
Senioreiden odotukset liittyvät asioihin, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Näihin lukeutuivat mm. ohjatut liikuntaryhmät, moninainen kulttuuri, kaavoitus ja asuminen lähiympäristöineen, palvelut, liikkuminen, digitalisaatio ja sen vaihtoehdot sekä osallisuus. Tärkeänä hän piti, että digitalisaation rinnalla on mahdollisuus asiointiin kasvokkain ja puhelimitse.

Paljon muutakin tilaisuudessa nousi esille sekä ansiokkaissa alustuspuheenvuoroissa että osanottajien esittämissä puheenvuoroissa, joihin jätti hyvin kysymyksiin vastausaikaa myös paikalla ollut kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen, joka sai luonnollisesti vastata myös hallituksen nykylinjauksiin.

Summa summarum, yhä enemmän meidän tulee yhteiskunnassamme ottaa huomioon jatkuvasti vanhemmaksi elävien asukkaidemme tarpeet, tarvitsevat he palvelua kotiinsa tai lopulta raskaampiin palveluihin kotinsa ulkopuolella.

Haluan nostaa huomioon myös sen, että tulevassa,
karkeasti noin 800 miljoonan euron budjetissa
terveydenhuollon, sairaanhoitopalveluineen osuus on
noin 57 %, eli rahassa noin 456 miljoonaa euroa.

Sosiaalipalveluille, joka sisältää mm. vanhustenpalvelut ja muut iäkkäiden palvelut sekä vammaispalvelut, lastensuojelun, sosiaalityön-, mielenterveys- ja päihdetyön palvelut, ym. tärkeää, on arvioitu menevän kokonaisbudjetista 40 %, eli rahassa noin 320 miljoonaa euroa.

Pelastusalalle palokuntineen ja muuhun sen tehtäväalueeseen liittyvään on budjetissa varattu 3 % osuus, joka rahassa merkitsee noin 24 miljoonaa euroa.

Kaikki nuo aihealueet, joita tämä valtakunnallisesti merkittävä uudistus koskee ovat sellaisia, joita Päijät-Hämeen kuntien asukkaat mitä todennäköisimmin elämänsä varrella tarvitsevat, toiset enemmän toiset vähemmän. Hyvinvointiyhteiskunnassa ne on kuitenkin oltava asianmukaisesti suunniteltuja ja toteutettuja.

Tiedämme, että Suomessa ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Näin ollen vastuumme heille tarjottavista asiallisista palveluista tulee olemaan yksi tärkeä osa, johon pitää päätöksenteossakin löytää oikeat mittasuhteet ja osoittaa tarvittavat resurssit, jotta heitä voidaan kohdella yksilöinä elämänsä loppuun asti. Palvelumuoto, joka sopii oikea-aikaisena yhdelle, ei välttämättä ollenkaan sovi toiselle. Me ihmiset kun olemme erilaisia koko elämämme matkan ajan.

Lastensuojelu on osa-alue, jonka hyvä tai huono hoitaminen vaikuttaa monille koko elämään, sinne vanhuuteen asti. Se on mielestäni yksi sellainen asia, johon täytyy jatkossa pystyä entistä enemmän osoittaa voimavaroja sekä taloudellisia resursseja, jotta varmistamme lapsille turvalliset ja välittävät olosuhteet tähän päivään ja tulevaisuuteen.